Viimeksi päivitetty 1.9.2022
Lapsiin kohdistuu paljon erilaisia odotuksia. Odotamme, että taapero oppii syömään siivosti mahdollisimman pian. Odotamme myös, että lapsi oppii käyttäytymään muut ihmiset huomioiden. Onkin tärkeää, että lapselta odotetaan ikätasoisesti oikeita asioita.
Kun lapselta odotetaan myönteisessä hengessä oikeita asioita oikeaan aikaan, lapsi kokee, että häneen luotetaan ja hänen potentiaaliinsa uskotaan.
Kaikki odotukset eivät kuitenkaan ole lapsen kehityksen kannalta suotuisia.
Haitallisissa odotuksissa unohtuu lapsen näkökulma ja ikätaso
Esimerkiksi tällaisilla odotuksilla voi aiheuttaa lapselle haittaa:
- Lapselle kerrotaan odotuksista negatiivisella tavalla, esimerkiksi huutamalla tai syyllistämällä.
- Odotukset eivät vastaa ikätasoa.
- Odotus lähtee enemmän vanhemman kuin lapsen näkökulmasta.
- Odotukset alkavat määritellä lapsen tulevaisuutta liian vahvasti.
- Odotukset keskittyvät suoritustasoon, niin että harrastamisesta tai koulusta tulee pelkkä suoritus.
- Lapsi kokee, ettei hänestä välitetä tai ettei häntä rakasteta, jos hän ei yllä odotuksiin.
Hyvät odotukset tukevat lapsen kehitystä
Lapsen kehitystä tukevat odotukset ovat usein myönteisiä: niissä vanhempi uskoo lapsen kyvykkyyteen ja pärjäämiseen. Sen vuoksi hyvät odotukset ruokkivatkin lapsen tervettä itsetunnon kehitystä.
On tärkeää, että odotukset vastaavat ikätasoa.
”Jos viedään pieni taapero päiväkodin jälkeen kauppaan, ja lapsi ei jaksa istua nälkäisenä kärryssä kauppareissun ajan, se on ymmärrettävää. On kohtuutonta vaatia taaperoa jaksamaan”, psykologian professori Kaisa Aunola Jyväskylän yliopistosta sanoo.
Tärkeimmät perusodotukset koskevat lapsen käyttäytymistä muiden ihmisten kanssa.
”On kohtuullista odottaa lapselta hyviä pöytätapoja ja hyvää käytöstä. Ne tukevat lapsen kehitystä, sillä niiden avulla lapsi tulee toimeen muiden ihmisten kanssa. Isompien lasten kohdalla on tärkeä odottaa lapselta, että hän tulee ruoka-aikoina syömään, jotta kasvun edellytykset täyttyvät”, Aunola kertoo.
Älä vaadi, vaan huomioi lapsen lähtökohdat sääntöjen oppimiseen
Kun odottaa lapselta muutosta johonkin hänen käyttäytymistapaansa, pitää olla pitkäjänteinen.
”Käyttäytymissääntöjen opettaminen vie aikaa. Pitää jaksaa selittää, miksi on käyttäydyttävä tietyllä tavalla ja miksi meillä on tällainen sääntö”, Aunola kertoo.
Odotuksia ei myöskään pitäisi iskostaa lapsen tajuntaan syyllistämällä.
”Jos lähdetään syyllistämään, sillä on haitallisia seurauksia”, Aunola muistuttaa.
Huudetut ja räyhätyt odotukset eivät tue lapsen kehitystä
On eri asia keskustella lapsen kanssa rakentavasti siitä, miksi tiettyjä sääntöjä on olemassa ja miksi lapselta odotetaan tietynlaista käytöstä kuin räyhätä ja huutaa lapselle silloin, kun odotukset eivät toteudu.
”On havaittu, että vanhemman oma psyykkinen pahoinvointi ja stressi saa vanhemman käyttämään vähemmän rakentavia tapoja ja keinoja. Uupunut vanhempi ei jaksa paneutua lapsen maailmaan, vaan väsymyksen vallassa tekee sellaisia asioita, jotka eivät ole hyväksi lapsen kehitykselle”, Aunola sanoo.
Jos kokee, että lapsen käytös johtaa aina omaan negatiiviseen reaktioon, kannattaa pohtia, voisiko oman hyvinvoinnin eteen tehdä jotain. Jos olisi virkeämpi, onnistuisiko positiivisempi viestintä lapsen kanssa?
Mitä jos lapselta ei odota mitään?
Huoli siitä, että lapselle asetetut odotukset saattavat aiheuttaa haittaa, ei saisi johtaa siihen, ettei lapselta odota yhtään mitään.
”Tällaista vanhemmuutta kutsutaan tutkimuksessa sallivaksi vanhemmuudeksi. Lapsi saa itse päättää, miten missäkin tilanteessa käyttäytyy ja milloin esimerkiksi menee nukkumaan”, Aunola kertoo.
Odotusten puuttuminen on rajattomuutta, jolla on vakavia seurauksia lapsen kehitykselle.
”Tällaisen kasvatuksen ongelmana on, että lapsi ei opi asettamaan rajoja itselleen. Lapsi toimii impulsiivisesti, hänen on vaikea sietää pettymyksiä ja sitä että asiat eivät etene oman tahdon mukaisesti”, Aunola kertoo.
Myöhemmin aikuisena ilman odotuksia kasvanut lapsi kokee todennäköisesti haasteita merkittävissä ihmissuhteissaan.
Moni vanhempi kamppailee lasten pelihimojen kanssa. Tuntuu, että monille lapsille pelaaminen on se suurin asia maailmassa.
”Itse näkisin, että liika pelaaminen ei ole hyväksi lapselle”, Aunola sanoo.
Eri perheissä on erilaisia pelaamista rajoittavia sääntöjä. Minkälaista käytöstä pelaamisen suhteen vanhempien tulisi odottaa lapsiltaan?
”Tiettyjen perusedellytysten on toteuduttava lapsen terveen kehityksen takaamiseksi. Lapsi tarvitsee riittävästi unta, ravintoa, liikuntaa, ulkoilua ja sosiaalista kanssakäymistä kehittyäkseen. Jos pelaaminen vie aikaa näiltä, silloin vanhemman on syytä katsoa peiliin”, Aunola sanoo.
Pelaamisen rajoittaminen ei voi olla koskaan lapsen harteilla. Lapselle ei voi sallia ääretöntä pelaamista ja samalla vaatia häntä ulkoilemaan riittävästi.
Lapsen elämän eri osa-alueiden tasapainosta huolehtiminen on vanhemman tehtävä.
Lue myös:
- ”Äidille tulee paha mieli…” – Syyllistävän kasvatuksen jäljet voivat seurata aikuisuuteen asti
- Näin rankaiset rakentavasti – lue asiantuntijan vinkit
- Lapselle huutaminen on huonoa, mutta inhimillistä käytöstä
- Lapsellasi on yksilöllinen temperamentti jo vauvaiässä – ota se huomioon kasvatuksessa
- Äidit tuntevat syyllisyyttä isiä herkemmin – näin erotat terveen ja epäterveen syyllisyyden toisistaan
