Viimeksi päivitetty 6.11.2023
Toiveet lapsiluvusta eivät eivät aina kohtaa. Jos toinen puolisoista haaveilee perheenlisäyksestä, ja toinen ei millään voi kuvitella haluavansa lisää lapsia, ollaan helposti törmäyskurssila.
”Tällainen tilanne voi pitkään jatkuessaan aiheuttaa paljon pahaa mieltä ja katkeruuttakin. Omasta haaveesta luopuminen tekee kipeää, ja kompromissin hakeminen on todella haastavaa”, pari- ja perhesuhteiden asiantuntija Minna Jaakkola Väestöliitosta sanoo.
Jos pattitilanne jatkuu pitkään, eikä yhteistä suuntaa löydy, parisuhde voi ajautua kriisiin.
”Monesti toinen ajattelee, että puoliso muuttaa kyllä mielensä, vaikka tämä olisi tuonut kantansa selvästi esiin. Sitten, kun tilanne realisoituu ja selviää, että toinen onkin oikeasti sitä mieltä, tulee kriisi”, Jaakkola kuvailee.
Mielenmuutos voi tuoda huijatun olon
Tulevaisuuden haaveista on hyvä keskustella jo ennen kuin lasten saaminen tulee ajankohtaiseksi, mutta joskus käy niin, että puoliso muuttaakin mielensä eikä halua enää samoja asioita kuin aiemmin.
Toinen osapuoli voi tällöin tuntea itsensä huijatuksi, ja seurauksena voi olla vakavakin kriisi. Kaikilla on kuitenkin oikeus muuttaa mieltään – jos on kerran sanonut jotain, toinen ei voi vaatia, että siinä on aina pakko pysyä.
”Syyllistäminen ei kauheasti auta. Olisi hyvä, että tällöinkin pariskunta puhuisi ajatuksista mielenmuutoksen taustalla. Hyvä olisi myös, jos toisen ajatuksiin voisi jollain tasolla samaistua ja yrittää nähdä asiat tämän näkökulmasta”, Jaakkola sanoo.
Tehkää tilaa molempien pohdinnoille
Vaikka tilanne on vaikea, tärkeää olisi säilyttää keskusteluyhteys puolisoon. Jaakkolan mukaan olisi hyvä, että molempien osapuolten pohdinnoille ja ajatuksille olisi tilaa.
”Usein toisen osapuoli tietää, että hänen ajatuksensa ovat pettymys puolisolle, ja tämä voi suuttua niistä, eikä niitä siksi ehkä haluta lausua ääneen. Olisi kuitenkin tärkeää saada sanottua ajatuksensa ääneen: miten me jaksamme, jos tulee lisää lapsia – tai mitä taustalla ikinä onkin.”
Ulkopuolinen tuo perspektiiviä
Jos tilanne ei omin avuin ratkea, Jaakkola suosittelee hakemaan ulkopuolista apua esimerkiksi pariterapeutilta. Usein ulkopuolinen voi antaa perspektiiviä asioihin.
”Oman työni perusteella minulla on sellainen käsitys, että eniten erimielisyyttä lapsilukuasiasta tulee silloin, kun lapset ovat ihan pieniä. Vauvan saaminen on saattanut muuttaa ajatuksia. Toiselle se ehkä vahvistaa halua saada monta lasta, kun taas toiselle tulee ajatus, että ei enää.”
Aikalisä ennen lopullista päätöstä voi auttaa
Vanhemmaksi tulo voi myös olla erilainen kokemus vanhemmille. Toisella uuteen rooliin sopeutuminen kestää kauemmin kuin toisella. Tämäkin voi vaikuttaa lapsihaaveisiin.
Jos hedelmällisiä vuosia on vielä oletettavasti jäljellä, Jaakkola suositteleekin ottamaan aikalisän, jotta lapsilukukysymys ei hiertäisi parisuhdetta aamusta iltaan. Painostamalla ei päästä hyvään lopputulokseen.
”Lapsilukuasia ei yleensä ole kysymys, joka täytyy päättää samalla sekunnilla. Sen sijaan voisi sopia, että annetaan asialle ilmaa ja keskitytään nauttimaan nykyisestä perhe-elämästä vaikka puolen vuoden ajaksi, jonka jälkeen asiaan voidaan palata.”
Olisiko elämä hyvää näin?
Jos aikalisästä huolimatta kumpikin osapuoli pysyy vankasti kannassaan, jossain vaiheessa pitää pohtia, olisiko elämä riittävän hyvää näin. Mitä yhteisiä tulevaisuuden haaveita voisi olla, jos lapsiluku pysyy ennallaan?
”Lapsia ei voi kukaan luvata kuitenkaan, ja elämässä joutuu sopeutumaan monenlaiseen. Pariskunta voisi miettiä, miten meillä menee parisuhteessa, miten vaalimme yhteyttä ja miten jaamme vanhemmuutta. Kun asiat ovat tasapainossa ja hyvin, on helpompi luoda yhteistä tulevaisuutta”, Jaakkola neuvoo.
Erilaiset haaveet voivat johtaa myös eroon
Joskus erilaiset lapsilukutoiveet voivat johtaa myös eroon. Tämä pätee puolisojen tulevaisuuden haaveisiin ylipäätään: jos ne poikkeavat paljon toisistaan, se vaikuttaa koko parisuhteen onnellisuuteen ja siihen, pystyykö pari jatkamaan yhdessä.
”Tällöinkin tärkeintä on avoin keskustelu ja tarvittaessa ammattiapu. Hätiköityjä päätöksiä ei kannata tehdä, vaan asioille on hyvä antaa aikaa”, painottaa Jaakkola.
