Viimeksi päivitetty 12.5.2020
Hieman yli viisikymppinen Mika (nimi muutettu) työntää leveissä lastenvaunuissa muutaman kuukauden ikäisiä kaksospoikia, joiden yksinhuoltaja hän on. Hän viettää tämän vuoden ajan vanhempainvapaita ja luo sidettä kauan odottamiinsa lapsiin – kaksospojat saivat alkunsa sijaissynnytyksellä Albaniassa. Heidän lisäkseen Mika on isä myös kolmannelle vauvalle, joka on vasta pariviikkoinen. Tämä asuu äitinsä luona, mutta Mika toivoo pääsevänsä ensivisiitille mahdollisimman pian.
”Emme ole parisuhteessa vauvan äidin kanssa, vaan päädyimme yrittämään lasta yhdessä, kumppanuusvanhempina”, Mika selventää.
Mika toivoi omaa lasta vuosikausia ja joutui pettymään lukemattomia kertoja. Nyt hän on yhtäkkiä kolmen lapsen isä. Miten tähän on tultu?
”Ehkä heterosuhteet eivät ole minua varten?”
Nuoruutensa Mika vietti homosuhteissa, mutta kolmekymppisenä ajatus isyydestä alkoi tuntua yhä tärkeämmältä hänelle. Hän ryhtyi tapailemaan naisia ja ajatteli, että voisi rakentaa heidän kanssaan toivomansa perheen ja idyllin.
Pitkäaikaisen naisystävänsä kanssa hän yrittikin lasta kauan, mutta surukseen pariskunta joutui kohtaamaan kaksi keskenmenoa. Myöhemmässäkin pitkässä parisuhteessa perheen perustamisesta oli suunnitelmia, mutta nekin kariutuivat lopulta. Mika huomasi olevansa jo 45-vuotias.
”Silloin ajattelin, että ehkä nämä heterosuhteet eivät sitten ole minua varten. Tapailin sen jälkeen vielä monta vuotta miehiä, mutta ajatus perheellistymisestä ei koskaan sammunut”, Mika miettii.
Sijaissynnytyksellä isäksi
Mika alkoi ottaa selvää sijaissynnyttämisestä, löysi netin avulla avulla jopa suomalaisnaisen, joka alkuun lupaili hänelle lasta. Mikalle tuli kuitenkin sanojensa mukaan ”outo fiilis” hänestä, eikä tuntunut hyvältä edetä edemmäs. Yli puolen vuoden ajan hän oli yhteydessä irlantilaisnaiseen, joka oli aikaisemmin synnyttänyt ranskalaiselle pariskunnalle kaksoset Kreikassa – nainen tuli jopa Helsinkiin tapaamaan Mikaa kerran.
”Mutta siellä Irlannissa lain tuoma suoja on tällaisissa tapauksissa niin ohut, etten uskaltanut tässäkään lähteä etenemään. Kyseessä on niin iso päätös.”
Odotuksia ja pettymyksiä
Lopulta Mika löysi ruotsalaisen yrityksen, joka järjesti sijaissynnytyksiä niissä maailman osissa, joissa se on sallittua. Aluksi hänelle suositeltiin operaatiota USA:ssa, mutta se tuntui sekä kaukaiselta että vaikealta. Onneksi selvisi, että kohdemaana on myös Albania.
”Tein päätöksen Albaniassa yrittämisestä tammikuussa 2018, ja maaliskuussa lähdin jo luovuttamaan siittiöitä paikalliselle klinikalle. Koska klinikka oli suosittu, munasolunluovuttajiin ja kantajiin oli kuitenkin pitkät jonot.”
Ensimmäinen alkio siirrettiin kantajaan syyskuussa 2018. Se ei lähtenyt kehittymään. Siitä eteenpäin alkio siirrettiin yhden tai kahden kuukauden välein, mutta kerta toisensa jälkeen yritykset epäonnistuivat. Alkiot loppuivat, munasolun luovuttajaa vaihdettiin ja kantajaakin vaihdettiin kertaalleen matkan varrella.
Kumppanuusvanhemmuus ratkaisuna lapsenkaipuuseen
Samanaikaisesti, loppuvuodesta 2018 Mika lähti Suomessa mukaan myös Sateenkaariperheet ry:n tarjoamiin kumppanuusvanhemmuus-iltoihin. Hän ajatteli, että sekin voisi tarjota yhden väylän tulla isäksi.
”Tapasinkin mukavan naisen, jonka kanssa ajatukset osuivat monella tapaa yksiin. Siitä alkoi pitkä yrittäminen, varmaan kymmenen kertaa yritettiin koti-inseminaatiota hänen kanssaan loppuvuoden 2018 ja alkuvuoden 2019 aikana.”
Kaikki tapahtuu kerralla
Loppuvuodesta 2019 kaikki muuttui.
”Heinäkuussa 2019 minuun oltiin Albaniasta yhteydessä, että nyt lähdetään yrittämään siirtoa kahdella alkiolla. Pari yötä pyörin silloin sängyssä ja mietin että mitä jos tuleekin kaksoset. ja sitten totesin, että mitä sitten vaikka tulisiskin? Onhan tässä yritetty jo vaikka mitä.”
Tällä kertaa kävi toisin, tällä kertaa alkioiden siirto onnistui. Kaksospojat alkoivat kasvaa kantajan kohdussa ja Mika sai raskauden etenemisestä lisätietoa.
”Lähes samaan aikaan myös koti-inseminaatio yhtäkkiä onnistui, sain viestin positiivisesti raskaustestistä naisystävältäni. Kieltämättä olo oli aika jännältä, epätodelliselta. Nollasta lapsesta kolmeen, viimeinkin, kaiken tämän yrittämisen ja odottamisen jälkeen!”
Pojat kotiin
Odotus Albaniassa sujui hyvin, ja helmikuussa 2020 Mika sai kaksospojat luokseen Suomeen juuri ennen koronakriisin alkua. Nyt hän on Rafaelin ja Gabrielin yksinhuoltaja – tosin kotiin on palkattu myös au pair, jotta käsiparit riittävät kaiken hoitamiseen.
”Olen kotona isyysvapaalla ainakin vuoden, nautin elämästä vauvojen kanssa ja luon suhdetta heihin.”
Jopa Mikan sisko aluksi suhtautui perheellistymisprojektiin epäillen, on nyt lämmennyt miehen uudelle roolille isänä.
”Koko lapsihomma tuntui olevan hänelle vaikea juttu ja tabu. Vielä raskausaikanakaan siitä ei puhuttu mitään, vaikka molemmat tiesivät, että sieltä ne lapset ovat tulossa maailmaan. Nyt roolini veljestä on muuttunut, olen myös lasten isä. Ja välit ovat taas lämmenneet, siskon perhe kyselee innolla kuulumisia ja haluaa tietää miten vauva-arki sujuu.”
Kiistaa kumppanuuslapsen tulevaisuudesta
Vaikka kaksosten kanssa tilanne on nyt ratkennut, tulevaisuus mietityttää Mikaa: pariviikkoisen kumppanuuslapsen osalta ei ole vieläkään selvää, miten edetään.
”Naisystäväni on raskauden aikana muuttanut mieltään monesta asiasta: meillä piti olla yhteishuoltajuus, mutta nyt hän haluaisikin olla tulevan lapsen yksinhuoltaja.”
Mika on harmissaan siitä, että tilanne on vailla ratkaisua. Mikan mukaan he olivat naisystävän kanssa kyllä käyneet läpi Setan tarjoaman aiesopimuksen ryhtyessään lapsen yritttämiseen ja kirjoittaneet siihen suunnitelmiaan mahdollisen lapsen suhteen. Mitään ei kuitenkaan allekirjoitettu ja Mika luonnehtii, että moni asia sopimuksessa jäi varsin avoimeksi.
”Tuntuu, että olen ollut vähän liian sinisilmäinen kun uskoin vain sanaa ja aikomuksia – eikä lakikaan taida tässä asiassa olla minun puolellani, kun olen mies. Haluan kuitenkin uskoa, että saamme asiat sovittua vielä hyvissä väleissä ja ihan puhumalla, eikä tarvitse mennä oikeuteen asti. Nämä ovat herkkiä asioita.”
Toiveena olisi, että vauvavuoden jälkeen kumppanuuslapsi pääsisi viettämään vähintään joka toisen viikonlopun Mikan ja kaksosten luona – samanikäisillä lapsilla olisi varmasti vauhti päällä ja paljon seuraa toisistaan, ja Mika saisi iloita, kun kaikki kauan toivotut lapset ovat saman katon alla.
Lue myös:
