Kun pikkusisarus syntyy perheeseen, isomman lapsen elämä muuttuu. Hänestä tulee isosisarus, joka saa tuntea olonsa vauvan rinnalla isoksi ja taitavaksi. Mutta mitä jos lapsi ei otakaan avosylin vastaan uutta rooliaan, vaan taantuu pikkusisaruksen tasolle? Psykologi ja lastenpsykoterapeutti Saara Saulio vastaa.
Viimeksi päivitetty 30.1.2024
Kun kolmevuotias tekeytyy vauvaksi ja kömpii tutti kourassa pinnasänkyyn kyhjöttämään, on vanhempi ihmeissään. Lapsen taantuminen sisaruksen syntymän jälkeen on Saulion mukaan kuitenkin yleistä.
”Vauvan syntymä merkitsee hyvin ristiriitaista tilannetta vanhemmille sisaruksille ja siihen sopeutuminen ei ole helppoa. Esikoinen menettää ainokaisen asemansa ja perheen dynamiikka muuttuu merkittävästi vauvan synnyttyä”, Saulio sanoo.
Muutokset perheessä saavat eri lapsissa aikaan erilaisia reaktioita.
”Alle kouluikäiset lapset kokevat herkästi olonsa uhatuksi sisaruksen synnyttyä ja sen takia reagointi voi olla voimakastakin. On toki myös lapsia, jotka eivät ulkoisesti juurikaan reagoi vauvan syntymään, mutta se ei tarkoita sitä, ettei tilanne heissäkin herättäisi monenlaisia tunteita”, Saulio sanoo.
Isommat lapset voivat tuntea uudessa tilanteessa toisaalta iloa ja ylpeyttä ja toisaalta pelkoa ja epävarmuutta.
Monia ilmenemistapoja
Taantuminen voi ilmetä monella tavalla. Lapsi ikään kuin kadottaa jo oppimiaan taitoja joksikin aikaa. Hän saattaa esimerkiksi alkaa imitoida vauvan käytöstä: heitellä ruokaa, imeä tuttia ja äännellä kuin vauva.
”Lapsi joka on osannut syödä ja pukea ei tunnu osaavan sitä enää. Lapselle saattaa myös tulla pissa- ja kakkavahinkoja ja joillekin itsenäinen oleminen tai nukahtaminen yksin voivat olla mahdottomia.”
Saulion mukaan myös lapsen sosiaaliset taidot voivat näyttää heikentyvän.
”Lapsi voi olla aggressiivinen muita lapsia kohtaan tai vetäytyä yhteisistä leikeistä”, Saulio sanoo.
Miten suhtautua taantumiseen?
Lapsen taantuminen saattaa olla joskus hyvin turhauttavaa. Moittiminen ja reippaaksi patistaminen eivät kuitenkaan helpota tilannetta.
”Kärsivällisyys, eläytyvä ymmärtäminen ja kiinnostuminen lapsen reaktioista on hyvä lähtöasenne. Jos vanhempi on itse kokenut sisaruksen syntymän, se voi auttaa häntä eläytymään oman lapsensa tilanteeseen”, Saulio sanoo.
Vauva vaatii valtavasti huolenpitoa, eikä vanhempi lapsi saa aina yhtä helposti kaipaamaansa huomiota. Lapsen pelko syrjäytetyksi tulemisesta on ymmärrettävä.
Huomiota ja tunteista puhumista
Isompi lapsi kannattaa koittaa osallistaa pikkusisaruksen hoitoon heti pikkusisaruksen syntymästä lähtien.
”Myös vauvan syntymän aiheuttamista ristiriitaisista tunteista puhuminen on erittäin tärkeää, vaikka lapsi ei itse aloittaisikaan siitä puhumista eikä tuntuisi kuuntelevan.” Saulio sanoo.
Esimerkkinä voi käyttää vaikkapa omia kokemuksia: ”Muistan, kun minulle syntyi pikkusisko. Silloin olisin välillä halunnut, että vauva olisi viety pois”, Saulio neuvoo.
”Esimerkkien tarkoitus on tarkoitus auttaa lasta tunnistamaan omia tunteitaan ja antaa mallia siitä, että hyvin hankaliltakin tuntuvat tunteet ovat sallittuja ja luonnollisia tässä tilanteessa.”
Olisi myös hyvä, jos vanhempi voisi joskus irrottautua vauvan hoidosta ja viettää aikaa kahdestaan isomman lapsen kanssa. Saulion mukaan kahdenkeskinen aika onkin hyvä lääke epävarmuuden tunteeseen.
”Suosittelen sallimaan taantumista mieluummin kuin odottamaan isomman lapsen käytöstä vaikka se onkin vanhemmille rasittavampaa. Kyllä se menee ohi!” Saulio kannustaa.
