Viimeksi päivitetty 24.2.2014
”Minulla oli pienestä asti tunne, että kehoni ei ollut sitä, mitä sen kuuluisi olla. Murrosiän kynnyksellä tunsin entistä vahvemmin, että minussa oli jotain liikaa ja jotain liian vähän”, Juho kertoo.
Ristiriita oman kehon ja identiteetin välillä vahvistui ajan saatossa, joten kolmekymppisenä Juho aloitti sukupuolenkorjausprosessin.
”Päädyin korjaukseen, kun en enää kestänyt elää väärässä roolissa. Suurin sukupuolen korjaukseen liittyvä muutos oli hormonihoidon aloittaminen.”
Uusi minä
Hoitojen myötä Juhon olemus muuttui.
”Esimerkiksi iho paksuuntui, ääni muuttui ja karvoitus lisääntyi. Muu prosessiin kuuluva, on pinnan silottamista. Elämänlaatuni nousi selvästi hormonihoitojen myötä. Tuntui, kuin minusta olisi puuttunut jotain ja nyt se oli paikallaan”, Juho muistelee.
Korjausprosessin alkaessa Juho oli jo ehtinyt perustaa perheen ja synnyttänyt ensimmäisen lapsensa. Vaikka elämä muuttui sukupuolen korjaamisen myötä, Juho ei kokenut prosessia erityisen raskaaksi. Luottamus ystävien ja vanhempien tukeen antoi Juholle uskallusta kohdata elämänmuutokset.
”Kasvoin hyvin vapaamielisessä ympäristössä. Perhetuttuihimme kuului esimerkiksi useita homoseksuaalisia pariskuntia. Perheemme lapset puettiin unisex-vaatteisiin, eikä sukupuolirooleja millään tavalla korostettu. Vaikka koulumaailmassa erilaisuutta ei aina hyväksytty, olen aina voinut olla oma itseni lähipiirissäni”, Juho pohtii.
”Isä syntyi naisen kehoon”
Perheeseen kuuluu nykyisin kahden yhteisen lapsen lisäksi kaksi lasta puolison edellisestä liitosta ja yksi lapsi Juhon edellisestä liitosta. Lapset kutsuvat vanhempiaan etunimillä, mutta muille ihmisille he esittelevät Juhon isänään. He kuitenkin tietävät Juhon syntyneen naisen kehoon.
”Lapsille kaikki on uutta ja ihmeellistä. Sukupuolen korjaaminen ei ole sen enempää tai vähempää ihmeellinen asia kuin muutkaan asiat elämässä. Perheessämme transsukupuolisuuteni ymmärretään samanlaisena ominaisuutena kuin esimerkiksi diabetes. Lasten ajattelu on siinä mielessä kovin medikalisoitunut. He ajattelevat, että kun on joku vaiva, niin lääkäri antaa siihen lääkettä ja sitten vaiva paranee.”
Puhutaan lapsillekin suoraan
Vaikka aiheesta keskustellaan mielellään perheen kesken, Juho on toivonut, että lapset eivät mainostaisi asiaa liiaksi kodin ulkopuolella. Lapsia ei kuitenkaan erityisesti kehoteta salaamaan perheen asioita.
”Lasten kanssa ei voi olla kaapissa. Välillä asiasta jutellaan myös lasten ystävien kanssa. Ystävät saattavat aluksi kummastella, miten jonkun isä on voinut olla raskaana ja synnyttää. Kovin pitkään kummastelu ei kuitenkaan kestä, koska asia on loppujen lopuksi aika yksinkertainen. Yleensä selitykseksi riittää, että minulla oli tällainen vaiva, menin lääkäriin ja nyt se on hoidettu”, Juho kertoo.
Elämää isän ja äidin roolissa
Transsukupuolisuuden ja sukupuolenkorjauksen myötä Juho on saanut katsoa maailmaa kahdesta eri sukupuoliroolista käsin. Hän on huomannut itseensä kohdistuvien odotusten muuttuneen sukupuolen korjaamisen jälkeen.
”Yleinen oletus tuntuu olevan, että isän ei tarvitse tietää paljoakaan lapsensa asioista. Isältä saatetaan esimerkiksi neuvolassa kysyä, onko lapsen äiti laittanut mukaan lasta koskevat tärkeät tiedot. Jos isä tietää lapsistaan enemmän kuin syntymäajat ja lukumäärän, sitä ihmetellään. Lasten asioista perillä olemista pidetään jotenkin epämaskuliinisena.”
”Sana painaa nyt enemmän”
Juho on kiinnittänyt huomiota myös toiseen eroon:
”Miestä kuunnellaan paljon enemmän kuin naista. Karu tosiasia on, että vaikka puhun aivan samoja asioita kuin ennenkin, minua kuunnellaan nyt aivan eri tavalla. Sen ymmärtää todella vasta, kun sen on itse kokenut.”
Oman ystäväpiirinsä kanssa Juho jakaa kokemuksiaan sekä äitiydestä että isyydestä. Ystävät arvostavatkin hänen elämänkokemustaan.
Näytän itse asiassa hyvin tavalliselta mieheltä, niin tavalliselta, ettei kukaan varmasti kiinnitä minuun erityistä huomiota
”Minulla on vanhoja ystäviä ajalta ennen sukupuolen korjausta. Heidän kanssaan voin puhua esimerkiksi synnytyksestä ja muista naiseuteen liittyvistä asioista. Aiemmin ajattelin, että kokemukseni naisen roolissa elämisestä auttaisi minua ymmärtämään omia teini-ikäisiä tyttäriäni. Sittemmin huomasin, että olin täysin väärässä”, Juho naurahtaa.
Suvaitsevaisuutta kasvatukseen
”Haluan opettaa omille lapsilleni moninaisuuden arvostamista ja suvaitsevaisuutta. Tämä pätee sekä sukupuolikysymyksiin että muihin asioihin. Vähemmistökysymykset ylipäänsä ovat tärkeitä minulle”, Juho kertoo.
Sukupuolivähemmistöön kuuluminen ei Juhon mukaan näy erityisesti perheen elämässä tai lasten kasvatuksessa. Tietty irtautuminen sukupuolinormeista on kuitenkin Juhon mielestä paikallaan.
”Minulle on tärkeää, että lapseni saavat toteuttaa itseään. Heille ei tuputeta tiettyä tapaa olla mies tai nainen. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi sukupuolten välille pitää vetää niin tarkat rajat esimerkiksi ulkonäön ja käyttäytymisen suhteen. Olenkin sanonut lapsilleni, että ei se pippeli tipu, vaikka olisi minkä väriset kengät”, Juho sanoo.
”Näytän tavalliselta mieheltä”
Itse Juho ei päällisin puolin juurikaan erotu massasta.
”Näytän itse asiassa hyvin tavalliselta mieheltä, niin tavalliselta, ettei kukaan varmasti kiinnitä minuun erityistä huomiota. Hormonit ovat miehistäneet kasvojani selvästi. En kuitenkaan omassa olemuksessani erityisesti korosta maskuliinisia piirteitäni.”
Vaikka Juho ei arkena ulkomuodollaan riko stereotyyppisen miehen kaavaa, hän pyrkii tekemään sen muulloin.
”Esimerkiksi naamiaisissa revitellään ja rikotaan sukupuolirajoja. Haluan omalla esimerkilläni näyttää, että se ei ole iso asia. Sama pätee muihinkin normeihin. Kannustan lapsiani tekemään omat valintansa: Jos jokin itsestäsi tuntuu oikealta, tee se!” Juho kertoo.
Lue myös:
Transtukipisteen johtava sosiaalityöntekijä, Maarit Huuska kertoo, että
sukupuoli-identiteetin selkiytyminen vasta perheen perustamisen jälkeen aiheuttaa usein haasteita parisuhteelle. Yleensä vanhemmat pohtivat oman tunnemyllerrryksensä keskellä myös sitä, mitä tieto sukupuoli-identiteetistä merkitsee lapselle.
”Pienet lapset sopeutuvat nopeasti, koska he oppivat uutta joka päivä, eikä heillä ole ennakkoluuloja. Isommilla lapsilla äidin mieheys tai isän naiseus voi vaatia enemmän sopeutumista. Lapset, jotka tuntevat vanhempansa hyvin joskus tavallaan tietävätkin, vaikka asialle ei ole ollut sanoja. Siksi lapset eivät aina pidä tietoa niin suurena asiana”, Huuska kertoo.
Isommat lapset ovat usein huolissaan siitä, miten muut ihmiset suhtautuvat tilanteeseen.
”Koululaiset ja nuoret voivat miettiä, mitä kaverit ajattelevat ja hyväksytäänkö heidät ja heidän perheensä. Vanhempien kannattaa yhdessä lasten kanssa sopia, miten kerrotaan kavereille ja isovanhemmille. Lisäksi voi miettiä, miten hallita riskejä, joita liittyy ennakkoluuloihin. Tärkeintä on, että lapsi saa ilmaista turvallisessa ilmapiirissä kaikkia tunteitaan ja että lapsen omalle sopeutumisprosessille annetaan aikaa”, Huuska sanoo.
Keskustelu lapsista sivuraiteilla
Huuska on huolissaan sateenkaariperheiden ympärillä käytävän, ennakkoluuloihin perustuvan julkisen keskustelun luonteesta.
”Lasten todellisista näkökulmista puhutaan todella vähän, vaikka se tulisi ottaa huomioon keskustelussa. On myös huomattava, että lapsen näkökulma ei ole sama, kuin vieraiden ihmisten ennakkoluulot siitä, mikä lapsen näkökulma on. Lapsia ei pidä tulkita vain perheenjäsenen sukupuolen perusteella, sillä lapsi on paljon muutakin kuin transvanhemman lapsi”, Huuska sanoo.
Huuskan mukaan lapset saattavat tarvita tukea perheen sisäisten muutosten ja erityisesti ennakkoluuloista kumpuavien sosiaalisten paineiden vuoksi.
”Vanhempien tuen lisäksi lapsille voisi tarjota esimerkiksi vertaistukea. Sen kautta lapset saisivat ideoita, miten toimia itselleen haastavissa tilanteissa”, Huuska sanoo.
Transvanhempien vanhemmuuden kyseenalaistaminen julkisessa keskustelussa tekee hallaa myös lapsille.
”Pitäisi puhua enemmän siitä, miten järjestämme turvallisen ja hyväksyvän ilmapiirin, jossa lasten perhesuhteita kunnioitetaan. Lapsia auttaisi asian normalisointi ja asiallinen tieto”, Huuska painottaa.
– Transsukupuolinen henkilö kokee sukupuoliristiriitaa. Asian voi kuvata seuraavasti: transmies kokee olevansa mies naisen kehossa ja transnainen kokee olevansa nainen miehen kehossa.
– Transsukupuolisuus kertoo ihmisen sukupuoli-identiteetistä, ei yksilön seksuaalisen kiinnostuksen kohteista. Transsukupuolinen voi siis olla hetero-, homo- tai biseksuaalinen.
– Transsukupuolisuus ei ole mielenterveyden häiriö. Tutkijoiden mukaan transsukupuolisuuden taustalla on biologisia, sosiaalisia ja kulttuurisia tekijöitä.
– Transsukupuolinen henkilö voi saada sukupuolen korjaushoitoa. Tällöin kehon piirteitä naisellistetaan tai miehistetään lääketieteen keinoin. Lisäksi henkilö saa juridisen vahvistuksen mies- tai naissukupuolelleen.
Lähde: Transtukipiste
