Lapsi saa jo ensi kokemuksistaan lähtien perusvalmiuksia ja -tietoja itsestään ja ympäristöstään. Se muodostaa pohjan lapsen oppimiselle – aikanaan koulussa mutta ennen kaikkea elämässä.
Viimeksi päivitetty 1.5.2011
Lapsen on tärkeää oppia, mitä merkitsee olla ihminen – ja aivan erityisesti, mitä merkitsee olla ihminen muiden ihmisten joukossa. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsen on opeteltava viestimään – sekä tekemään itsensä ja ajatuksensa ymmärrettäviksi muille että ymmärtämään muiden ajatuksia.
Me ihmiset olemme myös riippuvaisia yrityksistä luoda merkitystä yhteiselollemme. Olemme otaksuttavasti ainut laji, jolla on tietoinen suhde omaan olemassaoloonsa, ”elämän tarkoitukseen”. Joka tapauksessa meidän tapamme ajatella, mm. kielen avulla, erottaa meidät muista lajeista. Ja vaikka sylilapsi ei käytä ns. verbaalista kieltä ajatteluun, hän on jo ensi hetkestä täynnä yritystä ymmärtää maailmaa. Vanhempina myötävaikutamme tietoisesti tai tiedostamattomasti siihen, millaisen ymmärryksen ja mitkä käsitykset lapsi tulee saamaan.
Ihmisenä olemiselle ei ole vain yhtä tapaa. On monia eri tapoja elää ja ajatella sekä joukko erilaisia ”elämän tarkoituksia”. Meidän ihmisten tuntomerkkinämme on, että sopeudumme valtavan erilaisiin luonnonympäristöihin ja olemme luoneet niihin erilaisia kulttuureita. Vastasyntyneen lapsen on opittava käytännöllisiä valmiuksia ja taitoja sekä saatava käsitys yhdessäolosta, joka tavallaan vastaa aikaisempien sukupolvien elämänsä aikana oppimia valmiuksia.
Mutta koko kulttuurin omaksuminen kertaheitolla olisi pienokaiselle aivan liikaa. Jotta lapsi voisi omine edellytyksineen kokea maailmansa selkeäksi ja ymmärrettäväksi, hän tarvitsee apua käsiteltävien vaikutelmien ja tietojen määrän rajoittamisessa. Tämä apu on ensi sijassa vanhempien – ja/tai muiden läheisten perheenjäsenien varassa. He valitsevat enemmän tai vähemmän aktiivisesti sen, mikä on lapselle tarpeen tai kiinnostavaa eri tilanteissa, ja karsivat pois muita vaikutteita.
Mitä kulttuuri on?
Kulttuuria voidaan kuvata yhteisiksi käsityksiksi, tiedoiksi ja käyttäytymis- ja toimintamalleiksi, jotka ovat ajan myötä kehittyneet tietyn alueen väestölle ja jotka ovat antamassa elämälle yhteistä merkitystä kulttuurin piirissä. Arkkitehtuuri, taide ja kirjallisuus ovat kulttuurin ilmentymiä. Arvot ja käsitykset välittyvät kielen avulla sukupolvelta toiselle. Sylilapsi yrittää ymmärtää ympäristöään ensi hetkestä. Meille ihmisille on leimallista, että pystymme sopeutumaan hyvin erilaisiin luonnonympäristöihin ja että olemme luoneet niihin erilaisia kulttuureja.
Arvottamaan oppiminen
Kaikilla kulttuureilla on arvostuksensa, ts. ajattelu- ja toimintatapansa, jotka katsotaan oikeiksi ja arvokkaiksi. Tässä on vanhemmilla tärkeä tehtävä yrittää välittää kulttuurinsa arvostukset niin että lapsi ottaa ne omikseen. Vaikka kulttuurin sisältö ja mielipiteet saavat ilmauksensa monin eri tavoin – käyttäytymismallien, arkkitehtuurin ja taiteen myötä – kieli on tärkeä apuneuvo välitettäessä arvostuksia ja käsityksiä sukupolvelta toiselle. Kielen oppiminen on edellytyksenä sille, että kykenee omaksumaan ja edelleen kehittämään käsitteitä ja valmiuksia, jotka ovat lapsen kulttuurissa keskeisiä.
Teksti: Jon Olav Berg
Julkaistu alun perin Oppiminen: Lapsen suunnattomasta oppimiskyvystä -oppaassa
Copyright © 2011 Vaukirja
Kuva: iStockphoto
