Viimeksi päivitetty 30.3.2010
Ryömivän, konttaavan ja kävelyä opettelevan naperon silmissä koti vilisee kaikkea kiinnostavaa tutkailtavaa. Mitä laatikoissa piilee? Entäs vessanpytyssä? Voiko portaisiin sukeltaa pää edellä? Ja pistorasia – sehän suorastaan kiljuu pieniä sormia sisäänsä!
Vanhemmille tämä vaihe lapsen elämässä tietää jatkuvaa vahtimista ja perässä juoksemista. Monet kohteet, joita ennen ei ole tullut edes ajatelleeksi, ovatkin yhtäkkiä potentiaalisia vaaranpaikkoja. Lapsen paras turva on vanhemman valppaus, mutta markkinoilla on myös paljon lapsiperheille suunnattuja kodin turvatuotteita.
Jääkappisalpa estää lasta avaamasta jääkaapin ovea.
Kaappi – ja laatikkolukkojen avulla keittiöveitset, pesuaineet ja muut kodin tarvikkeet pysyvät lapsen ulottumattomissa. Lukot kiinnitetään joko ruuveilla, tarroilla, teipeillä tai kiristimillä.
Kaksoisovensuljin sulkee pariovelliset kaapit.
Konttauspäähine suojaa liikkumaan opettelevan lapsen päätä kolhuilta. Materiaali on yleensä trikoota ja vaahtomuovia.
Kulmasuoja pyöristää terävät kulmat. Niitä voi kiinnittää esimerkiksi olohuoneen pöydän kulmiin tai vastaaviin lapsen tasolla oleviin vaarallisiin kulmiin.
Lapsiporttia käytetään yleisimmin estämään lapsen pääsy portaisiin. Portin voi myös kiinnittää huoneiden välille. Portteja on monen mallisia: perinteisiä oven tapaan kääntyviä, rullaverhon tapaan liukuvia sekä ylöspäin avautuvia haitariportteja. Portti kiinnitetään oven karmeihin joko ruuvaamalla tai puristuskiinnityksellä.
Leikkikehä toimii tilan rajoittajana: lapsen voi laittaa kehään leikkimään vaikkapa vessakäynnin tai ruuanlaiton ajaksi. Leikkikehiä on sekä puisia, metallisia että muovisia. Joidenkin leikkikehien käyttötarkoitusta voi muuntaa esimerkiksi kulkuesteeksi tai takan suojaksi. Myös matkamalleja on tarjolla.
Liesisuojus kiinnitetään lieden laitoihin. Suojus peittää lieden nupit, lukitsee uunin luukun ja estää lasta pudottamasta kattiloita liedeltä.
Liukuestematto laitetaan kylpyammeen pohjalle pyllähdyksiä estämään.
Multasuoja estää lasta kaivamasta ja levittelemästä kukkien ja viherkasvien multaa.
Ovistoppari pysäyttää oven ja estää pieniä sormia jäämästä väliin. Stoppareita on saatavilla esimerkiksi kiiloina ja oven yläosaan laitettavina c-kirjaimen mallisina.
Pistorasiasuoja on turvana sähköiskuja vastaan: se estää lasta työntämästä sormia rasiaan. Suojus painetaan pistorasian pohjalle.
Pönttolukko sulkee wc-pöntön kannen.
Sängyn turvareunus turvaa isojen sänkyyn siirtynyttä pyörimästä unissaan lattialle. Turvareunuksia on saatavilla myös kokoontaitettavina malleina: tällaisen mallin voi ottaa matkallekin mukaan ja taittaa pieneksi säilytystä varten.
Turvavaljaat käyvät moneen tarkoitukseen. Niillä voi esimerkiksi kiinnittää lapsen syöttötuoliin tai rattaisiin. Monet valjaat käyvät myös kävelytykseen.
Unisuoja viritetään lapsen sängyn ylle tai vaunujen päälle estämään kissan tai muun eläimen hyppäämistä kyytiin. Suojia on sekä metallisia että punosmateriaalista valmistettuja.
Videolukko lukitsee videonauhurin luukun, eikä lapsi pääse työntämään luukkuun tavaroita tai sormiaan.
Turvatuotteiden tarve riippuu paljolti myös kodin puitteista. Kaksikerroksisen asunnon vaaranpaikka ovat portaat. Kivilattian laittanut puolestaan saa pelätä taaperon moksahdusta kovalle pinnalle. Koriste-esinekeräilijä joutuu kenties uudelleensijoittamaan kokoelmansa turvallisempaan paikkaan. Elektroniikkaa haalinut pääsee pähkäilemään, miten tehdä nappuloista ja johdoista lapselle vähemmän houkuttelevia. Lemmikinomistaja miettii eläimen ja lapsen turvallisen kanssakäymisen lisäksi myös lemmikin ruoka-ja juomakippojen sijaintia.
Koko asunnon vuoraaminen turvatuotteilla ei varmaan innosta ketään, mutta vaarallisimmat paikat kannattaa turvata. Paljon on toki tehtävissä ilman varsinaisia turvatuotteitakin. Esineitä voi siirtää varastoon tai nostaa ylös lapsen ulottumattomiin. Pesuaineet voi piilottaa kaapin perälle ja vaihtaa myrkylliset huonekasvit turvallisempiin. Ruuanlaitossa voi käyttää lieden takalevyjä. Päällekkäiset vetolaatikot voi sulkea vaikkapa pitkällä kenkälusikalla.
Teksti: Hanna Brockman
