Dianalla oli yksi- ja kolmevuotiaat pojat, mies ja uusi talo. Kun raskaustesti näytti jälleen plussaa, Diana murtui kyyneliin. Mutta hän ei itkenyt ilosta.
Viimeksi päivitetty 21.5.2012
Dianan pystyi ajattelemaan ainoastaan yhtä asiaa, että ongelmaan on yksi oikea ratkaisu: raskaudesta pitää päästä eroon.
Ajatus tuotti häpeän tunteita Dianalle.
”Meillä oli resepti unelmaelämään ja tämä lapsi ei kuulunut siihen. Toiset olisivat nähneet lapsen bonuksena, mutta me emme”, Diana kertoo.
Lue myös: Anette on äiti -ja psyykkisesti sairas
Masentava raskausuutinen väärään aikaan
Lapset olivat juuri kasvaneet isommiksi. Kulunut vuosi oli ollut Dianalle todella raskas. Kolmevuotias on äksyillyt uhman kanssa, ja vauva oli huutanut yöt.
Juuri kun tunnelin päässä näkyi valoa, vauvauutinen tyrmäsi hänet.
”Olemme juuri päässeet elämäntilanteeseen, jossa meillä on hieman enemmän aikaa toisillemme. Nytkö se olisi pitänyt muka tuhota? Ajattelin, että mitä pahaa olen tehnyt. Että olen liian väsynyt saamaan vauvan! Että en pärjää kolmannen lapsen kanssa”, Diana kertoo.
Epäsopiva elämäntilanne riittää syyksi aborttiin
Diana oli aina pitänyt aborttia hyväksyttävänä, jos vauva ei sovi elämäntilanteeseen. Hän oli katsellut vanhempia, jotka eivät pärjää lapsikatraansa kanssa ja ajatellut: miksi he eivät tehneet aborttia?
Lue myös: 16 menetystä – viimein lapsi
Päätöksen tekeminen ei kuitenkaan ollut helppoa. Diana olisi kaivannut tukea.
”Ystäväni sanoivat ymmärtävänsä, mutta eivät itse tekisi samoin minun tilanteessani. Minusta tuntui, että olin maailman huonoin ihminen. Abortti tuntui itsekkäältä”, Diana sanoo.
Puoliso oli Dianan kanssa samaa mieltä: uusi lapsi ei mahdu heidän elämäänsä.
”Olemme juuri ostaneet talonkin, johon emme mahdu kolmen lapsen kanssa”, Diana puolustelee ajatteluaan.
Kyyneleet virtasivat lääkärillä
”Aloin itkeä jo sairaalan ovella. En pystynyt lopettamaan, vaikka yritin. Minua pelotti, enkä ollut enää varma abortista”, Diana kertoo.
Lääkäri kysyi Dianalta useita kertoja, oliko hän varma.
”Sain juuri ja juuri vastattua, että olin”, Diana kertoo.
Dianalle piti tehdä vielä ultraääni, jotta raskausviikoista olisi varmuus.
”Näin kuvan lapseni sydämestä. Menin kotiin, mutta en pystynyt ottamaan aborttipillereitä. Ajattelin, että otan ne seuraavalla viikolla”, Diana kertoo.
Ajatukset myllersivät Dianan päässä.
”Olin saanut kokea jo kolme keskenmenoa. Tämä oli kuudes kerta, kun olen raskaana. Mitä jos tämä olisikin viimeinen mahdollisuuteni saada lapsi?”
Lue myös: Toistuvat keskenmenot
Selviäisikö abortista?
”Soitin miehelleni ja kerroin, etten ollut pystynyt tekemään aborttia. Hän tuki minua”, Diana kertoo.
Raskaus oli ajanut Dianan alakuloisuuden valtaan. Hän pelkäsi, että abortti masentaisi häntä entisestään.
”Etsimme mieheni kanssa abortin jälkeisestä masennuksesta tietoa. Yritimme selvittää, mitä pitäisi tehdä, ettei abortti vetäisi masennuksen syövereihin”, Diana kertoo.
Lue myös: Abortti ja mielenterveys
”En voi tehdä sitä”
Lopulta syyllisyys lapsen abortoimisesta kasvoi liian suureksi.
”En voinutkaan tehdä sitä. Tunsin niin paljon syyllisyyttä. Aikuisena tehtyä aborttia ei ole helppo hyväksyä”, Diana kertoo.
Haastattelun tekohetkellä Diana on 15. raskausviikolla.
”Olen alkanut kiintyä tähän ’ongelmaan’. Mutta edelleen asiat tuntuvat vaikeilta”, Diana summaa.
