Viimeksi päivitetty 3.6.2019
Paarma
Paarman purema tekee kipeää ja aiheuttaa paikallista turvotusta. Pienille lapsille paarma voi olla vaarallinen, jos alle 3-vuotias saa runsaasti puremia.
”Paarmat eivät elä yhdyskunnissa, joten usean pureman saaminen samanaikaisesti ei ole kovin todennäköistä”, hyönteislaboratorion mestari Kaisa Suisto Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitokselta kertoo.
Paarman purema voi aiheuttaa lapselle laajan paikallisreaktion. Pistospaikka voi olla hyvin kivulias ja turvonnut.
”Paikallishoitona voi käyttää kortisonivoidetta. Myös kylmä kääre voi auttaa oireisiin”, lasten allergologian erikoislääkäri Anna Kaarina Kukkonen kertoo.
Paarma voi periaatteessa tartuttaa pureman kautta borrelioosin.
”Borrelioosin saaminen paarman puremasta on erittäin epätodennäköistä. Paarma itsessään ei voi kantaa borreliabakteeria, joten tartunnan saaminen paarmalta vaatisi, että paarma olisi juuri ennen purrut jotain borrelioosia kantavaa piennisäkästä, ja tämän jälkeen välittömästi ihmistä”, Suisto kertoo.
Paarmojen huippukausi ajoittuu heinäkuulle, mutta toukokuussakin niitä voi jo tavata.
Ampiainen
Ampiaisen pistos on kivulias. Useat pistokset ovat varsinkin pienille lapsille vaarallisia. Myös aikuinen voi joutua lukuisien pistojen vuoksi vaaraan.
”Huonolla tuurilla lapsi voi törmätä pesään. Jos saa useita pistoja pään tai kaulan alueelle, tilanne voi olla vaarallinen kenelle tahansa”, Suisto muistuttaa.
Yksikin pistos on vaarallinen, jos lapsi on allerginen ampiaisen myrkylle. Jos ampiainen pistää pikkulasta ensimmäistä kertaa, ei kannata mennä paniikkiin. Allergiariski kun on pienempi pienillä lapsilla.
”Allergia ampiaisen pistolle on lapsilla harvinaisempaa kuin aikuisilla. Voimakas turvotus ja punoitus pistospaikassa johtuvat ampiaisen myrkystä eikä siis tarkoita allergiaa. Sen sijaan ampiaisallergiaan liittyy yleisoireita, kuten huonovointisuutta, verenpaineen laskua, hengitysvaikeuksia, turvotuksia muualla kuin pistospaikassa (esimerkiksi kasvoissa) tai laaja-alaista nokkosrokkoa”, Kukkonen kertoo.
Jos lapsella esiintyy yllä mainittuja oireita, on hakeuduttava kiireesti lääkäriin. Jos lapsen vointi huononee äkisti, soita välittömästi hätänumeroon (112).
Ampiasen pisto lievittyy painamalla pistokohtaa kylmällä, ottamalla tulehduskipulääkettä ja antihistamiinia, sekä levittämällä kortisonivoidetta pistoskohtaan. Myös lepo on piston jälkeen paikallaan.
Mehiläinen ja kimalainen
Mehiläinen on huomattavasti rauhallisempi kuin ampiainen. Mehiläinen kuitenkin puolustaa pesäänsä. Jos siis lapset rikkovat pesän, saattavat myös mehiläiset aiheuttaa todellisen vaaratilanteen lapsille. Kimalaiset puolestaan ovat leppoisia ja pistävät puolestaan ainoastaan päälle astuessa.
Mehiläisen pistoksen sattuessa pistinpiikki voi jäädä lapsen ihoon.
”Ihoon jäänyt mehiläisen piikki poistetaan tarvittaessa nopeasti terävällä esineellä pyyhkäisemällä, jottei myrkkypussin koko sisältö ehtisi siirtyä ihon sisään”, Kukkonen kertoo.
Ensiapuna toimivat samat ohjeet kuin ampiaisen pistossa. Jos pistoksia on useampia, yleisvointia pitää seurata. Mehiläisen myrkyn aiheuttama allerginen reaktio on hyvin harvinainen.
Vesihämähäkki
Hämähäkkejä syytetään usein epämääräisistä puremista. Suomessa kuitenkin asuu vain yksi hämähäkkilaji, joka pystyy leuoillaan läpäisemään ihmisen ihon: vesihämähäkki. Vesihämähäkin purema vastaa kivun voimakkuudessa ampiaisen pistoa, joten se ei pääse puremaan huomaamatta.
Vesihämähäkki viihtyy nimensä mukaan hitaasti virtaavassa vedessä usein kaislikon seassa, joten lapsi voi saada pureman esimerkiksi uidessaan. Puremariski on kuitenkin pieni.
”Vesihämähäkki ei hyökkää ihmisen kimppuun, mutta se voi purra ihmistäkin hätääntyneenä. Jos siis hämähäkki joutuu esimerkiksi uima-asun alle tai nyrkin sisälle, se voi puraista”, Suisto huomauttaa.
Puremakohtaa viilennetään kylmällä kääreellä tai esimerkiksi jääpalalla. Myös särkylääkkeet, antihistamiini ja kortisonivoide ovat hyviä ensiaputarvikkeita puraisun jälkeisen olon korjaamiseen.
Punkki
Punkki eli puutiainen on hämähäkkieläin, joka imee ravinnokseen verta toisista eläimistä. Puutiaisia tavataan heinikoissa ja aluskasvillisuuden joukossa. Lyhyeksi leikatussa nurmessa puutiainen ei viihdy.
Erityisen haastavan puutiaisen puremasta tekevät pureman aiheuttamat tautiriskit. Punkki saattaa kantaa borrelia-bakteeria tai puutiaisaivokuumevirusta. Molemmat ovat ikäviä ja jopa vaarallisia tauteja.
”Vain noin viidesosa puutiaisista kantaa borrelia-bakteeria. Lisäksi borrelioosin tarttuminen puutiaisesta vaatii yleensä sen, että punkki on ollut iholla yli vuorokauden. Tämän vuoksi joka ilta tehty punkkitarkastus suojaa hyvin borrelioosin tarttumiselta. Mikäli puutiaisen pureman jälkeen tulee jonkinmoista oireilua, on tietysti hyvä tarkistuttaa tilanne lääkärillä”, Suisto sanoo.
Puutiaisaivokuumeelta voi suojautua myös rokotteella, mutta borrelioosiin ei rokotetta ole. Puutiaisen puremilta (ja borrelioosilta) voi parhaiten suojautua peittävällä vaatetuksella sekä säännöllisillä punkkitarkastuksilla. Punkki kannattaa irrottaa erityisesti tarkoitukseen suunnitellulla punkkilassolla tai punkkipihdeillä.
Allergia lisää hyönteispuremien vaarallisuutta
Kaikkien hyönteisten puremat tai pistot voivat olla allergikolle vaarallisia, sillä purema/pisto voi johtaa anafylaktiseen allergiseen shokkiin. Merkitystä on myös sillä, mihin hyönteinen pistää. Jos hyönteinen pääsee puraisemaan lähelle kasvoja tai nielua, tilanne saattaa olla vaarallinen.
”Meillä Suomessa esiintyy onneksi hyvin vähän varsinaisesti vaarallisia hyönteisiä. Kaikkinensa sanoisin, että Suomessa ei öttiäsiä tarvitse pelätä. Parhaiten mahdollisilta pistoilta ja puremilta voi suojautua vaatetuksella ja opettamalla lapsille, että hyönteiset on paras jättää omaan rauhaansa”, Suisto sanoo.
Onko lapselle tullut vierekkäisiä punaisia jälkiä ihoon? Keväällä puutarhassa lymyilee usein muuttolintujen mukana tulleita lintukirppuja.
Pikkukirppujen puremat ovat vaarattomia ja yleensä puremia ei edes näy iholla. Jos lapsi on kuitenkin herkistynyt kirpulle, ihoon syntyy vierekkäisiä punaisia jälkiä. Puremat tunnistaa siitä, että ne ovat vierekkäisiä. Kirppu on itsessään niin pieni, ettei sitä huomaa.
Lähde: Ihotauti.net
