Viimeksi päivitetty 12.9.2022
1. Anna kiinnostua asioista perinteisten sukupuoliroolien yli
Se, että sinulla on tyttö, ei tarkoita etteikö hän voisi olla kiinnostunut mistä vain. Pidä siis huolta, että tarjoat hänelle virikkeitä elämän jokaiselta osa-alueelta heti vauva-ajasta lähtien: etenkin perinteisesti maskuliinisiksi mielletyiltä sektoreilta.
Opeta työkalujen nimet, ihastele pidäkkeettömästi traktoreita, kutsu osallistumaan ojankaivuuseen…
Olethan myös itse hänelle hyvä ja monipuolinen roolimalli? Jos olet äiti, sukella rohkeasti sulaketaulun saloihin, korjaa pyörä omin käsin tai hyppää ajajan paikalle kun olette liikkeellä koko perheen voimin.
Isänä puolestaan ota vetovastuu synttärikakun leivonnasta, askartele itsellesi tiara ja kyynelehdi estoitta tunteellisen piirretyn aikana. Haasta itsesi miettimään, annatko sukupuolikäsitysten rajoittaa tekemisiäsi.
2. Huomaa tyttösi teot – älä kehu pelkkää ulkonäköä
”Onpa hän sievä!”
”Voi miten kauniisti sinun tukkasi on laitettu!”
”Mikä ihana mekko, onko se uusi?”
Kaikki nämä ovat ehdottomasti hyviä kehuja, mutta ole tarkkana, ettei tyttösi saa kuulla vain niitä. Kulttuurimme ohjaa helposti kiinnittämään huomiota tyttöjen (ja naisten) ulkonäköön, mutta kukapa meistä olisi pelkkä ulkonäkönsä summa?
Muista siis kehua tyttöäsi (ja muita elämäsi tyttöjä) reilulla annoksella kaikkea muuta.
”Olitpa taitava kun potkit tuota palloa!”
”Miten vahvaksi oletkaan kasvanut!”
”Sinä olet niin hassu, saat minut aina nauramaan!”
3. Salli kaikki tunteet
Opeta jo varhaisesta vuorovaikutuksesta saakka, että kaikki tunteet ovat tytöllesi hyväksyttyjä: myös ne negatiiviset, kuten pelko, kiukku, kateus, epätoivo, väsymys, turhautuminen…
Kun tunteet tunnistaa ja ymmärtää, on mahdollista aloittaa niiden käsittely ja omien reagointitapojen valitseminen niihin. Tärkeää on tunteiden sanoittaminen:
”Ymmärrän että sinua suututtaa, kun kissa tönäisi hienon palikkatornisi kumoon. Itketään hetki, vedetään henkeä ja korjataan torni. Kyllä tämä tästä!”
Älä siis kiellä tyttöäsi suuttumasta, itkemästä tai pettymästä: tunteisiin on kaikilla oikeus. Muistuta lasta tunnekuohun hetkellä, että sinä rakastat häntä täysin riippumatta siitä miten vihainen hän on.
Sen sijaan tunteiden puuskassa ei ole oikein lyödä leikkikaveria, rikkoa lelua tai varastaa toisen lapsen lapiota. Tunteiden tunteminen on eri asia kuin tunteisiin reagoiminen – tätä taitoa lapsesi tulee harjoittelemaan koko elinikänsä ajan.
4. Anna riehua
Tyttöjen vanhemmat suhtautuvat tutkimusten mukaan lastensa touhuihin varovaisemmin kuin poikien vanhemmat. Tarkkaile siis omaa käytöstäsi ja mieti, milloin varominen todella on tarpeen ja milloin ei.
Kolhut, naarmut ja haaverit kuuluvat elämään, niiden kautta lapsi oppii hahmottamaan oman kykeneväisyytensä rajoja. Samalla hän myös oppii resilenssiä, eli kykyä jatkaa vastoinkäymisistä huolimatta.
Haasta myös itsesi riehumaan tyttösi kanssa (jos hän suinkin sellaisesta tykkää). Heitä hänet ilmaan, tarjoa hurjat kyydit reppuselässä, rutista tiukasti, kaappaa syliin ja pyöri ympäri…
Ja näytä taas esimerkkiä: milloin sinä olet viimeeksi antanut itsellesi luvan olla riehakas? Laula kovaa lempikappalettasi, juokse postilaatikolle, hyppää portaiden viimeiset askelmat…sekoile vähän!
5. Opeta oman kehon rajat
Tämä on tärkeä oppitunti kaikille lapsille, ei vain tytöille! Jo varhaisesta iästä asti on hyvä oppia, että ketään ei tarvitse miellyttää oman fyysisen koskemattomuuden hinnalla.
Jos lapsi ei halua halata, häntä ei tule koskaan pakottaa siihen – olipa kyseessä mummi, kummi tai sinä itse.
Äläkä varsinkaan syyllistä lastasi sanoen että ”mummille tulee paha mieli, jos et halaa”. Aikuisen ihmisen on pystyttävä käsittelemään pettymyksensä itse.
Toisaalta tämä tarkoittaa myös kunnioituksen osoittamista muita kohtaan. Jos lapsesi haluaa halata, mutta sisarus/ystävä/muu henkilö ei, sinun tulee opastaa lastasi jättämään tämä rauhaan.
6. Kehu oikein toimimisesta
Liian usein kiltit, hiljaiset ja ”oikein toimivat” lapset jäävät huomiotta, kun venkoilijat varastavat shown.
Se, että lapsesi ei tee mitään väärin, on kehuttava suoritus itsessään, älä ota sitä itsestäänselvyytenä! Kun muistat palkita lasta oikeasta, fiksusta ja sääntöjen mukaisesta toiminnasta, hän motivoituu tekemään niin jatkossakin.
Tee kuitenkin ero oikein toimimisen ja ”uhrautuvaisuuden” välillä: tyttösi ei tarvitse antaa puolta mansikoistaan veljelleen ansaitakseen huomiosi ja kehusi.
Samalla kun opetat oikein toimimista, opeta myös omasta oikeudesta kiinni pitämistä: sinun mansikkasi ovat sinun, sinä saat mennä ensin kun on sinun vuorosi, sinä saat nyt päättää. Liian kiltti ei tarvitse olla.
Lue myös:
