Kuumeilua? Raskaushehkua? Vauvaonnea? Ei vaan verta ja paskaa, julistavat Katja Lahti ja Satu Rämö uudessa Vuoden mutsi -kirjassaan.
Viimeksi päivitetty 28.3.2012
Tuore äitikirja Vuoden mutsi on varaventtiili äitihöyryille. Jos siis vaaleanpunaiset äitilässytykset saavat kattilasi keittämään, tämä kirja on kuin sinulle tehty. Kirja antaa luvan vihata äitiyttä ja kaikkea mitä siihen liittyy: kipua, väsymystä, yksinäisyyttä ja nautintojen puutetta.
Älä ole sokea
Tekijät haluavat muistuttaa, että raskaus, synnytys ja perhe-elämä ovat välillä nuoralla tanssia oman mielenterveyden kanssa.
Rämö pohtii äitinä olemisen yksinäisyyttä. Hänelle ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa olivat usvaa, johon äiti-itseys hitaasti sekoittui. Teos ei kuitenkaan ole toivoton: loppuen lopuksi äitiyden aiheuttama yleisvitutus lievenee, kun vanhasta elämästä ei enää muista mitään.
Lahti puolestaan vertaa äidiksi tulemista vankiselliin. Tasa-arvoajatuksista huolimatta juuri hän jää yksin vauvan kanssa kotiin. Vauvan hoidon lisäksi hän tekee myös tiskit ja kotityöt. Siis se tavallinen tarina.
Luonnolliseksi sanottu synnytys ilman kivunlievitystä ei myöskään ilahduta kirjoittajia. He kirjoittavat:
Synnytys muistuttaa perverssiä splatter-elokuvaa. Paska lentää ja pillu repeää.
Rehvakkaita neuvoja
Tavanomaisesti raskaana olevalle naiselle neuvotaan sikiön turvallisuuteen liittyviä seikkoja. Rämö ja Lahti ovat tietenkin eri linjoilla.
Ensinnäkin he neuvovat esikoista odottavia äitejä menemään baariin. Syy tähän on selvä: Voit vielä tehdä sen. Kun lapsi syntyy, baariin lähteminen ei ole enää niin helppoa.
Entäpä sitten viinakset? Odottavien taskumattiin kirjoittajat ehdottavat sokerilientä. Teoksesta löytyy myös kattava lista hyvistä alkoholittomista drinkeistä.
Äiti-bailaajattarien tunteita kuumentaa myös viinakielto imettäessä. Kirjoittajat muistuttavat, että alkoholista ei mene kuin murto-osa maitoon. Niinpä he innostavat äitejä juomaan viiniä samalla kun imettävät.
Groteskiuden ylistys
Vuoden mutsin ydin on selkeä. Äitiydestä selviää, kunhan asennoituu siihen riittävän ronskisti. Kirjoittajat tuomitsevat kovasanaisesti hempeilevän lastenhoitokulttuurin. Pehmoisesta ja persoonattomasta äitimisestä voikin olla mahdoton saada minkäänlaista otetta.
Katkeruus kulminoituu lapsiperhemedian levittämiin imeliin äitikuviin. Kirjassa mainitaan esimerkiksi lehdistön markkinoimat babyshower-kutsut, joilla hörpsästään alkoholittomia ja mussutetaan äitiyden ihanuutta. Tämän kaltainen hymisevä äitikulttuuri saa kirjoittajien karvat pystyyn.
Rämö ja Lahti ehdottavat babyshowerin tilalle esimerkiksi vaipan heittoa morsiuskimpun tapaan. Myös kondomionginta sopisi heidän mukaansa äitikutsuille.
Kirjoittavatko he tosissaan vai huumorimielellä? Ehkä molempia. Vuoden mutsi on kuin pahamaineista Markiisi de Sadea äitimuodossa. Eritteissä kahlaava äiti on loppuen lopuksi sankari, joka nousee epätodellisen muovikulttuurin ylle:
[Synnytys ja lastenhoito] pitävät meidät länsimaiset nynnyt edes jotenkin todellisuudessa kiinni.
Keskustele kirjasta Vau.fi-foorumilla.
Teskti: Jarkko Uro
Kuva: Avain-kustantamo, Crestock
Satu Rämö & Katja Lahti:
Vuoden mutsi
303 sivua
Kustannusosakeyhtiö Avain 2012
Lue myös:
Nainen, sitten vasta äiti
Kiintymyyssuhde hukassa
Hyvä äiti siivoaa ja leipoo?
