Ella on ehtinyt pienen elämänsä aikana olla useita kertoja hengenvaarassa. Hän on kuitenkin taistellut itsensä elävien kirjoihin. Nyt hän on viisi kuukautta vanha.
Viimeksi päivitetty 22.8.2012
Elin Amundsen vetää syvään henkeä.
”Ellan selviytymistarina on todella pitkä”, hän sanoo.
Elin ja hänen miehensä Knut-Inge halusivat kolmannen lapsen. Heidän aikaisemmat lapsensa olivat silloin 11- ja 6-vuotiaita. Useiden keskenmenojen jälkeen raskaus lähti etenemään. Ultraäänessä selvisi pian jännittävä uutinen.
”Oli pieni shokki, kun saimme tietää, että odotin kahta vauvaa”, Elin kertoo.
Elinin esikoisraskaus oli myös ollut kaksosraskaus. Esikoisen identtinen veli oli kuitenkin kuollut pian syntymän jälkeen.
”Olimme tietysti innoissaan siitä, että pääsisimme kokemaan, minkälaista on olla kaksosten vanhempi. Samalla olin kuitenkin hyvin huolissani. Kaksoset olivat jälleen identtiset, ja tiesin kokemuksesta, että tällaisissa raskauksissa oli enemmän komplikaatioita”, Elin sanoo.
Kaikki hyvin viikolle 13 asti
”Gynekologi huomasi eron sikiöiden kasvussa. Hän ei ollut aikaisemmin halunnut huolestuttaa meitä. Mutta nyt hän ohjasi meidät sairaalaan lisätutkimuksia varten”, Elin sanoo.
Lääkäri oli ajatellut ensin, että kyseessä voisi olla Downin syndrooma.
”Ultraäänitutkimuksessa alettiin epäillä fetofetaalista transfuusio -oireyhtymää”, Elin kertoo.
Oireyhtymässä toinen sikiöistä luovuttaa istukan kautta ravintoa toiselle. Tila on erittäin vaarallinen molemmille sikiöille.
Lääkärit eivät kuitenkaan olleet varmoja asiasta ja lopulta Elin sai lähetteen Bergenin sairaalaan tarkempia testejä varten. Asia ei kuitenkaan selvinnyt välittömästi.
”Sain vasta viikolla 17 kuulla, että todennäköisin diagnoosi oli istukan vajaatoiminta. Istukka oli nimittäin epätyypillisen suuri ja yhdeltä sivulta epäilyttävän värinen”, Elin kertoo.
Pienempi ei jää eloon
Viikolla 19 Elin sai kuulla ikäviä uutisia.
”Lääkärit vakuuttivat minulle, että meidän täytyy keskittyä isompaan sikiöön”, Elin sanoo.
Pienempi sikiö, Leah, oli osoittanut useampaan otteeseen jo heikkenemisen merkkejä. Jokaisella ultrakäynnillä Elin pelkäsi kuulevansa synkän uutisen.
Identtiset sikiöt olivat niin vahvasti yhteydessä toisiinsa, että Leahin kuoleminen kohtuun olisi erittäin vaarallista myös isommalle sikiölle, Ellalle.
Synnytys mahdollisimman myöhään
Sikiöiden kannalta mahdollisimman pitkä raskaus olisi hyväksi. Toisaalta pienemmän Leah-sikiön mahdollinen kohtukuolema uhkasi jatkuvasti myös Ellan selviytymistä.
”Oli todella vaikea odottaa, kun Ella oli jatkuvasti vaarassa. Pystyin hyväksymään sen, että menettäisin toisen lapsistani, mutta en sitä, että kummatkin kuolisivat”, Elin sanoo.
Viikolla 28 Leahin vointi alkoi huonontua. Hänen sydämensä löi yhä hitaammin.
”Lääkärit päättivät, että synnyttäisin kahden päivän sisällä”, Elin sanoo.
Keisarinleikkaus
Synnytykseen oli valmistautunut kokonainen rykmentti sairaalaväkeä. Kahdeksan keskosten hoitoon erikoistunutta asiantuntijaa odotti kaksostyttöjen syntymää. He aikoivat tehdä kaikkensa molempien lasten puolesta.
”Minulla oli pieniä toiveita siitä, että molemmat selviytyisivät”, Elin sanoo.
Molemmat olivat hengissä synnytyksen jälkeen. Elin ei tosin nähnyt tyttäriään, sillä heidät vietiin välittömästi teho-osastolle. Leah tila heikkeni nopeasti.
”Sain kuulla pian lastenlääkäriltä, että Ellan tila oli vakaa, mutta hän ei pystynyt tekemään mitään Leahin pelastamiseksi. En itse nähnyt Leahia koskaan elävänä”, Elin sanoo.
Leah painoi ainoastaan 358 grammaa syntyessään. Hän oli 27 senttiä pitkiä. Ella oli melkein kolme kertaa suurempi. Hän painoi syntyessään 1140 grammaa ja oli 40 senttiä pitkä.
Keskosuuden kivikot edessä
Ensin vaikutti siltä, että Ella selviäisi helposti keskosuudesta. Näin ei kuitenkaan käynyt.
”Myöhään illalla minulle kerrottiin, että Ella oli ollut huonossa kunnossa ja hänelle annettiin nyt maskilla lisähappea”, Elin kertoo.
Elin ei saanut unta ja lopulta hän hoitaja päästi hänen Ellan luokse. Ellan hyväksi ei tosin voinut tehdä paljoakaan.
”En pystynyt kuin pitämään häntä hellästi kädestä”, Elin kertoo
Yhtäkkiä hälytykset alkoivat soida äidin ja tyttären ympärillä. Ellan tila heikkeni entisestään.
Keuhko-ongelmia
Huoneeseen ryntäsi kuusi hoitajaa. Ella oli täysin sininen. Elinin ei auttanut kuin perääntyä taustalle. Hän ei tiennyt, mitä tehdä. Elin vain seurasi sivusta, kun hoitajat elvyttivät hänen elämästään taistelevaa tytärtään.
Vasta kun Ellan tila oli jälleen vakaa, Elin sai tietää, mitä oli tapahtunut. Ellan toinen keuhko oli lopettanut toimintansa.
”Lääkäri sanoi, että Ellan tila on kriittinen, eikä hän voi taata, että Ella selviää”, Elin kertoo.
Ellan tila kuitenkin vahvistui.
Parin päivän päästä myös toisessa keuhkossa ilmeni ongelmia. Ellan molempiin keuhkoihin valui nestettä. Ellan ikä ei kuitenkaan sallinut vielä nesteen poistamista.
Aivoverenvuoto
Tilanne vaikutti pahalta, mutta lisää oli tulossa.
Keskosten aivot kuvataan vakiotoimenpiteenä, sillä varsinkin pienimmillä keskosilla todetaan usein verenvuotoa aivoissa. Vuodon vakavuus arvioidaan yhdestä neljään. Nelostyypin vuoto on kaikista vakavinta.
”Ultraääni paljasti Ellalla olevan pahinta nelostyypin verenvuotoa. Lääkärit sanoivat, että jos verta valuisi paljon, olisi Ellan selviytymismahdollisuudet heikot”, Elin kertoo.
Kaikkien ikävien uutisten keskellä Elinin piti järjestää Leahin hautajaiset. Lasten syntymästä oli nyt kolme viikkoa.
Harvinaista hoitoa
Pian havaittiin, että Ellan pää kasvoi nopeammin kuin pitäisi. Aivoverenvuoto ei ollut pysähtynyt.
”Meille annettiin kaksi vaihtoehtoa, joista valita. Joko Ellan päähän pitäisi asentaa suntti, joka imisi nestettä aivoista. Toisena vaihtoehtona lääkärit tarjosivat uutta hoitoa, jota oli käytetty ainoastaan muutamassa sairaalassa”, Elin sanoo.
Uudessa hoidossa verenvuoto puhdistetaan kierrättämällä nestettä aivon etupuolelta taakse. Välissä veren tahrima aivoneste huuhdellaan lisäämällä puhdistavaa ainetta nesteen joukkoon. Puhdistus kestää normaalisti kolmesta neljään päivään.
”Uusi hoitomuoto vaikutti parhaimmalta vaihtoehdolta, vaikka siihenkin liittyi komplikaatioita”, Elin sanoo.
Ellan tapauksessa hoito kesti viisi päivää, sillä aivoverenvuoto oli ollut niin laajaa.
”Olin läsnä niin paljon kuin pystyin. Muistan kuinka vain tuijotin pussia johon aivoneste ja veri sekoittuivat”, Elin kertoo.
Onnistuiko?
Hoidon jälkeen Ellan pää tutkittiin jälleen ultraäänellä. Selvisi, että hoito oli tepsinyt erinomaisesti. Kaikki Ellan päässä ollut veri oli poissa.
Ongelmat eivät kuitenkaan päättyneet tähän. Ultraääni paljasti, että Ellan päässä oli uusi verenvuoto. Vuoto ei ollut yhtä vakavaa kuin aikaisemmilla kerralla. Hoitoihin ei ollut tällä kertaa tarvetta, sillä yleensä pienet vuodot korjaantuvat itsestään.
”Pian selvisi, ettei vuoto ollut pientä, vaan hieman suurempaa. Vuoto oli todennäköisesti syntynyt hoidon tuloksena ja lääkärien mukaan se hoituisi itsestään”, Elin sanoo.
Ella ja Elin saivat siirtyä Bergenin sairaalasta takaisin kotikaupunkinsa Stavangerin sairaalaan.
Tulehdus ja apneaa
Kun Ella oli 7 viikkoa vanha, heille tarjottiin mahdollisuutta mennä muutaman viikon päästä kotiin. Iloinen uutinen ei kuitenkaan toteutunut, sillä Ella sairastui jälleen.
Tällä kertaa Ella oli saanut virustulehduksen. Myös hengityskatkokset vaivasivat häntä, eikä näin ollen kotiin meneminen käynyt päinsä. Sairaalan politiikan mukaan keskonen pääsee kotiin vasta kun apneakohtauksia ei ole ollut viikkoon.
”Aina kun viikko oli tulemassa täyteen, hän sai apneakohtauksen”, Elin sanoo.
Vihdoin kotiin
Ella oli valmis lähtemään kotiin, kun hänen lasketusta ajasta oli kulunut viikko.
”Hän syntyi helmikuun 7. päivä ja pääsimme kotiin toukokuun 15. päivä. Se oli pitkä aika viettää sairaalassa. Isommat lapseni Eric ja Maren kaipasivat minua myös kotiin”, Elin kertoo.
Ellalla oli kotona jatkuvasti saturaatiomittari, joka seurasi veren hapettumisarvoja. Myös Ellan sykettä seurattiin.
Ellalle mikä tahansa flunssapöpö saattaisi olla kohtalokas, joten niin aikuisten kuin lasten piti hinkata käsiään ahkerasti. Vieraita ei myöskään otettu vastaan, jos pienikin tartuntavaara oli olemassa.
Takaisin sairaalaan
Kolme viikkoa meni hyvin kotona. Sitten Ellan saturaatiomittari alkoi pitää hälyttävää piipitystä.
”Ella oli saanut nuhan”, Elin kertoo.
Sairaalassa Ella muuttui siniseksi. Hän oli lopettanut hengittämisen kokonaan. Sairaalahoito kuitenkin tepsi ja vain muutaman päivän päästä he saivat palata jälleen kotiin.
Minkälainen tulevaisuus?
Viiden kuukauden vanhana pikku Ella näyttää kehittyvän hyvin. Ella on kuitenkin kärsinyt aivoverenvuodosta. On olemassa riski, että keskosuus on jättänyt jälkensä Ellan tulevaisuuteen.
”Neurologi ja fysioterapeutti ovat tutkineet Ellaa. He ovat tarkastelleet motorisia taitoja ja silmien liikettä. Tulokset ovat olleet erittäin lupaavia”, Elin kertoo onnellisena.
Kokeissa ei ole ilmennyt mitään aivovaurioihin viittaavaa. Vaatimukset kuitenkin kasvavat kun Ella kasvaa isommaksi, eikä mikään ole vielä varmaa.
”Hänellä on kuitenkin nyt hyvä katsekontakti ja hän nauraa. Kun katselen näitä piirteitä hänessä alan aina itkeä onnesta”, Elin kertoo.
Teksti: Maren Eriksen
Lue myös:
Hyvästi, pikku Angelica
Oliver syntyi ilman verta
Vain toinen jäi eloon
