Inger-Anne Ehret on toista lasta yrittäessään ollut viimeisen viiden vuoden aikana raskaana kuusi kertaa. Tulos: nolla elävää vauvaa. Nyt hän ja hänen miehensä yrittävät vielä viimeisen kerran.
Viimeksi päivitetty 24.3.2013
Lähes tasan viisi vuotta sitten Inger-Anne ja hänen miehensä Tibor saivat esikoisensa, Williamin. Poika oli erittäin toivottu ja odotettu, sillä takana oli kahdeksan vuoden yritys ja kaksi keskenmenoa. Ensimmäisen lapsensa jälkeen pari halusi toisenkin lapsen, ja William pikkuveljen tai -siskon. Mutta toisen lapsen yritys on ollut monen vuoden ja vastoinkäymisten suo.
Keväällä 2012 kävi ilmi, että unelmasta saada toinenkin lapsi tulisi vihdoinkin totta. Kuuden keskenmenon ja viiden koeputkihoidon jälkeen oli Inger-Annella yhtäkkiä kädessään positiivinen raskaustesti. Hän oli tullut raskaaksi – ilman apuja!
Lyhyt onni
Mutta onni ei ollut pysyvää. Raskausviikolla 16 menivät lapsivedet, ja kun lapsivettä muodostui lisää, se valui uudelleen pois kohdusta. Vauvan tilanne oli vakava, koska keuhkot eivät olleet kehittyneet kunnolla. Mutta Inger-Anne taisteli vauvansa puolesta, ja piti häntä kohdussaan niin kauan kuin pystyi. Viikolla 23+5 infektio käynnisti synnytyksen, ja 4.10.2012 pieni Mikael syntyi, aivan liian aikaisin.
”Se ei ollut sinänsä shokki, koska ennuste oli niin huono. Mutta oli meillä kuitenkin ollut pientä toivoa, että kaikki menisi hyvin. Tavoitteeni oli ollut saada 24 raskausviikkoa täyteen, ja syntymä tapahtui vain kaksi päivää ennen tavoitteen toteutumista.
Lue myös: Adrian syntyi 24. raskausviikolla
Mikael eli 40 minuuttia
Mikael syntyi elävänä. 15 minuutin ajan lääkärit yrittivät tehdä voitavansa pelastaakseen pojan, mutta vauvan keuhkot eivät olleet kehittyneet tarpeeksi hyvin eikä hänellä ollut mahdollisuuksia selvitä.
”Sain pienen Mikaelin rinnalleni, ja hän eli 20 minuuttia ennen kuin nukkui pois”, kertoo Inger-Anne.
Hän oli ajatellut Mikaelia odottaessaan sen olevan hänen viimeinen mahdollisuutensa tulla kahden lapsen äidiksi. Kun raskaus päättyi surullisesti, Inger-Anne päätti, ettei halua enää yrittää lasta.
Lue myös: ”Minulla on kaksi poikaa, elävä ja enkeli”
Yritetään uudestaan
Mutta muutamaa kuukautta myöhemmin pariskunta muutti mieltään.
”Suuren epävarmuuden ja harkinnan jälkeen olemme päättäneet ryhtyä viimeisen kerran koeputkihoitoon. Muutaman viikon päästä aloitan lääkityksen, ja sitten näemme, saammeko käyttökelpoisia munasoluja”, sanoo Inger-Anne.
Hän iloitsee enemmän kuin on peloissaan.
”Jos olisin ollut enemmän peloissani kuin innostunut, en olisi pystynyt aloittamaan tätä uudelleen. Tarvitsemme toivoa, mutta tiedämme myös, että ei ole mitään varmuutta siitä, että onnistumme tälläkään kertaa. Mutta mielestäni meillä on oikeus kokeilla”, miettii Inger-Anne.
Silti moni ihmettelee, miten he uskaltavat yrittää uudelleen.
”Tietysti pelkään, että sama tulee toistumaan. Mutta todennäköisyys, että salama iskee kahdesti samaan paikkaan on häviävän pieni. Haluan uskoa, että olemme jo saaneet epäonnikiintiömme täyteen. En pelkää yrittää uudelleen. Jos antaa pelon tuhota niin paljon, että ei uskalla yrittää uudelleen, saa ahdistus liikaa valtaa, uskoo Inger-Anne.
Paljon motivaatiota yritykseen on tuonut myös esikoisen suuri halu olla isoveli.
”Kun menetimme Mikaelin, kävi esikoisemme William läpi suruprosessin. Mutta nyt hän puhuu joka päivä, että hän haluaa saada pikkuveljen tai -siskon.”
Lue myös: 16 menetystä – viimein lapsi
Mahdollisuutena myös sijaisvanhemmuus tai adoptio
Inger-Anne sanoo, että hän ja hänen miehensä olivat todella epävarmoja, pitäisikö heidän aloittaa yritys uudelleen.
”Kun Mikaelin menetyksestä oli kulunut jonkin aikaa, tunsimme että meidän täytyy joko yrittää vielä yhden kerran tai sitten vain antaa periksi. Päätimme lähteä toiselle kierrokselle. Olemme kuitenkin myös miettineet muita vaihtoehtoja. Olemme esimerkiksi jo lähettäneet tietojamme sijaisvanhempitoimintaan”, sanoo Inger-Anne.
Lue myös: ”Siellä minä odotin, että hakisitte minut kotiin”
Pelko lähempänä
Inger-Anne kertoo olevansa tällä hetkellä huolestuneempi ihminen kuin ennen. Varhaisen vaiheen keskenmenot hän vielä jaksoi, mutta Mikaelin menetys oli kova pala.
Hän myös pelkää menettävänsä muita tärkeitä ihmisiä ympäriltään.
”Saan nykyään useammin katastrofiajatuksia. Ennen ajattelin jotenkin, että ei meidän kohdallemme satu koskaan mitään vakavaa. Mutta nyt se todella iski. Pelko on tullut lähemmäksi, ja se on raskasta”, hän sanoo.
Kymmenennen ja viimeisen kerran?
Mikaelin hautajaisissa jotkut vieraista olivat tuumanneet Inger-Annen äidille, että pariskunta ei varmastikaan enää uskalla yrittää uudelleen.
”Äiti oli vastannut, että ”ette tunne tytärtäni.” Hän oli oikeassa. Haluamme yrittää uudelleen – me kaikki kolme. Uusi lapsi ei voi koskaan korvata Mikaelia, mutta hän toisi silti uutta eloa meidän perheeseemme”, sanoo Inger-Anne.
Jos hän olisi raskaana taas, se olisi kymmenennen ja viimeisen kerran.
Koeputkihedelmöityshoidoissa raskauden todennäköisyys alle 40-vuotiailla on 30–35 % yhtä alkionsiirtoa kohden. Toistettujen hoitojen avulla 70–80 % lapsettomista pareista voi saada toivomansa lapsen. Suomessa koeputkihedelmöityksellä syntyy vuosittain noin 1700 lasta.
Teksti: Janet Mollde Hollund
Kuva: Inger-Annen kotialbumi
