Viimeksi päivitetty 31.1.2023
Traumaattiseen tapahtumaan liittyy niin lapsilla kuin aikuisillakin usein tunne avuttomuudesta, kauhusta ja ”hajanaisuudesta”.
Lapsi traumatisoituu useimmiten tapahtumissa, joihin liittyy kiintymyssuhteen menetys ja lapselle tärkeän ihmisen pettäminen.
”Näin tapahtuu, jos lasta kaltoin kohdellaan fyysisesti tai psyykkisesti, jos lapsi joutuu todistamaan väkivaltaa tai jos lapsi joutuu seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi”, lasten trauman hoitoon erikoistunut psykoterapeutti Arja Lindqvist kertoo.
Myös onnettomuudet ja muut pelottavat tapahtumat voivat aiheuttaa trauman, jos lapsen tai hänen vanhempiensa henki on uhattuna.
Mutta voiko trauman aiheuttaa myös arkielämän toimilla, kuten huutamisella, lapsen eksymisellä tai hoitoon jättämisellä?
Kun pinna palaa
Toisinaan vanhemmilta palaa pinna. Voiko huutaminen olla lapsen kaltoin kohtelua, joka aiheuttaisi trauman?
”Turvallisessa kiintymyssuhteessa vanhempi selittää lapselle jälkeenpäin, mitä tapahtui ja miksi huudettiin. Lapsi osaa odottaa tapahtuman ja tunteiden selvittelyä, eikä hän juutu tapahtumaan”, Lindqvist sanoo.
Jos taas lapsi elää epävarmuuden keskellä, eikä hän koe vanhempiaan turvallisiksi, voi huutaminen olla ongelmallisempaa.
”Epävakaassa ja turvattomassa ilmapiirissä kasvava lapsi on jo ennalta valppaana ympäristön uhkatekijöille. Yllättävä huutaminen laukaisee lapselle herkästi suojamekanismin. Silloin lapsi pakenee psyykkisesti omaan maailmaansa, jolloin traumatisoituminen jatkuu”, Lindqvist toteaa.
Kun lapsi eksyy aikuisista
”Eksymiseen voi liittyä hylkäämisen kokemus. Tapahtuman traumaattisuuteen vaikuttaa jälleen se, miten lapsi on kiintynyt vanhempiinsa. Turvallisesti kiintynyt voi ottaa vastaan tukea ja ymmärrystä eksymiskokemuksen jälkeen”, Lindqvist kertoo.
On tärkeää, että lapsi kokee vanhempien ymmärtävän, miltä hätätilanteessa tuntui.
”Lapsi ei saa tällaista tukea, jos hän ei voi luottaa ympäristön apuun. Silloin lapsen on löydettävä selviytymiskeinot psyykkisesti ja fyysisesti keskeneräisestä itsestä”, Lindqvist summaa.
Kun lapsi viedään vieraalle hoitoon
Jos pieni lapsi jää esimerkiksi isovanhemmille hoitoon pidemmäksi aikaa, on erityisen tärkeää, että lapsi kokee isovanhemmat turvallisena, omaan elämänpiiriinsä kuuluvana osana.
Aivan pientä vauvaa ei tosin kannata jättää pitkäksi aikaa edes lapselle tuttuun ja turvalliseen ympäristöön, sillä vauva ei vielä hahmota aikaa ja on syvästi kiintynyt pääasiallisiin huolenpitäjiinsä.
”Vauvaikäiselle erotilanne vanhemmasta voi olla sietämätön kokemus”, Lindqvist muistuttaa.
Muistisääntö menee seuraavasti:
”Yksivuotias voi olla yhden vuorokauden erossa vanhemmista. Kaksivuotias voi olla kaksi päivää”, Lindqvist kertoo.
Toisaalta eroja ei välttämättä kannata välttää, ja erokokemus riippuu paljon siitä, kuinka läheisiksi lapsi hoitajansa kokee.
”Parhaimmillaan erotilanteet voivat antaa lapselle voimavaroja kehitykseen. Lapsi oppii, että vaikeissa tilanteissa voi selviytyä ja että vanhemmasta voi olla vähän aikaa turvallisesti erossa”, Lindqvist huomauttaa.
Traumasta paraneminen
Psyykkisesti eheä lapsi selviää hyvin yksittäisen tapahtuman aiheuttama traumasta. Tällainen tapahtuma voi olla esimerkiksi lapsen kokema vakava onnettomuus.
Lapsuusajan vakava traumatisoituminen vaatii puolestaan ammattiauttajaa.
”Terapiassa on huomioitava sekä mielen että kehon reaktiot. Esimerkiksi kaltoin kohdeltujen lasten terapian täytyy vaikuttaa aivorungon alueen toimintaan niin, että tunteiden säätelyä ja impulssikontrollia voidaan parantaa”, Lindqvist sanoo.
Hoitamattomana traumat voivat kroonistua.
”Lapsuuden vakava traumatisoituminen voi johtaa persoonallisuuden rakenteen muutoksiin. Se voi näkyä aikuisena somaattisina kipuina, paniikkikohtauksina ja mielenterveysongelmina”, Lindqvist huomauttaa.
Näin trauma ilmenee lapsilla:
- mieleen tunkeutuvina muistoina
- toistuvina painajaisina
- uni- ja keskittymisvaikeuksina
- vihanpuuskina, ärtyisyytenä ja voimakkaina reaktioina
- liiallisena valppautena ja säpsähtelyreaktioina
- voimakkaana levottomuutena tapahtumaa muistuttavien asioiden äärellä
- tapahtumaan liittyvien ajatusten ja tuntemusten välttelynä sekä traumasta muistuttavien toimintojen ja tilanteiden välttelynä
- traumatapahtuman osittaisena unohtamisena
- ulkopuolisuuden ja toisista ihmisistä vieraantumisen kokemuksena
- herkistyneinä ruumiillisina reaktioina traumatisoivaa tapahtumaa muistuttavissa tilanteissa
