Selvityksen mukaan melkein kaikki vanhemmat kokevat vanhemmuuden stressaavaksi. Kaikki vanhemmat eivät kuitenkaan katkeroidu vanhemmuudesta. Katso oletko sinä perheterapeutti Seth Meyersin esittelemällä katkeroitumisen vaaravyöhykkeellä.
Viimeksi päivitetty 11.10.2022
Mistä on vanhemmuus tehty? Tiskivuorista, omien tunteiden hallinnasta, kotitöistä, lapsen kehitystason mukaisista vanhemmuuden vaatimuksista, vaikeuksista hoitaa parisuhdetta ja vielä kerran tiskeistä.
Vanhemmuus on vaativaa eikä ihme, että useimmat kokevat työn ja vanhemmuuden yhteensovittamisen vaikeaksi.
Kaikki vanhemmat eivät kuitenkaan katkeroidu työmäärän alla. Psykologi ja perheterapeutti Seth Meyers avaa oman työnsä kautta ongelmaa. Haastavuudesta ja vaikeuksista huolimatta monille vanhemmuus on viime kädessä iloa tuottavaa. Miksi sitten toiset katkeroituvat ja kasaavat vanhemmuuteen liittyvän negatiivisten tunteiden vuoren päänsä päälle?
Myers on havainnut, että kolmessa tilanteessa olevat vanhemmat ovat erityisellä vaaravyöhykkeellä:
Vanhemmat, jotka ovat kokeneet kovia omassa lapsuudessaan
Vanhemmalla voi olla huonoja kokemuksia vanhemmuudesta omasta lapsuudestaan. Jos hänen omat vanhempansa eivät ole ottaneet hänen tunteitaan huomioon tai jos hänen vanhempansa ovat olleet väkivaltaisia, saattaa tällaisessa tapauksessa katkeruuden tunteet herätä.
”Lapseni eivät ymmärrä, kuinka hyvin heidän asiansa ovat”, saattaa vanhempi huomauttaa.
Kommentti heijastuu vanhemman omaan lapsuuteen: hän saattaa olla katketa tai jopa kateellinen omille lapsilleen, sillä hänen omat vanhempansa eivät kiinnittäneet häneen huomiota tai kritisoivat häntä jatkuvasti.
Vanhemmat, joilla on vaikea lapsi
Katkerat tunteet eivät välttämättä ole omasta vanhemmuudesta kiinni. Jos lapsella on diagnosoitu ADHD tai esimerkiksi autismikirjoon kuuluva kehityshaaste, on selvää, että myönteisiä vanhemmuuteen liittyviä tunteita voi olla vaikeampi saavuttaa kuin vanhemman, jonka lapsilla ei ole diagnosoituja haasteita.
Vanhemmuus diagnosoidun lapsen kanssa voi olla äärimmäisen raskasta. Kaikki ihmiset eivät ymmärrä tätä. Ihmiset saattavat vähätellä esimerkiksi ADHD-diagnoosia. Saatetaan ajatella, että lapsi on ”vähän villi”. Ystävien ja sukulaisten vähättelevät kommentit ovat omiaan lisäämään katkeruutta omaa vanhemmuutta kohtaan.
Lue myös: Ennakoimalla eroon taaperon tönimisvimmasta
Jos omalla lapsella on haasteita, vanhempi saattaa myös kadehtia muiden tilanteita. Kun näkee toisten lasten kasvatuksen olevan helpompaa, on hyvin todennäköistä kokea kateutta. Näin syntyy myös vanhemmuuteen liittyvää katkeruutta.
Vanhemmat, jotka eivät saa muilta tukea
Ei ole itsestään selvää, että isovanhemmat asuisivat samalla paikkakunnalla. Vaikka sukulaisia löytyisikin läheltä, heillä saattaa olla omia työkiireitä ja väsymystä. Perheet voivat olla hyvin erilaisissa tilanteissa: toiset saavat runsaasti apua niin sukulaisilta kuin ystäviltä ja toiset joutuvat selviämään omillaan.
Tuki on erittäin tärkeää varsinkin silloin, kun lapset ovat pieniä. Jos vanhemmuudesta ei pysty irrottautumaan edes yhdeksi illaksi, tunteiden taakka saattaa alkaa hiertää.
Lue myös: 9 totuutta äideille, joilla on vain poikia
Mikä neuvoksi?
Katkeruus on tietysti luonnollista silloin, kun kokee, että muut pääsevät helpommalla. On kuitenkin normaalia katkeruutta sekä katkeruutta, joka painaa niin vanhemman omaa kuin hänen lastensa elämää.
Meyers kehottaakin vanhempia ottamaan pitkälle menevän katkeruuden tosissaan. Jos negatiivisista tunteista tulee hallitsevia ja vanhempi huomaa niiden heijastuvan lapsiin, asiaa voi lähteä selvittämään esimerkiksi neuvolassa. Tunteisiin saa myös apua esimerkiksi perheterapiasta tai psykoterapeutilta.
Psychology Today: The 3 Types Parents Most Likely Become Bitter
