Lapsia on perinteisesti valistettu turvallisuusasioista varoittamalla vieraista sedistä. Heitä on kielletty ottamasta karkkia tuntemattomilta. Aikuisten on kuitenkin yritettävä olla kaatamasta omia pelkojaan lasten kannettavaksi. "Ei kannata kertoa, mitä kaikkea pahimmassa tapauksessa saattaa tapahtua tai mitä pahaa jollekin toiselle on käynyt”, lastenpsykiatrian erikoislääkäri Janna Rantala opastaa.
Viimeksi päivitetty 2.9.2013
Lapsen valistaminen turvallisuusasioista on hyvä aloittaa, kun lapsi alkaa liikkua itsenäisesti kodin ulkopuolella. Suurimmassa osassa hyväksikäyttötapauksista tekijä on lapselle tuttu aikuinen, eikä tuntemattomien varominen riitä suojautumiskeinoksi.
Vanhempien kannattaa hyvissä ajoin miettiä, millaiset valmiudet heidän lapsillaan on toimia mahdollisessa ongelmatilanteessa.
Lue myös: Lapsi tarvitsee vastuuta
Tarjoa pelottelun sijaan toimintamalleja
Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Janna Rantalan mukaan aikuiset sortuvat usein turvallisuuskasvatuksessaan liialliseen pelotteluun. Kyse on yleensä siitä, että aikuiset eivät hallitse omaa pelkoaan.
”Lapselle ei kannata kertoa, mitä kaikkea pahimmassa tapauksessa saattaa tapahtua tai mitä pahaa jollekin toiselle on käynyt”, Rantala neuvoo.
Vaikka vanhemmista saattaisi tuntua, että asian perille meneminen edellyttää kouriintuntuvan esimerkin kertomista, pelottelua kannattaa välttää.
”Jos lasta ryhtyy valistamaan kaikista mahdollisista riskeistä, maailma alkaa pian näyttää lapsesta hyvin turvattomalta paikalta”, Rantala sanoo.
Rantala korostaa, että lapsilla on luontainen kyky suojautua uhkaavissa tilanteissa.
”Usein vanhemmat aliarvioivat lasten varovaisuutta. Lapset ovat yleensä luonnostaan hieman epäluuloisia vierasta kohtaan ja heillä on yllättävän hyvä itsesuojeluvaisto”, Rantala kertoo.
Rantalan mukaan lapselle on hyvä pelottelun sijaan antaa valmiita toimintamalleja.
”Lapselle voi sanoa esimerkiksi, että tuntemattomien ihmisten mukaan ei saa koskaan lähteä. Lapsen voi opettaa kieltäytymään ehdotuksesta ja kehottaa menemään esimerkiksi lähimpään kauppaan. Jos lapsi kysyy syytä, aikuinen voi kertoa, että vaikka useimmat ihmiset ovatkin kilttejä, kaikki eivät silti tarkoita aina hyvää”, Rantala neuvoo.
Lue myös: Kasvatus on opastamista
Turvallisuuskasvatus vahvistaa lapsen omia voimavaroja
Turvallisuuskasvatus ei ole vain kieltoja ja toimintaohjeita, muistuttaa psykoterapian erikoispsykologi ja perheterapeutti Kaija Lajunen. Turvallisuuskasvatuksen kautta voidaan kuitenkin vahvistaa niitä voimavaroja, joiden avulla lapsi pystyy välttämään uhkaavia tilanteita ja puolustamaan itseään.
Lajusen mukaan lapsen kasvun kokonaisvaltainen tukeminen on tehokkaampaa ennaltaehkäisevää työtä kuin yksittäiset kiellot.
”Aikuisten tehtävä on kasvatuksen kautta vahvistaa lapsen itseluottamusta, itsearvostusta ja tietoisuutta omista rajoistaan. Lapsen on hyvä oppia, että hänellä on oikeus elää turvassa ja saada apua aikuisilta. Lapsen tulee myös tietää, että hänellä on oikeus ja kyky puolustaa itseään”, Lajunen sanoo.
Turvallisuuskasvatuksen perusajatuksen voi Lajusen mukaan tiivistää kultaiseen sääntöön: tee toiselle niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän.
”Ketään ei saa satuttaa, pakottaa tai loukata. Kun lapsi sisäistää tämän, hän saa valmiuksia kohdata erilaisia elämän varrella vastaan tulevia tilanteita. Turvallisuuskasvatuksessa saadut taidot auttavat ylläpitämään hyviä kaverisuhteita ja vastustamaan koulukiusaamista sekä hyväksikäyttöä”, Lajunen kertoo.
Lue myös: Kun kukaan ei auta
Läheinen suhde vanhempiin suojelee hyväksikäytöltä
Vaikka lapselle opetetaan, että hän voi myös itse puolustaa itseään, vastuu lapsen turvallisuudesta ei ole lapsella itsellään. Lajunen muistuttaa, että lapsen on voitava luottaa siihen, että turvallinen aikuinen suojelee ja puolustaa häntä kaikissa tilanteissa.
Turvallisuuskasvatus perustuu aikuisen ja lapsen luottamukselliseen suhteeseen, jossa on tilaa avoimelle keskustelulle.
”Hyvä hoiva ja hoito ovat tärkeimpiä asioita, joiden kautta vanhemmat voivat ennaltaehkäistä lapsensa joutumista hyväksikäytön uhriksi. Niiden avulla luodaan pohja sille, että lapsi uskoo olevansa hyvän kohtelun arvoinen ja että lapsi uskaltaa kertoa hämmentävistä ja pelottavista kokemuksista vanhemmilleen”, Lajunen sanoo.
Myös Lastensuojelun Keskusliiton erityisasiantuntija Heikki Sariola uskoo vanhempien osoittaman kiintymyksen vaikuttavan lapsen turvallisuuteen.
”Vanhemmilta saatu riittävä huolenpito ja läheisyys suojaavat lasta ulkopuoliselta hyväksikäytöltä. Silloin hän ei hae niin paljon huomiota toisilta aikuisilta, eikä ole niin helposti altis muitten aikuisten houkuttelulle”, Sariola sanoo.
Lue myös: Äiti lohduttaa isää enemmän
Vahvista lapsen itseluottamusta
Lajunen pitää lapsen itseluottamuksen vahvistamista tärkeänä, sillä terve itseluottamus antaa lapselle rohkeutta pitää kiinni omista rajoistaan ja kieltäytyä epämiellyttävistä ehdotuksista.
”Lapsen itseluottamuksen kehitystä voi tukea antamalla lapselle myönteistä palautetta. Kun lapsi toimii hyvin tai osaa jotain, aikuisen on huomioitava asia”, Lajunen sanoo.
Vanhempien kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen, mistä asioista he kehuvat lastaan.
”Itseluottamuksen vahvistuminen vaatii kokemuksia onnistumisesta jossakin toiminnassa, mutta lapsen pitää voida uskoa myös siihen, että hän on hyvä ja arvokas sellaisenaan, riippumatta mistään suorituksesta”, Lajunen muistuttaa.
Kun lapsi arvostaa itseään, hän ei hyväksy ympäristöltä huonoa kohtelua. Aikuinen voi tukea lapsen itsearvostuksen kehitystä kuuntelemalla lasta ja ottamalla tämän tunteet ja ajatukset tosissaan.
”Lapsen ajatuksia ei saa tyrmätä, vaan on kuunneltava ja arvostettava lapsen näkökulmaa. Toisinaan aikuinenkin voi myöntää lapselle olleensa väärässä”, Lajunen sanoo.
Lue myös: Ei lasten korville!
Auta lasta tunnistamaan omat rajansa
Lasta pitää myös kannustaa ilmaisemaan oma mielipiteensä, jotta hän osaa kieltäytyä sopimattomista pyynnöistä.
”Lapsen tulee tietää, että hänen ei tarvitse sokeasti totella aikuisia, vaan hänellä on lupa ja taito ajatella omilla aivoillaan”, Lajunen sanoo.
Aikuinen voi myös auttaa lasta tunnistamaan omat rajansa, joita ei saa rikkoa.
”Lapselle on hyvä opettaa pienestä asti, että hänellä on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa. Opetus on luontevaa aloittaa esimerkiksi hoitotilanteessa. Vanhempi voi vaikkapa pientä lasta pesiessään selittää, että lapsen sukupuolielimet ovat yksityisiä paikkoja, joihin toiset eivät saa koskea ilman lupaa”, Lajunen ohjeistaa.
Poikkeuksiksi kannattaa kuitenkin mainita esimerkiksi lääkärissä käynnit ja muut hoitotoimenpiteet.
Lue myös: Mieti, miten puhut lapsestasi
Ei osaton uhri vaan aktiivinen toimija
Turvallisuuskasvatuksen myötä lapselle syntyy kokemus, että hän voi myös itse vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Lapsi oppii sanomaan ei ja poistumaan tilanteesta sekä kertomaan ikävästä tilanteesta läheiselle aikuiselle.
”On tärkeää tukea lapsen luottamusta omiin selviytymiskeinoihinsa ja toisaalta siihen, että aikuiset hoitavat ja suojelevat häntä. Samalla lapsen on hyvä tuntea, että voi myös itse antaa oman panoksensa turvallisuuteensa”, Lajunen tähdentää.
Turvallisuuskasvatuksen kautta lapsi voimaantuu toimijaksi, joka pystyy myös itse vastustamaan esimerkiksi lähentely-yrityksiä.
Lapsen kanssa on hyvä käydä läpi toimintatapoja ikävien tilanteiden varalle. Kun lapsi tietää miten pitää toimia ja hänellä on rohkeutta tehdä omia päätöksiä, ollaan hyvillä vesillä.
”Myös lapsen omia ajatuksia kannattaa kuunnella ja käydä toimintatapoja läpi yhdessä keskustellen”, Lajunen sanoo.
Sopiva hetki asiasta keskusteluun on Lajusen mukaan esimerkiksi silloin, kun lapsi kuulee puhuttavan vaikkapa paikallisia lapsia ahdistelleesta itsensäpaljastelijasta. Tällöin lapsi usein itse aloittaa keskustelun kysymällä tapahtuneesta. Lapsen kysymysten perusteella voi keskustelua jatkaa pidemmälle.
”Esimerkin kautta voidaan yhdessä miettiä, miten tilanteessa pitäisi toimia. Usein selviytymiskeinot löytyvät lapselta itseltään ja niitä tulisi vahvistaa. Lapsi saattaa esimerkiksi sanoa juoksevansa pelottavia ihmisiä pakoon ja vanhempi voi kertoa, että se on oikein hyvä tapa selvittää tilanne”, Lajunen sanoo.
Joskus lapsi voi intoutua kyselemään asiasta tarkemmin, mutta kovin yksityiskohtaista kuvailua on Lajusen mukaan syytä välttää.
”Yleensä yleiset turvaohjeet riittävät. Jos lapsi kuitenkin kyselee enemmän, voi asiasta kertoa lisää, kunhan sen tekee lapsilähtöisesti. Lapselle voi esimerkiksi sanoa, että jotkut aikuiset haluavat esitellä lapsille omia yksityisiä alueitaan, mutta se on väärin, eikä niin saa tehdä”, Lajunen neuvoo.
– Älä avaa ovea, jos olet yksin kotona.
– Älä kerro kenellekään puhelimessa, että olet yksin kotona. Kysy, kenelle äiti tai isä voi soittaa takaisin.
– Älä anna yhteystietojasi (nimi, osoite, puhelinnumero, sähköpostiosoite) tuntemattomille.
– Älä lähde tuntemattomien mukaan. Älä lähde myöskään tuttujen aikuisten mukaan, jos asiasta ei ole sovittu etukäteen vanhempien kanssa. Sano ei, lähde päättäväisesti pois ja kerro asiasta aikuiselle.
– Älä tapaa tuntematonta nettikaveria ilman aikuista. Ohjeita turvalliseen netin käyttöön on osoitteessa www.mll.fi ja www.pelastakaalapset.fi.
– Jos eksyt, sinua seurataan tai kohtaat uhkaavasti käyttäytyvän aikuisen mene kauppaan tai johonkin muuhun paikkaan, jossa on paljon ihmisiä. Pyydä aikuisilta apua tai pyydä heitä ottamaan yhteys poliisiin.
– Jos joku koskettelee sinua yksityiselle alueelle tai houkuttelee koskettelemaan itseään yksityiselle alueelle, sano ei ja poistu paikalta. Kerro asiasta heti turvalliselle aikuiselle. Tällaisessa tilanteessa ei tarvitse totella tuttuakaan aikuista.
– Älä koskaan ole yksin pimeissä, autioissa tai vieraissa paikoissa.
– Opettele äidin tai isän puhelinnumero ja kotiosoitteesi.
– Muista hätänumero 112.
– Perusturvaohjeet, joita voi soveltaa kaikissa tilanteissa: Sano ei. Poistu. Kerro turvalliselle aikuiselle.
(Lähde: Turvataitoja lapsille: turvataitokasvatuksen oppimateriaali/ Stakes. 2005.)
