Kun vanhemmat viihtyvät yhdessä ja arvostavat toisiaan, lapsi kyllä vaistoaa sen. Ihan samalla tavalla lapsi vaistoaa, jos pinnan alla kytee eripura ja halveksunta. Vanhempien keskinäinen vuorovaikutus käy suoraan lapsen sisimpään.
Viimeksi päivitetty 22.2.2011
Vanhempina me kaikki haluamme lapsemme parasta. Karsimme mielellämme omia tarpeitamme, jotta voisimme ostaa hyviä vaatteita ja leluja lapselle, ja panemme muun sivuun tyydyttääksemme lapsen tarpeet.
Monet eivät ehkä tiedosta, että myös hyvä parisuhde tuo iloa ja turvaa koko perheelle. Ajan ja energian käyttö yhteiselämän kehittämiseen ei olekaan itsekästä lapseen nähden, vaan se tehdään lapsen parhaaksi. Pienen lapsen myötä kaikki muuttuu, ja suhde kumppaniin jää helposti taka-alalle. Kenties kumpikin vanhempi on vuorotellen lapsen luona ja vuorotellen viettämässä omaa aikaa harrastusten, ystävien ja ”oikean” elämän parissa. On tärkeää muistaa, että kotielämä on aivan yhtä todellista ja tärkeää ja että teidän on luotava itsellenne tilaa parina myös kotiin. ”Aikuisajan” varaaminen itsellenne lapsen nukkumaan mentyä on eduksi sekä isoille että pienille. Sijoita parisuhteeseen – silloin teistä tulee parempia vanhempia!
Vanhemmat ovat lapsen tärkeimpiä esikuvia
”Lapsi tekee niin kuin sinä teet – ei niin kuin sanot”, kertoo vanha viisaus. Jos löydämme helposti keskustelukanavia keskenämme, lapsikin löytää hyvän tavan ilmaista itseään. Jos olemme helliä ja huolehtivia toisiamme kohtaan, lapsestakin tulee hellä ja huomaavainen. Jos onnistumme selvittämään ristiriitojamme viisaasti, lapsikin oppii käsittelemään erimielisyyksiä.
Lapsen aivot kehittyvät valtavasti ensimmäisinä elinvuosina ja että ympäristöllä on tällöin suuri merkitys aivojen kehitykselle. Tällöin on tärkeää, että lapsi juttelee sellaisten aikuisten kanssa, jotka kuuntelevat ja esittävät hyviä kysymyksiä. Tähän ei aina ole riittävästi mahdollisuuksia päiväkodissa ja koulussa, joissa muutamaa aikuista kohti on paljon lapsia. Ja olivatpa nuo aikuiset kuinka taitavia tahansa, he eivät voi koskaan korvata sitä vaikutusta, joka teillä vanhempina on lapsiinne. Lapset samastuvat aina eniten vanhempiinsa, joten heidän toimillaan, näkemyksillään ja sanoillaan on suurin merkitys lapsen kannalta.
Yhteys – lapseuden ja kumppanuuden samanlaisuus
Lapsi tietää, mihin hän kotona kuuluu. Kun lapsi on noin 9 kuukauden ikäinen, tämä yhteys on hyvin selkeä, koska jo silloin lapsi suhtautuu usein varauksellisesti vieraisiin ihmisiin. Hän etsiytyy ”turvasatamaan” ja tähyilee vanhempiaan. Hän on täysin riippuvainen vanhemmistaan ja luottaa täydellisesti siihen, että nämä tahtovat vain hänen parastaan. Niinpä myös seuraukset ovat lapselle hyvin vaikeita, jos petämme tuon luottamuksen.
Lue myös:
Parisuhteessammekin toimii vähän samanlainen mekanismi. Ensihuuman jälkeen seuraa vaihe, jossa alamme nähdä rakastettumme kokonaisena ihmisenä hyvine ja huonoine ominaisuuksineen. Niinpä sinustakin nähdään sekä valoisa että pimeä puolesi. Osa suhteista päättyy nyt luontojaan, kun taas toiset kehittyvät eteenpäin. Te parisuhteessa eläjät olette valinneet jatkamisen. Te olette antautuneet toisillenne ja päättäneet jakaa elämän yhdessä. Jotta yhteiselämä toimisi, meidän on uskallettava luottaa toiseen kuten lapsi vanhempiinsa. Siinä on riskinsä. Kun liitymme toiseen ihmiseen ja haluamme luottaa häneen, meistä tulee haavoittuvia, ja voimme reagoida järjenvastaisesti ja epäkypsästi, jos koemme jonkin uhkaavan suhdettamme.
Lapsen syntymä muuttaa paljon, ja toiset voivat kokea lapsen uhkana parisuhteelle. Se voidaan tulkita mustasukkaisuudeksi, vaikka oikeastaan on kysymys pelosta menettää kaikki se hyvä, mitä parilla on yhdessä. Jos pystymme selvittämään todellisen pelonaiheen – ja pukemaan sen sanoiksi sen sijaan että muutumme ärtyisiksi – asiat voidaan paljolti kääntää jälleen hyviksi.
Perheen luominen on yhteinen hanke
Joskus pienten lasten vanhemmat saattavat sanoa, että he haluavat jatkaa elämää niin kuin ennen lasta. Elämä ei kuitenkaan voi enää olla aivan samanlaista, ja sellainen pyrkimys johtaa usein tiedostamattomasti elämäntapaan, joka on vähemmän tyydyttävä. Lapsen painoarvo on lopulta suurempi. Jos onnistutte yhdessä pohtimaan vaatimuksia, joiden edessä olette, ja keskustelette elämän järjestämisestä, mahdollisuudet tyydyttävään elämään kasvavat.
Näyttäkää kiinnostuksenne toistenne elämyksiin. Pitäkää sitä omana hankkeenaan perheen luomisessa. Silloin on hyvät mahdollisuudet, että siirtyminen parista perheeksi koetaan elämää rikastuttavana.
Teksti: Bjørk Matheasdatter ja Eiel Holten
Julkaistu alun perin Yhteiselämä: Kun parisuhde muuttuu vanhemmuudeksi -oppaassa
Copyright © 2011 Vaukirja
