Viimeksi päivitetty 6.8.2018
Suomi on ehkä tuhansien järvien maa, mutta Australia on satojen tuhansien uima-altaiden maa. Siellä lapset totutetaan veteen todella pienestä pitäen, ja tavoissa on meille suomalaisille paljon hyvää opittavaa.
”Kolmevuotias uimari ei ole Australiassa mikään ihme, ja oma nelivuotiaani harjoittelee jo kroolaamisen tekniikkaa hengityksineen – hän aloitti kroolin harjoittelun kaksivuotiaana”, uimaohjaaja Sirje Perendi kertoo.
Perendi muutti Australiaan kolme vuotta sitten, ja hänen kaikki kolme lastaan ovat opetelleet uimaan ”Australian mallin” mukaan.
”Suomalaisessa uimaopettajakoulutuksessa esimerkiksi kerrottiin, että lapsi voi oppia uimaan vasta noin 5–7 vuotiaana. Totesin tämän itse sittemmin vääräksi, ja omatkin lapseni oppivat viimeistään nelivuotiaina uimaan”, Perendi toteaa.
Perendi antaa jutun lopussa runsaasti vinkkejä eri-ikäisten vauvojen ja lasten uimavalmennukseen.
Pysy itse rauhallisena
Olipa harjoituskaverina minkä ikäinen lapsi tahansa, sääntö numero yksi on pysyä itse rauhallisena.
”Lapsi tulee vetämään vettä nenäänsä, eikä sen menemistä henkeenkään yleensä voida välttää. Tärkeintä on itse pysyä kannustavana ja maltillisena, jotta lapsi oppii, että kyseessä ei ole maailmanloppu”, Perendi muistuttaa.
Kaikki harjoitukset tehdään leikkien, lapsentahtisesti, mutta myös kannustaen uutta kohti. Mitä enemmän lapsi pääsee olemaan vedessä, sitä helpompi hänen on rentoutua ja opetella.
Älä käytä kellukkeita
Perendi painottaa, että lapsella ei tavanomaisissa vesiharjoituksissa käytetä kellukkeita. Näin hänelle ei muodostu vedestä ”väärää kuvaa” – lapsi oppii nopeasti tietämään, miltä tuntuu olla veden alla ja kuinka paljon voimaa pinnalle pääsemiseen vaaditaan.
”Lötköpötkö on taaperoikäisestä eteenpäin erinomainen uimaharjoitin, sillä voidaan treenata oikeaa uima-asentoa niin selkää kuin rintaakin uidessa. Käsiin kiinnitettävät kellukkeet sen sijaan haittaavat asentoa ja luovat väärän käsityksen veden kannatuskyvystä”, Perendi sanoo.
Seuraavat harjoitusvinkit ja niihin merkityt ikähaarukat ovat aikoja, jolloin harjoitusten tekemisen voi aloittaa. Kaikki harjoitukset rakentuvat toistensa päälle, joten jos lapsi ei ole tottunut veteen tai on arka, kannattaa valita varhaisempia harjoituksia ja aloittaa niistä.
Uimaan opettelua 0–3 kuukauden iässä
Pienellä vauvalla on sukellusrefleksi, joka saa vauvan pidättämään hengitystä, kun kasvoille osuu vettä. Kun vauvan kanssa tekee säännöllisin väliajoin vesiharjoitteita, joissa kasvot kastuvat, hän ei ”unohda” tätä taitoa!
Tämän harjoituksen voit tehdä kotona, omassa kylpyhuoneessa. Muista tehdä kaikki harjoitukset rauhallisesti ja vauvaa kuunnellen. Kehu vauvaa kaikesta, mitä teette yhdessä.
Harjoitus: 1–2–3–puuh!
Kannattele vauvaa pystyasennossa. Laske rauhallisella äänellä 1–2–3, jonka jälkeen puhallat kevyesti vauvan kasvoille ja valutat samalla vettä esimerkiksi omasta kämmenestä hänen kasvoilleen: otsan yli, nenän varsia pitkin. Tämä laukaisee sukellusrefleksin.
Kun harjoittelette yhdessä, vauva oppii yhdistämään äänesi harjoitukseen, ja varautumaan tulossa olevaan hengityksen pidätykseen. Tämä on hyvää pohjatyötä tulevaa uinti- ja sukellusharjoittelua varten!
3–10 kuukauden ikäisten uimaharjoituksia
Tehkää harjoituksia kotona ammeessa ja mahdollisuuksien mukaan myös isommassa vesimäärässä uima-altaassa.
Yli kolmekuisen vauvan voi jo viedä uimahalliin, joten mahdollisuudet yhteiselle touhuamiselle laajenevat! Uimaan kannattaa mennä aikaisin aamulla, vaikka heti vauvauintiryhmien jälkeen, jolloin vesi on lämpimimmillään ja vauva virkeimmillään. Väsynyttä vauvaa ei kannata uittaa.
Tutustu aluksi halliin ympäristönä: äänet, valot ja kolinat on hyvä tutkia turvallisesta sylistä. Menkää yhdessä altaaseen, niin että vauva tuntee veden lisäksi sinun lämpimän, rauhoittavan kehosi.
Harjoitus 1: Kellunta ammeessa
Kun vauvaa kylvetetään kotona, laita ammeeseen paljon vettä, jotta vauva saa saa tuntea ja aistia veden lähes koko kehollaan. Auta vauva selälleen rentoon kellunta-asentoon: lepuuta vauvaa käsivarrellasi ja tue päätä hyvin. Pyri siihen, että vauva kelluu tuettuna oikeassa asennossa, eli korvat veden alla.
Voit vaikkapa kiinnittää kylpyhuoneen kattoon naamajulisteen, postikortin tai vastaavan, jota voit kannustaa vauvaa katselemaan. Tämä edesauttaa oikean asennon löytymistä.
Harjoitus 2: Kellunta altaassa
Nyt kellumiselle on enemmän tilaa kuin ammeessa, joten harjoitelkaa entistä enemmän oikeaa asentoa: vanhemman käsivarrella maaten, korvat vedessä, leuka hieman ylöspäin kurkottaen – tämä tuo luonnostaan myös napaa kohti pintaa. Hyvä kesto kellutukselle on 5–15 sekuntia.
Vauva on luonnostaan hyvin rento vedessä ja oppii tämän nopeasti. Hänelle voi laulella samalla, ja liikuttaa keinuttaen kättä eri suuntiin.
Harjoitus 3: Sukellus
Yli kolmekuista vauvaa voi alkaa sukelluttaa, mutta usein tähän on hyvä olla ohjaajan tuki.
Jos on varma otteistaan tai harjoitusta taustalla, voi hyödyntää 0–3kk kohdassa harjoiteltua 1–2–3–puhallus -tekniikkaa: nyt puhalluksen aikana vauva käy veden pinnan alapuolella. Pitele vauvaa joko vartalosi edessä tai sivullasi, turvallisesti ihokontaktissa.
Jos vauva pelästyy, älä lähde mukaan pelästykseen, vaan juttele iloisesti, kehuen. Vauvan kanssa voi myös makailla uimalaudan päällä, kujeskella vedessä ja läiskytellä vettä syvässä ja matalalla.
Uimatreenejä 10 kk–2 v. ikäisille
Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton mukaan alle yksivuotiasta lasta ei ole suositeltavaa viedä uimahalliin tai kylpylään muuten kuin järjestetyn vauvauintitoiminnan yhteydessä.
Nämä harjoitukset vaativat onnistuakseen sen, että lapsi osaa istua tukevasti omillaan. Olette jo tutustuneet hallin ääniin ja lapsesi osaa pidättää hengitystään – ylläolevia harjoituksia on hyvä jatkaa näiden uusien lisäksi. Nämä harjoitukset aloitetaan pikku hiljaa, lapsen omaa valmiutta seuraten!
Harjoitus 1: Pudottautuminen
Tämä on uima-altaassa uimisen tärkein turvallisuustaito: kun se on harjoiteltu, lapsi oppii veteen pudotessaan itse kääntymään, etsimään reunan ja tarttumaan siihen.
Aloita niin, että lapsi istuu altaan reunalla ja ponnistautuu siitä vieressä odottavan vanhemman syliin. Pikku hiljaa voit antaa lapsen molskahtaa kokonaan veden alle hetkeksi. Kun tämäkin harjoitus on tuttu, ja lapsi on hieman isompi, alatte harjoitella veden alla kääntymistä ja reunan tavoittelua käsillä.
Päämääränä on, että vanhempi voi seurata vierestä kun taapero ponnistautuu itse altaaseen, kääntyy avustamatta veden alla ja tarttuu ylös tullessaan altaan reunaan, vetäen itsensä kuiville tai ainakin kannatellen itseään reunasta kiinni pitäen.
Harjoitus 2: Apinakiipeily
Lapsi on veden varassa ja kannattelee itseään käsillä altaan reunasta tai kaiteesta. Nyt on tavoitteena edetä sivuttain – ensin vain pieniä matkoja vaikkapa lelun luo, ja taitojen karttuessa yhä kauemmas.
Muita harjoituksia:
Isomman lapsen kanssa vedessä touhuaminen monipuolistuu. Lapsi nauttii vaikkapa sylistä syliin ponkaisemisesta, lötköpötkön tai uimalaudan päällä polskuttelusta, yhä pidemmistä kelluntahetkistä ja tietysti myös omasta vapaasta touhuamisesta matalassa vedessä.
Jos lapsi muksahtaa veteen ja säikähtää, älä lähde mukaan pelkoon, vaan rauhoittele ja hassuttele lapsen kanssa: ”Ohoh, kylläpäs tuli hieno molskahdus ja nyt vähän yskittää! Ei hätää, mennään hakemaan lelu ja jatketaan, hauskaahan meillä tässä on.”
Ohjeita 2–4-vuotiaiden uimaharjoitteluun
Kaikkia aikaisempien kohtien harjoituksia jatketaan ja syvennetään: veteen pudottautuminen istuma-asennosta voidaan muuttaa pikkuhiljaa hyppäykseksi altaaseen. Lapsella on jo valmiudet oppia kellumaan omillaan, ja tämä voi käydä jopa puolivahingossa. Myös sukeltamaan oppiminen on aivan mahdollista – uimalasit auttavat tässä, mutta on tärkeää oppia olemaan vedessä myös ilman niitä.
Jos lapsi ei ole tottunut veteen aikaisemmin, voi yllä olevia nuorempien ikäluokkien harjoitteita soveltaa hänelle: ne on suunniteltu aloittelijalle, olipa hän puolivuotias tai nelivuotias. Tärkeää on, että lapsi ymmärtää millaista on olla vedessä ja miten vedestä pääsee pois. Opetelkaa erityisesti kurkottamaan reunaan ja kulkemaan sitä pitkin.
Harjoitus 1: Pallojen puhaltelu
Laita veden pinnalle kevyitä, kelluvia palloja. Harjoitelkaa pallojen puhaltamista eteenpäin ja puhaltamista suunnitelmallisesti tiettyyn suuntaan. Tämä auttaa harjoittelemaan hengitystekniikkaa vedenpinnan tuntumassa ja edesauttaa myöhemmin uimaan oppimista.
Harjoitus 2: Sukeltelu
Kun lapsi on harjaantunut pidättämään hengitystään ja nauttii vedessäolosta, on hyvä alkaa harjoittaa sukeltelua.
Jos altaassa on veteenlaskeutuvat tavalliset portaat, lapsi voi kulkea niitä pitkin alas veteen ja sukeltaa vanhemman syliin. Myös kahden vanhemman välillä sukeltelu on monista lapsista mukavaa, ja nyt lapsi osaa jo ponnistaa itse paremmin sylistä syliin.
Esineiden noutaminen veden alta kannattaa niin ikään aloittaa matalalta, esimerkiksi portailta tai altaan matalasta päädystä. Taitojen kehittyessä siirrytään syvemmälle tai useampien esineiden poimimiseen kerralla.
3–5-vuotiaiden uintitreenit
Jos lapsi taitaa ylläolevat harjoitteet ja liikkuu jo pelkäämättä vedessä, hänelle voi alkaa opettaa vedessä liukumista, ”myyräuintia”, ja selkäuintia. Kun lapsen niska on tarpeeksi vahva kannattelemaan päätä oikeassa asennossa ja hän ymmärtää miten pinnalla pysytään, hän oppii uimataidon alkeet helposti. Lapsi tarvitsee kuitenkin vedessä jatkuvaa valvomista!
Hyvin matalassa vedessä on vaikea oppia uimaan. Siksi kannattaa tässäkin vaiheessa suoda lapselle mahdollisuuksia olla syvemmässä vedessä (lapsen pituudesta riippuen vettä kainaloihin tai kaulaan saakka) ilman kellukkeita, jotta lapsi saa tuntea miltä vedessä liikkuminen tuntuu.
Harjoitus 1: Kelluminen
Lapsen kanssa harjoitellaan yhä kellumista, nyt myös mahallaan kellumista ja ”kilpikonnakellumista”.
Harjoitus 2: Sukeltelu
Jatkakaa sukeltelua esimerkiksi vanhempien jalkojen ali, renkaiden läpi, vanhemmalta vanhemmalle, reunalta vanhemmalle… Tai vanhempi voi olla lapselle ”valas”, jonka selässä lapsi pääsee sukeltamaan. Riisukaa välillä uimalasit, ja lapsi saa itse sukeltaa hakemaan ne altaan pohjasta.
Myös sukeltamista altaan reunalta voi harjoitella: kyykyssä, käsivarret ”liimataan” korviin kiinni ja sormenpäät koskevat vettä ensimmäisinä. Myös hassuja hyppyjä voi harrastaa.
Harjoittele vaatteet päällä uimista
Kun lapsi osaa uida ainakin jossain määrin, on hyvä harjoitella myös vaatteet päällä uimista. Usein veteen tipahtaminen tapahtuu vaatteet päällä ja kengät jalassa, joten lapsen (ja aikuisen!) on hyvä valmentautua myös tähän.
Uimahalleissa tämä ei ole mahdollista, mutta luonnonrannassa tai vaikkapa mökkilaiturilla harjoittelu onnistuu helposti.
Vaatteiden määrästä riippuen uiminen on raskaampaa, hitaampaa ja vaikeampaa. Esimerkiksi kengät kannattaa pyrkiä potkaisemaan jalasta pois ensi tilassa, jotta potkuihin tulee voimaa.
