”Jotkut sanovat, että kodista on tehtävä lapsille turvallinen. Minä sanon, että lapsista on tehtävä kodille turvallisia”, kristillinen fundamentalistipastori Michael Pearl kirjoittaa uskonnollispainotteisessa kasvatusoppaassa To Train Up a Child. Pearlin mukaan lapsesta tulee syntinen rikollinen, jos vanhemmat laiminlyövät lapsen piiskaamisen. Psykologi Anne Posa kertoo, miksi väkivaltaa ei pidä käyttää kasvatuksessa.
Kun vauva puree, pastori Michael Pearl neuvoo tukistamaan vauvaa. Hän ei pidä vauvan tukistamista lapsen kurittamisena vaan kuuliaisuuteen kasvattamisena. Vaikka pieni vauva ei Pearlin mukaan ole vielä syntinen, saatana alkaa tehdä työtään lapsen mielessä jo varhain. Vauvan läiskimisen tarkoitus on juuri estää paholaisen juurtuminen lapsen sieluun.
Ei kuitenkaan riitä, että lapsi tottelee vanhempien käskyjä. Pearl esittää, että pieni lapsi pitää asettaa Aatamin ja Eevan tavoin kiusaukseen. Jos halutaan, ettei lapsi koske esimerkiksi pöydällä oleviin esineisiin, asetetaan kielletty esine lapsen eteen. Aina kun lapsi tarttuu esineeseen, lapsi saa lätkäisyn esimerkiksi viivoittimella käteensä ja samalla rauhallisen ”ei”-käskyn.
Lue myös: Miksi lapsi puree?
Lyöminen opettaa vääriä asioita
Psykologi Anne Posan mukaan vauvan kasvattaminen läpsimällä aiheuttaa haittaa lapsen kehitykselle.
”Pieni vauva tutkii ympäristöään ennakkoluulottomasti käyttäen siihen omaa suutaan. Kyse on vauvalle tärkeästä oppimistapahtumasta. Yllä kuvatussa tapauksessa vauvan luonnollisiin yllykkeisiin vastataan väkivaltaisesti. Tämä saa vauvan säikähtämään ja varuilleen”, Posa kertoo.
Vauvaa satuttava vanhempi ei voi tietää, mitä kaikkea opettaa vauvalleen lyömisen kautta. Vauva saattaa esimerkiksi ajatella, että häntä satutetaan, kun hän yrittää tutkia maailmaa. Pahimmassa tapauksessa vauva voi lopettaa kokonaan maailman tutkimisen.
”Jos vauva jähmettyy eikä pyri tutkimaan ympäristöään, tilanne vaikuttaa negatiivisesti hänen kokonaiskehitykseensä. Vanhemman käytös on myös omiaan heikentämään vanhemman ja lapsen välistä suhdetta”, Posa huomauttaa.
Lue myös: Itsetunnon portailla
Silmä silmästä
Kirjan esimerkkitapauksessa kaksivuotias poika lyö toistuvasti äitiään. Kirjassa neuvotaan toimivaan seuraavanlaisesti: Jokaisen lätkäisyn jälkeen vanhempi lätkäisee takaisin, mutta osoittamatta laisinkaan suuttumusta. Vaikka lapsi löisi uudestaan hiljempaa, vanhempi lyö yhtä kovaa kuin ensimmäisellä kerralla. Pearl esittää, että käytäntö opettaa lapselle, että vanhempi on auktoriteetti.
Posa on samaa mieltä Pearlin kanssa siitä, että juuri oman tahtonsa löytänyt lapsi tarvitsee joissain tilanteissa jämäkkää rajoittamista. Väkivallalla kasvattamista Posa ei hyväksy.
”Jos tarkoitus on opettaa, ettei saa lyödä, yllä esitetyssä toimintamallissa on ilmeinen ristiriita: lapsi ei saa lyödä, mutta äiti saa.”
Voimakastahtoisen lapsen kohdalla kasvatusmalli voi johtaa väkivallan lisääntymiseen.
”Lapsen kasvaessa isoksi voi käydä niin, ettei vanhemmalla ole enää keinoja hallita lastaan. Riskinä on myös se, että lapsi oppii selvittämään kodin ulkopuolisia ristiriitatilanteita nyrkein”, Posa huomauttaa.
Lue myös: Tarjoa lapselle turvallinen lapsuus
”Jos et piiskaa, ärsyynnyt lapsiisi”
Michael ja Debi Pearlin kirja houkuttelee ihmisiä väkivaltaisiin kasvatusmenetelmiin. Kirja nimittäin esittää piiskaamisen tueksi sellaisia ajattelutapoja, joita on helppo hyväksyä.
Michael Pearl esittää kirjassa esimerkiksi seuraavan väitteen: Jos lasta ei kouluta piiskaamalla kuuliaisuuteen, vanhemmat ärsyyntyvät lapsiinsa. Kouluttamattomista lapsista kun tulee itsekkäitä marisijoita ja tämä itserakkaus johtaa lopulta heidän mukaansa itseinhoon ja rikolliseen käyttäytymiseen.
Kun vanhemmat ärsyyntyvät marisevista ja vanhempia manipuloivista lapsistaan, lapsen ja aikuisen välistä katkeaa side, eikä vanhemmilla ole enää mitään otetta lapsiinsa. Pearl korostaakin, että vanhempien ja lapsien välillä pitää olla siteitä, joita voi luoda aidolla kiinnostuksella lasta kohtaan. Vanhemman ja lapsen täytyy tehdä yhteisiä kivoja juttuja.
Näin ollen pienten vauvojenkin lätkiminen viivottimella tulee Pearlin ajattelussa oikeutetuksi. Kun lapset tottelevat ja ovat kilttejä, vanhempien ei tarvitse ärsyyntyä heihin. Silloin mukava yhdessäolo tuottaa vahvoja siteitä lapsen ja vanhemman välille.
Lue myös: Rikos ja rangaistus
Parempia keinoja kasvatukseen
”Pearl on mielestäni oikeilla jäljillä siinä, että vanhempien ärsyyntyessä ’marisevista ja vanhempiaan manipuloivista lapsista’, tilanne vaikuttaa negatiivisesti vanhempien ja lasten väliseen suhteeseen”, Posa sanoo.
Harva haluaa, että lapsestaan kasvaisi itsekäs kauhukakara.
”Tavoitteeseen päästään kuitenkin ilman viivoitinta. Tutkimukset ovat osoittaneet ruumiillisen rangaistuksen, nuhtelun ja paheksunnan tehottomiksi ’kasvatusmenetelmiksi’”, Posa kertoo.
Posan mukaan parhaaseen lopputulokseen pääsee kannustuksen kautta.
”Toimivan kasvatuksen ytimessä on ilon sävyttämä suhde lapseen. Lapsen hyvää käytöstä voi vahvistaa kannustavalla palautteella. Huonoon käytökseen puree usein huomiotta jättäminen”, Posa sanoo.
Järeämpänä puuttumisen muotona Posa tarjoaa jämäkkää ”eitä” ja lapsen siirtämistä pois tilanteesta.
”Olennaista on vanhemman toiminnan rauhallisuus, määrätietoisuus ja johdonmukaisuus”, Posa huomauttaa.
Lue myös: Ruumiillinen kuritus lisää lapsen aggressiivisuutta
Piiskaamisen ihannointi johtanut kuolemantapauksiin Yhdysvalloissa
Vaikka kirja kehottaa olemaan kohtuullinen piiskaamisen suhteen, se antaa oikeutuksen lasten toistuvalle pahoinpitelylle. Kirjan opetukset onkin yhdistetty Yhdysvalloissa ainakin kolmen lapsen kuolemaan.
Sean Paddock tukehtui, kun hänet käärittiin liian kireästi. Lydia Schatz kuoli, kun häntä piiskattiin useita tunteja. Hana Grace-Rose Williams puolestaan menehtyi, kun hänet suljettiin alasti ulos kylmään ulkoilmaan. Lapsensa tappamiseen syyllistyneet vanhemmat ovat olleet kaikki Pearlin kasvatusfilosofian kannattajia.
To Train Up a Child -kirjaa on jaettu Yhdysvalloissa ilmaiseksi armeijassa työskenteleville vanhemmille. Kirjaa on painettu kustantajan ilmoituksen mukaan 645 000 kappaletta.
Piiskaaminen ei ole lainvastaista Yhdysvalloissa. Suomessa lapsen fyysinen kurittaminen on rikos.
Vaikka fyysinen väkivalta lasta kohtaan on kielletty laissa, se ei tarkoita, että fyysinen väkivalta olisi aina haitallisinta lapsen kehityksen kannalta. Toisissa tapauksissa henkisellä väkivallalla voi olla paljon syvempiä seurauksia kuin esimerkiksi tukistamisella.
”Jos vanhemman ja lapsen välillä on hyvä ja luottavainen suhde, ja vanhempi heikkona hetkenä erehtyy tukistamaan lasta, tällä virheellä ei ole merkitystä lapsen kokonaiskehityksen kannalta. Luonnollisesti vanhemman kannattaa luottamuksen säilyttämiseksi ja suhteen korjaamiseksi pyytää toimintaansa lapselta anteeksi”, Posa sanoo.
Esimerkiksi syyllistävä, vähättelevä tai välinpitämätön kasvatustyyli ovat haitallisia lapsen kehitykselle.
”Jos vanhempi esimerkiksi systemaattisesti ja vahvasti syyllistää lastaan, voi tilanne vaurioittaa vakavasti lapsen tunne-elämän kehitystä. Lapsi saattaa esimerkiksi ajautua kannattelemaan ja hoivaamaan vanhempaansa, jolloin hänen voimavaransa eivät riitä omaan kasvuun”, Posa sanoo.
Posan mukaan ei kuitenkaan ole mahdollista sanoa, onko henkinen vai fyysinen väkivalta haitallisempaa.
”Vastaus riippuu kokonaisuudesta, jonka lapsen tilanteeseen vaikuttavat tekijät muodostavat. Yksinkertaisinta on todeta, ettei fyysinen tai henkinen väkivalta kumpikaan kuulu toimivaan kasvatukseen”, Posa huomauttaa.
