Äidillä on erittäin suuri vaikutus lapsen maailmankuvan ja itsetunnon kehitykseen. Useimmille äideille lapsen huomaavainen kohtelu on itsestäänselvää, mutta toisille sattuu välillä ylilyöntejä. Mutta miksi äidit ovat joskus ilkeitä lapsilleen ja mitä rumista kommenteista voi seurata?
Viimeksi päivitetty 26.11.2013
1. Etkö voisi olla niin kuin muutkin tytöt?
Vanhempien olisi hyvä osata arvostaa oman lapsensa erityisyyttä. Tytärtään muihin tyttöihin vertaava äiti viestittää huomaamattaan, että lapsi on kielteisellä tavalla poikkeava, jopa epäonnistunut tyttö. Ajattelemattomasta kommentista johtuva huonommuuden kokemus voi seurata ihmistä läpi koko elämän. Tyttären voi olla vaikea olla myöhemmin elämässään ylpeä naiseudestaan.
2. Et sinä voi olla näytelmän Lumikki. Sinullahan on ihan maantienväriset hiuksetkin.
Vaikka äiti ei suoraan sanoisi tytärtään rumaksi, lapsi kyllä lukee vihjeet rivien välistä. Ulkonäköön liittyviä paineita tulee aivan riittävästi kodin ulkopuolelta. Vanhempien tehtävä on opettaa lapsi arvostamaan itseään, ei inhoamaan ulkomuotoaan.
3. Älä aina narise. Mikset ikinä kuuntele, mitä sanotaan.
Liiallinen kilttiyden vaatiminen tekee hallaa tyttärelle. Tyttö ei opi pitämään omia puoliaan, jos hänen ei anneta ilmaista omaa tahtoaan. Uskallus sanoa mielipiteensä suojelee tyttöä myöhemmin hyväksikäytöltä ja huonolta kohtelulta.
Lue mös: Mistä on hyvät äidit tehty?
4. Ai sinä rakensit tuollaisen. Voi kuule, olisitpa nähnyt millaisia rakennelmia veljesi teki viime viikolla.
Lapsen pitää kuulla kehuja omasta onnistumisestaan. Lapsen kykyjen vähättely on vaarallista. Kun vähättelevää lausetta toistetaan tarpeeksi monta kertaa lapsi sisäistää sen ja lopettaa edes yrittämästä.
5. Tiedätkö millainen punkero sinusta tulee tuolla menolla? Ei ihme, ettei sinulla ole kavereita kun olet tuollainen.
Vaikka taustalla olisi huoli lapsesta, syyllistäminen ei auta lasta. Oikein tehty terveelliseen ruokavalioon kannustaminen on hyvä asia, mutta syyllistämisen kautta lapsi oppii vain negatiivisen suhtautumisen syömiseen. Tämä saattaa laukaista jopa syömishäiriön. Ylipainosta vihjailu ei tee hyvää myöskään kehittyvälle itsetunnolle.
6. Pitääkö sinun aina sotkea itsesi tuolla tavalla.
On surullista, jos lapselta kielletään tutkimisen ilo, koska pelätään sotkua. Lapsen kuuluu tutkia maailmaa ja siinä samalla vaatteet likaantuvat. Jos sotku haittaa, voi ennemmin miettiä tilanteeseen sopivaa vaatetusta. Tämänkaltaisten kommenttien viljely vihjaa, että tyttö tekee jonkin asian aina äidin mielestä päin honkia. Lapsi kokee epäonnistuneensa, vaikka kyseessä olisi vain normaali leikkiminen kuralätäkössä tai syömään opettelu.
Lue myös: Kahvilla menneisyyden kanssa
7. Tykkään kilteistä tytöistä, enkä yhtään pidä siitä että kiukuttelet.
Tunteista syyllistäminen on vaarallinen tie. Tasapainoinen tunne-elämän kehitys edellyttää lupaa myös kielteisten tunteiden näyttämiseen. Jos tyttö ei saa ilmaista kiukun tunteitaan, ne kääntyvät häntä itseään vastaan. Ongelmat tunne-elämän kehityksessä vaikuttavat psyykkiseen hyvinvointiin ja heijastuvat myös lapsen myöhempiin ihmissuhteisiin.
8. Mitä muutkin ajattelevat!
Miten tyttö oppii tekemään itsenäisiä ratkaisuja, jos häntä aina ohjataan myötäilemään muiden mielipiteitä? Maailmassa on monta onnetonta ihmistä, jotka yrittävät täyttää toisten heille asettamia odotuksia. Omien tavoitteiden asettaminen ja itsenäisten päätösten tekeminen auttavat luomaan elämästä juuri itseä tyydyttävän. Tämä ei silti tarkoita sitä, ettei toisia tarvitse ottaa toiminnassaan huomioon.
9. Ei sinun kanssasi kehtaa lähteä mihinkään.
Kun äiti ilmaisee häpeävänsä lasta, lapsi alkaa itsekin hävetä itseään. Häpeällä taas on suuri voima. Onko mitään pahempaa, kuin kokea olevansa arvoton itselleen tärkeimmän ihmisen silmissä? Koska vanhempien puhe on lapselle totuus ja maailma, sanoma osuu syvälle. Itsearvostuksen puute voi seurata läpi elämän. Häpeä voi estää myönteisen minäkuvan kehittymistä.
10. Etkö sinä vieläkään osaa sitä. Kyllä minä jo sinun iässäsi solmin omat kengännauhani.
Lapsi oppii asiat omaa tahtiaan ja hänen tulisi voida iloita omista saavutuksistaan. Vanhemman mitätöivä suhtautuminen lapseen ei millään tavalla kannusta lasta oppimaan nopeammin. Asia on pikemminkin päin vastoin. Vanhempi murentaa arvostelullaan lapsen luottamusta omiin kykyihinsä.
Äidin ja tyttären suhde erityinen
Kasvatustieteen tohtori, parisuhde- ja seksuaaliterapeutti Tuula Pukkala korostaa turvallisen äitisuhteen merkitystä tytön tasapainoiselle kehitykselle.
”Koska äiti on lähes jokaiselle lapselle ensisijainen hoitaja, suhde äitiin on aina erityinen. Äidin ja tyttären välinen suhde vaikuttaa lapsen koko maailmankuvaan. Se muovaa myös suuresti tyttären minäkuvan kehitystä”, Pukkala sanoo.
On tärkeää, että äiti pystyy hyväksymään tyttärensä itsestään erillisenä olentona. Pukkala painottaa, että äidin on osattava sekä tukea lastaan että antaa tilaa lapsen yksilölliselle kasvulle.
”Jokainen lapsi haluaa ilahduttaa vanhempiaan. Vanhemman tärkeä tehtävä onkin uskoa lapsen pärjäävyyteen ja tuoda se näkyväksi. Kannustava ja rohkaiseva suhtautuminen lapseen vahvistaa lapsen itsetuntoa ja itsearvostusta.”
Myös lapsen perusluottamuksen rakentuminen riippuu paljolti varhaislapsuudessa saadusta hoivasta.
”Äidin kyky virittyä lapselleen vaikuttaa siihen, kasvaako lapsesta luottavainen vai varautunut. Kun äiti on oikein virittynyt lapselleen, hän pystyy hyväksymään lapsen sellaisena, kuin tämä on. Hän myös vastaa lapsen tarpeisiin herkemmin. Lapsi oppii ilmaisemaan tarpeitaan, kun niihin vastataan. Jos äiti taas laiminlyö lapsensa tarpeet, lapsi ei tule nähdyksi ja hän vetäytyy kuoreensa”, Pukkala sanoo.
Lue myös: Liian kiltit äidit
Loukkaava puhe vahingollista
Pukkalan mukaan loukkaukset vaikuttavat erittäin kielteisesti lapsen kehitykseen. Erityisesti usein toistuvina haavoittavat lauseet sisäistyvät osaksi lapsen minäkuvaa.
”Lapseen kohdistuva halveksunta, mitätöiminen ja kriittinen pilkka ovat vahingollisimpia asioita, mitä vanhempi voi lapselleen tehdä. Lapsi peilaa aina vanhempiensa reaktioita rakentaessaan kuvaa itsestään. Äidin hyväksyvästä katseesta lapsi saa ikään kuin oikeutuksen olemassaololleen. Itsensä arvokkaaksi tunteminen opitaan kokemuksen myötä.”
Äidin kylmä suhtautuminen lapseensa häiritsee terveen itsearvostuksen kehittymistä. Pukkala törmää työssään terapeuttina usein siihen, että äidin laukomat loukkaukset ovat jääneet vaivaamaan tytärtä.
”Äiti on saattanut tokaista tyttärelleen tämän pilanneen koko äidin elämän. Tämänkaltaisilla loukkauksilla on kauaskantoiset seuraukset. On hyvin vaikea ymmärtää, miten äiti voi sanoa lapselleen noin”, Pukkala huokaa.
Tyttären kannalta ei ole myöskään merkityksetöntä, millainen suhde äidillä on omaan naiseuteensa.
”Äiti välittää tyttärelleen tietynlaisen naisen mallin. Jos äidin naiskuvaa värittää häpeä, myös tyttären voi olla vaikea iloita naiseudestaan”, Pukkala sanoo.
Lue myös: Narsistille lapsi on itsen jatke
Miksi äiti lannistaa?
Useimmiten julma käytös liittyy äidin aiempiin elämänkokemuksiin.
”Valitettavan usein toimintamallit siirtyvät sukupolvelta toiselle. Äiti, jota on itseä kohdeltu huonosti lapsena sortuu samaan oman lapsensa kohdalla. Koska toimintamalleja noudatetaan tiedostamatta, kierteen katkaiseminen on haastavaa. Joskus äiti ei edes ymmärrä, että sanat loukkaavat lasta”, Pukkala sanoo.
Myös elämäntilanne vaikuttaa siihen, kuinka hyvin äiti ottaa lapsensa tunteet huomioon. Esimerkiksi talousvaikeudet ja vaikea työtilanne heijastuvat helposti koko perheeseen.
”Kun elämässä on paljon stressiä, ihminen hermostuu herkemmin ja päästää sammakoita suustaan. Lisäksi parisuhdekriisit luovat haasteita vanhemmuudelle. Kun ihminen on itse kovin tarvitseva, hän voi olla sokea toisten tarpeille”, Pukkala muistuttaa.
Lue myös: Äiti, älä lyö
Eheytyminen mahdollista
”Vaikean äitisuhteen ei tarvitse antaa hallita omaa äitiyttään. On erittäin tärkeää, että naiset miettivät omaa äitisuhdettaan ja etsivät siitä hyviä ja huonoja puolia. Samalla on hyvä pohtia, millainen äiti haluaa itse olla. Omaa lapsuuttaan muistelemalla voi oppia tunnistamaan tiedostamattomia käyttäytymismalleja. Näin voi tehdä tietoisempia valintoja sen suhteen, miten toimii omien lastensa kanssa”, Pukkala sanoo.
Usein aikuisena koettu rakkaus voi eheyttää lapsuudessa runneltua minää. Rakkauden kautta opittu hyväksyvämpi suhtautuminen itseen auttaa olemaan parempi äiti omille lapsilleen. Lisäksi omasta äitisuhteestaan puhuminen on hyvä keino aloittaa lapsuudesta kumpuavien ongelmien purkaminen.
”Työssäni terapeuttina tapaan äitejä ja jokaisen kanssa puhun myös heidän äideistään. Monet löytävät omasta äitiydestään yhtäläisyyksiä omaan äitisuhteeseensa. Kun huomaa äidiltä perityt toimintamallit, niitä voi pyrkiä ymmärtämään.”
Ymmärryksen kautta omat kokemukset voivat muuttua kevyemmiksi kantaa.
”Kun ymmärtää, millaisia syitä äidin käytökseen liittyy voi antaa anteeksi. Anteeksi antaminen ei kuitenkaan tarkoita, ettei oma äti olisi tehnyt väärin. Samoja virheitä ei tarvitse toistaa oman lapsensa kanssa”, Pukkala muistuttaa.
