Viimeksi päivitetty 8.4.2022
Kun äiti tulee raskaaksi lähestulkoon heti edellisen raskauden päätyttyä, ilmestyy kotiin vuoden sisällä kaksi (tai useampi!) vaippaikäistä. Jos lapsilla on alle vuoden ikäero toisiinsa, heitä saatetaan kutsua leikkisästi ”irlantilaisiksi kaksosiksi”.
Termi ”irlantilaiset kaksoset” tulee englannin kielisestä termistä ”irish twins”, ja sillä viitataan alun perin Amerikkaan muuttaneisiin irlantilaisiin, jotka katolisina eivät käyttäneet ehkäisyä. Tämän vuoksi irlantilaisissa perheissä lapsia syntyikin monesti tiuhaan tahtiin. Irlantilaiset kaksoset eivät siis ole samaan aikaan syntyneet, vaan uusi raskaus on alkanut hyvin pian edellisen jälkeen.
Vau.fi haastatteli 14:ää ”irkkukaksosten” äitiä siitä, millaista elämä on kahden vaippaikäisen pyörityksen keskellä. Kahdella haastatelluista oli peräti ”irlantilaiset kolmoset”, eli myös toisen ja kolmannen lapsen ikäero oli alle vuoden verran, yhdellä haastatelluista oli esikoinen ja kaksoset 9 kuukauden ikäerolla.
Oliko lasten saaminen alle vuoden ikäerolla tietoinen valinta?
Suurimmalle osalle vastaajista uusi raskaus pikaisesti edellisen perään ei ollut tietoinen valinta, vaan luontoäidin tarjoilema yllätys. Toisille ehkäisyn käyttö ei ollut tullut mieleenkään, toiset olivat tulleet raskaiksi ehkäisystä huolimatta.
”Minun ei alkujaan tutkimusten mukaan koskaan edes pitänyt voida saada biologista lasta. Esikoinen itsessään oli jo iso ylläri, hänen kaksosensa tosin jäi pois kyydistä jossain alkuvaiheessa. Keskimmäinen yllätti positiivisesti ja laskettiin leikkiä, että jahas kaksonen jälkitoimituksena. Ei siis odotettu todellakaan, että raskautuisin uudestaan. Keskimmäisen jälkeen aloitin melkein suoraan synnäriltä pillerit ja kappas, sieltä se kolmonenkin vaan tulla tupsahti silti”, kolmen alle kolmevuotiaan lapsen äiti Crista kertoo.
”Esikoisen raskaus sai alkunsa vasta pienen avun kanssa 2 vuoden yrittämisen jälkeen. Tyhmästi oltiin siis paljon huolimattomampia esikoisen synnytyksen jälkeen. Toki asiaa ei missään nimessä kaduta”, Milla muistelee.
”Esikoinen siunaantui meille pitkien lapsettomuushoitojen päätteeksi, emmekä osanneet olla varuillamme, sillä emme uskoneet luomuraskauden koskaan osuvan kohdallemme – toisin kuitenkin kävi!”, Nita kertoo.
Vain joka kolmas sanoo, että taustalla oli tietoinen yritys.
”Meidän esikoinen on pitkään ja hartaasti toivottu lapsettomuushoitojen aikaan saannos. Halusimme hänelle pikkusisaruksen, joten annoimme toiselle luvan tulla heti perään ja onneksemme saimmekin hänet”, iloitsee Fanni.
”Työtilanne oli kehno, joten ajattelimme, että tehdään heti perään toinen niin tulee hoidettua vauvavuodet peräkkäin pois alta ja voin olla kotona yhteen putkeen ilman hoitovapaata. Olimme myös aina ajatelleet, että olisi ihanne, jos ikäero olisi enintään kaksi vuotta”, Essi valaisee omaa tilannettaan.
”Halusin elää pikkalapsiarjen kerralla enkä olla töistä pois jokaisen lapsen kohdalla erikseen muutamaa vuotta. Meni samoilla valvomisilla”, kuittaa Henna.
Millaista oli olla raskaana ja samaan aikaan hoitaa vauvaa?
Se, miten raskaalta elämä vauvan ja vauvamahan kanssa tuntui, riippui vastaajilla hyvin paljon vauvan luonteenlaadusta ja ominaisuuksista. Noin puolet vastaajista kuitenkin kuvailee tuntemuksiaan lähinnä sanalla ”raskasta”.
”Raskasta. Aiempi ei nukkunut öitään ja aloitettiin unikoulukin lähellä laskettua aikaa. Puoliso oli lisäksi armeijassa”, sanoo Susanna.
”Todella raskasta. Esikoisen odotusaikana jäin töistä pois puolenvälin jälkeen iskiaskipujen takia. Toisessa raskaudessa iskiaskivut palasivat mutta sairasloma ei tietenkään ollut mahdollista. Meillä oli samaan aikaan myös taloprojekti, joten olin väkisinkin paljon yksin kun lasten isä rakensi taloa. Onneksi meillä on ollut hyvä tukiverkko”, Milla kiittelee.
”Sitä voi kuvailla yhdellä sanalla: raskasta. Alkuun aamupahoinvointi yhdistettynä vauvan pukluihin ja kakkavaippoihin oli kamalinta. Sitten alkoivat kiinteät ja soseiden haju sai yökkimään. Kun pahoinvointi helpotti, liitoskivut iskivät aikaisemmin vaivaamaan. Loppuvaiheessa olin niin kipeä, että olimme esikoisen kanssa ”päivähoidossa” vanhempieni luona. Isäni oli tuolloin kotona ja auttoi meitä valtavasti. Muistelen aina sitä suurella sydämellä. Hän hoiti esikoistamme neuvolakäyntieni ym. menojen ajan. Täytyy myöntää, että olisin ollut hieman hukassa, jos isäni ei olisi pystynyt auttamaan etenkin loppuraskauden aikana”, Essi huokaa.
Toisaalta, toinen puoli vastaajista muistelee aikaa varsin positiiviseen sävyyn.
”Ei onneksi niin raskasta kuin alkuun pelkäsin, sillä voin raskausajan hyvin. Toki loppuvaiheessa esikoisen nukutuskävelyt kävivät voimille kun alkoi maha kiristelemään, mutta silloin ei auttanut kuin hidastaa vauhtia ja madella ja antaa mummojen ohittaa!”, Nita naurahtaa.
”Ei kovin raskasta. Helpompi odotus kuin esikoisen, koska vauva vei ajatukset raskaudesta”, Suvi toteaa.
”Olin yllättävän energinen ja nautin pienestä vauvastani. Kävimme vauvakahviloissa ja kavereilla kylässä. Vauvauinnin aloitimme myös. Loppuraskaudesta olin väsyneempi, koska jouduin kantamaan esikoista, koska hän ei edes kävellyt vielä. Mutta nukuimme päikkäreitä yhdessä. Paljon!”, Pauliina vinkkaa.
Entä miten elämä sujui toisen vauvan synnyttyä?
Raskausajan jälkeen elämä ottaa vielä uuden käänteen, kun taloudessa pyörii kaksi vaippapeppua. Toisilla tämä vaihe ottaa varsin koville.
”Toisen vauvan synnyttyä iski todellisuus päin näköä kun metrinen halko. Vauvat nukkuivat eri aikoihin, esikoinen todella haastava vauva ja toinen hiljainen joten saatoin unohtaa hänet jopa toiseen huoneeseen. Väsymys ensimmäisinä kuukausina oli kamala ja masennus nosti päätään. Silloin opettelin elämään täysin vailla rutiineja; go with the flow. Ei kannata stressata turhasta”, muistelee Suvi näin jälkeenpäin.
”Arjesta tuli tottakai paljon kiireisempää, kuin jos olisi ollut vain yksi lapsi. Aluksi varsinkin oli paljonkin haasteita, kun esikoinen ei vielä kävellyt ja joka paikkaan oli hänet kannettava vauvan ohjeessa. Nykyään jo omatoimisuutta on paljon enemmän ja leikkikavereita ovat keskenään. Helpottaa myös äidin arkea huomattavasti”, Fanni kertoo.
”Kiireisesti… Esikoisen ja keskimmäisen kanssa oli vielä sinällään helppoa, että esikoinen nukkui tuolloin vielä 2,5-4h päikkäreitä pihalla joka taas antoi aikaa keskittyä pesimään vauvan kanssa. Kuopuksen kohdalla taas meni todella aikatauluttamiseksi, jotta riittäisi sitä kahdenkeskistä aikaa jokaisen kanssa päivään ja jotta ehtisi tekemään kaiken muun vaadittavan mm ruoanlaitosta alkaen. Välillä toivoi omaavansa taidon monistaa itsensä kun kuopus halusi tissille, keskimmäinen teki kakat juuri kun sait tissin pienimmän suuhun ja esikoinen karjui korvaan ”äiti äiti äiti äitiiiiiii” koska hän halusi sen huomion just sillon ja heti”, Crista huokaa.
Toiset puolestaan yllättyivät siitä, että arki alkoi rullata yllättävänkin helposti.
”Isompaa kiukuttelua ei ollut, tosin vauvan tutit ja pullot katoilivat. Kaikki vauvan tavarat olivat esikoiselle mieluisia, ja syliin piti päästä kun vauvakin pääsi”, Reetta kertoo.
”Alku oli tietty harjoittelua ja opettelemista siihen, ettei koko ajan voi olla kummankin saatavilla. Täytyi opetella sietämään lapsen itkua ja mielipahaa aiempaa enemmän. Onneksi itseluottamusta lastenhoitoon oli jo paljon enemmän kuin vuotta aikasemmin”, Nita vertaa.
”Kuopus oli rauhallinen ja kiltti lapsi. Esikoisen vauva-aika oli raskasta, kun hän on aina ollut tosi vaativa ja tyytymätön vauva. Olin siis varautunut pahimpaan, mutta kuopus yllätti meidät positiivisesti”, Milla kertoo.
Ja toiset eivät kommentoi.
”Ensimmäinen vuosi on menty hormonihuuruissa, koska en muista siitä juuri mitään”, Pauliina nauraa.
Kuinka vanhoja lapsesi ovat nyt? Miten kuvailisit heidän keskinäisiä välejään?
Useimmat vastaajat kuvailevat lastensa välejä läheisiksi – vaikka toki, riidan aiheita löytyy lähes saman ikäisiltä sisaruksilta runsaasti.
”Tyttö 6v 3kk ja poika 5v 4kk. Välit ovat todella läheiset. Tappelevat paljon mutta sopivat myös nopeasti. Leikkivät paljon yhdessä myös, mikä on aivan ihanaa”, Pauliina kertoo.
”Tytöt täyttävät 3v ja 4v kuukauden sisällä. On jännää huomata kuinka erilaisia lapset voivat olla vaikka ovat kasvaneet lähes koko elämänsä yhdessä. Siskosten välit ovat erittäin läheiset niin hyvässä kuin pahassakin. Siskosta saa mitä parhaimman leikkikaverin, mutta riitelyt ovat myös vahvasti läsnä. Pieni ikäero on auttanut löytämään yhteisiä ja molemmille suhteellisen ikätasoisia leikkejä”, Essi havainnoi.
”Nuorempi täytti juuri 5 vuotta. Vanhempi täyttää parin viikon päästä 6. Veljekset tappelee keskenään paljon ja kinastelee, mutta myös se heidän välinen rakkaus on uskomatonta. Mitään ei tahdottaisi tehdä ilman veljeä ja heti ikävöidään jos ollaan hetki erossa”, Milla kuvailee.
”Kuopus täyttää tammikuussa 2v ja esikoinen maaliskuussa 3v. Heidän välinsä ovat todella läheiset ja lämpimät, vaikka toki riitojakin on paljon. Sanoittamalla tilanteita ja tunteita ja puuttumalla tilanteisiin ajoissa, vältetään onneksi yleensä konfliktit, jos niihin vain ehtii ajoissa. He leikkivät paljon keskenään ja heillä paljon on naurua ja ihania hetkiä päivän aikana. Jos mun pitää lähteä toisen kanssa vaikka lääkäriin ja toinen jää hoitoon, alkaa autossa huuto, kun toinen lapsista jää hoitoon. Toista lasta hoidosta hakiessa juostaan halaamaan veljeä. Kahdenkeskistä aikaa vaikka äidin kanssa ei haluta, vaan se veli pitää saada myös mukaan. Kaiken kaikkiaan erittäin hellyyttävä ja suloinen parivaljakko”, Linda ihastelee.
Mutta poikkeuksiakin löytyy. Pieni ikäero ei takaa sitä, että sisaruksista kasvaisi toistensa parhaat ymmärtäjät.
”17 ja 16 vuotta. Lapset ovat kuin vesi ja öljy. Eivät ole koskaan tulleet toimeen keskenään. Nyt murrosiän hiipuessa alkaa yhteinen sävel löytyä mutta haasteita silti, koska molemmat ovat erityislapsia”, Suvi kertoo.
”Täyttävät 10 ja 11 vuotta. Jaksavat ärsyttää toisiaan erittäin paljon. Nuorempi huolehtii itsensä lisäksi myös isoveljestään. Temperamentiltaan ovat kuin yö ja päivä: käyvät eri kouluja, harrastavat eri asioita ja molemmilla oma kaveripiiri”, Kirsi sanoo.
Miten lastesi pieneen ikäeroon reagoidaan?
Koska lasten saaminen näin pienellä ikäerolla on varsin harvinaista, se herättää kanssaihmisissä usein uteliaisuutta.
”Lähinnä usein kysytään juuri, että ovatko kaksosia. Jonkin verran myös kuulee kommentteja siitä, kuinka työlästä kahden pienen kanssa on ja kuinka ulkopuoliset säälivät raskasta taakkaani! Tottakai tämä on työlästä, mutta silti ihanaa, enkä vaihtaisi muksujani ja tätä arkeani mihinkään – mutta ehkä jotkut tietyt kiukuttelupäivät voisinkin vaihtaa…”, Nita kertoo.
Useimmiten kysytään ovatko kaksosia. Sitten kysytään ovatko syntyneet samana vuonna. Viimeiseksi yllättävän moni kysyy, oliko ikäero suunniteltu. En varsinaisesti loukkaannu siitä, mutta ihmettelen, kuinka estottomasti ihmiset tätä uskaltavat ja kehtaavat kysyä. Monet ovat kutsuneet leikkimielisesti hulluksi ja sanoneet ettemme omaa itsesuojeluvaistoa. Olen kuitannut nämä huumorilla, mutta täytyy sanoa että joka kerta ihmettelen ihmisten suorasukaisuutta näinkin henkilökohtaisessa asiassa. Yleinen vastaukseni on ollut, että halusimme lapset pienellä ikäerolla niin ovat sitten toisilleen seuraksi”, Essi ihmettelee.
Tosi moni on kiinnostunut meidän elämästä ja haluaa seurata meitä somessa. Yleensä vanhemmat ihmiset kauhistelee, sillä mieheni on 21 vuotta ja minä 23 vuotta, että ”lapsilla on kolme pientä lasta”, Teresa hymyilee.
Kaikille ei ihmettelyjä ole herunut, vaan perheeseen on suhteuduttu kuin mihin tahansa lapsiperheeseen.
”Ei useinkaan ole ihmetelty. Lapset pienellä ikäerolla taitavat olla aika yleisiä”, arvelee Susanna.
Mitä muuta haluat kertoa elämästänne?
Jokainen perhe on erilainen, mutta haastatellut äidit antavat vielä muutaman hyvän vinkin ja kertovat välähdyksiä perheensä elämästä.
”Sen haluan sanoa, että ottakaa tarvittaessa kaikki apu vastaan. Vaikka kuinka nolottaisi ja hävettäisi, niin siinä ei ole mitään noloa. Ennen vanhaan koko kylä hoiti toinen toistensa lapsia ja komensi toistenkin lapsia tarvittaessa. Nykyään kaikkien pitäis vaan pärjätä itse ja se on väärin. Kysykää tarvittaessa vaikka puolitutuiltakin apua, joustakaa tarvittaessa ja ymmärtäkää sitä väsynyttä kiukkuista puolisoa. Puhukaa puhukaa ja puhukaa, tärkeintä on pitää siitä puolisosta kiinni, pitää se joukkuetoverina ja tukipilarina”, Linda neuvoo
”Vertaistuen ja aikuisen seuran tärkeyttä ei voi kyllin korostaa! Päivät kuluvat mukavammin kun on myös aikuista juttuseuraa eikä tarvitse joka päivä odottaa toista vanhempaa saapuvaksi jotta pääsee juttelemaan. Lisäksi haluan kannustaa ottamaan lapsia pienestä pitäen kaikkiin hommiin mukaan, meillä esikoinen tykkää kovasti tyhjentää tiskaria, imuroida ja leipoa kaverina. Kunhan kuopus tuosta vähän kasvaa niin otetaan hänetkin osalliseksi”, Nita kertoo.
”Päivääkään en vaihtaisi pois. Ihanaa, kun heillä on toisensa ja isoveli suojelee pikkusiskoa. Näkee hyvin, miten ovat toisilleen tärkeitä tutustuessaan maailmaan”, Fanni kertoo, ja summaa monen muunkin haastateltavan ajatukset.
