En suostu teeskentelemään, että ”…he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti” olisi totta.
Viimeksi päivitetty 12.2.2016
Kirjoittajan kommentti: En kirjoita puolisolleni romanttista runoa tai kirjettä ystävänpäivänä. En suostu teeskentelemään, että prinsessasatujen onnelliset loput olisivat totta. En halua kenenkään muunkaan alkavan uskoa, että romanttinen, tajunnan räjäyttävä ja kaiken muun alleen jättävä rakkaus olisi kestävän suhteen tärkein elementti. Mutta jos kirjoittaisin puolisolleni kirjeen, se menisi jotenkin näin:
Rakas mieheni,
jos yrittäisin listata kaikki syyt, miksi rakastan sinua, en ehkä koskaan pääsisi loppuun. Joutuisin naputtelemaan niin pitkään, että sormeni alkaisivat vuotaa verta ja ystävänpäiväkin ehtisi tulla ja mennä, kun istuisin kirjoittamassa ainakin ensi jouluun.
Sen sijaan kiitän sinua kaikesta siitä, mitä et ole ja kaikista niistä asioista, joita et tee.
Eipä kuulosta kummoiselta kiitokselta, saatat ajatella. Mutta odota, kerron lisää.
Oikeassa elämässä haluan sinut
Unelmissani mies ei koskaan horju. Hän vastaa kaikkiin tarpeisiini ennen kuin edes itse tiedän, mitä tarvitsen. Hän tietää aina, mitä tehdä ja mitä sanoa ja kuinka huolehtia kaikesta.
Oikeassa elämässä haluan kuitenkin sinut: Kaikkina niinä pahoina päivinä, kun olen huonoimmillani, kun lapset käyvät hermoilleni ja kun kaikki tuntuu menevän pieleen, haluan ihmisen, joka on totta.
Sinun ei tarvitse tietää kaikkea. Sinun ei tarvitse olla loputtoman kärsivällinen silloin, kun minä olen kohtuuton. Sinun ei tarvitse rakastaa kaikkea mitä teen, sillä en todellakaan ole aina rakastettava.
Jos olisit unelmieni prinssi, me molemmat luhistuisimme liian kovien odotusten alle. Kiitos, että olet aito, inhimillinen ja epätäydellinen. Kiitos, että et koskaan edes yritä teeskennellä, että elämämme olisi yhtä suurta unelmaa.
Annat minulle tilaa vahvistua ja viisastua.
Kiitos, että et koskaan yritä olla pelastava ritari. Sinä tiedät, milloin on aika pukeutua haarniskaan ja taistella rinnallani. Tiedät myös, milloin on parasta pysytellä sivussa ja antaa minun surmata lohikäärmeet itse. On asioita, jotka on kohdattava yksin. Annat minulle tilaa vahvistua ja viisastua. Jos olisit pelastava ritarini, en ehkä osaisikaan pitää puoliani. Ehkä vain olettaisin, että sinä olet aina pelastamassa. Haluaisinko ikinä olla niin heikko?
Onneksi tyydyimme toisiimme
Älä koskaan tyydy johonkuhun, meille toistellaan. Meille sanotaan myös, että mahtavassa parisuhteessa kiinnostutaan samoista asioista.
Minä olen iloinen, että tyydyimme toisiimme. Vaikka huudatat stereoita ja rakastat konsertteja, tyydyit naiseen, joka ei voi sietää kovaäänistä musiikkia. Tyydyit aamuvirkkuun, vaikka itse mieluiten valvot pikkutunneille. Minä tyydyin sinuun, vaikka et siedä rantoja, suosikkipaikkojani. Sinä amerikanitalialaisena tyydyit minuun, vaikka en ymmärräkään pastan päälle. Minä, himolukija, tyydyin sinuun, vaikka innostut kirjoista vain harvoin.
Mutta mieti, mistä kaikesta olisimme jääneet paitsi, jos emme olisi tyytyneet toisiimme? Olisimme jääneet paitsi kaikesta kokemastamme intohimosta, jännityksestä, ilosta, seikkailuista ja tyytyväisyydestä toisiimme ja elämäämme.
Minä en ole maailmasi keskipiste – ja hyvä niin
Vaikka pikkutyttönä vielä luulin, että ”he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti” voisi olla totta, en koskaan nähnyt sen toteutuvan oikeassa elämässä.
Kiitos, että et yritä tehdä minua onnelliseksi joka päivä. Fiksuna ihmisenä tiedät, että minun onnellisuuteni ei ole sinun vastuullasi – minun on löydettävä se itsestäni.
Kiitos, että et yritä tehdä minua onnelliseksi joka päivä.
Olen iloinen, ettet yritä saada minua hymyilemään koko ajan, sillä elämä joka on yhtä hymyä, ei ole todellista elämää. Olen iloinen, ettet koko ajan kehu ja ylistä, rohkaise ja innosta. Kiitos, että en ole joka päivä elämäsi keskipiste.
Ajattele, kuinka jäisimme paitsi kaikesta siitä mahtavasta sovintoseksistä, jos olisimme aina samaa mieltä emmekä koskaan riitelisi! Ehkä olisimme niin hyviä teeskentelemään onnellista, että unohtaisimme, miltä oikea onnellisuus tuntuu. En ikinä vaihtaisi epätäydellistä elämäämme siihen, että hampaat irvessä tavoittelisimme jokapäiväistä, epätodellista onnen huumaa.
Sinä et kerro minulle, mitä haluan kuulla
Vaikka olet rinnallani (lähes) aina, kun tarvitsen sinua, joskus minun on pyydettävä apuasi, sillä et ole ajatustenlukija. Surut, riidat, pelot ja pettymyksetkin tulevat välillä väliimme.
Kiitos, että huolehdit omasta hyvinvoinnistasi ensin. Jos et voisi hyvin, että pystyisi pitämään huolta minusta, silloin kun tarvitsen apuasi. Ja vaikka et koskaan sano minulle, mitä haluan kuulla, osoitat teoillasi joka päivä, kuinka paljon rakastat, ihailet ja arvostat minua.
Onneksi luovuimme prinsessasadusta aikoja sitten. En haluaisi ketään muuta tässä hullussa, tylsässä, rumassa, kauniissa maailmassa kuin sinut. Välillä on ihana unelmoida, mutta nautin todellisuudesta kaikkein eniten, koska juuri sinä olet rinnallani.
