Kun nuoret ajavat kuolonkolarin, moni vie kynttilöitä turmapaikalle. Psykologi ja äidin väsymyksestä tietokirjaa kirjoittava Hannele Törrönen pitää todennäköisenä, että kolmen lapsen surmanneen äitimurhaajan ympärillä pyörivässä väsymyskeskustelussa on kysymys samasta asiasta.
Viimeksi päivitetty 10.11.2014
”Kynttilöitä viedään katastrofipaikalle. Väsymyspuhe on tässä yhteydessä kollektiivista kynttiläpuhetta, jolla yhdessä yritetään ymmärtää tapahtunutta. Synnytys on raskasta. Varhaiset vaiheet vauvan kanssa ovat raskaita, vaikka ne tuottavatkin iloa”, Törrönen huomauttaa.
Ymmärtämällä äidin hirmutekoa väsymyksen kautta äidit antavat teolle selityksen.
”Kun on kyse pieniin lapsiin kohdistuvasta väkivallasta, on luonnollista, että kauhistumme. Väsymyskeskustelu paljastaa, kuinka järkyttyneitä ihmiset ovat. Ihmisillä on tarve löytää jokin selitys teolle”, Törrönen pohtii.
Lue myös: Lapsi: onni vai onnettomuus?
Monet samaistuvat murha-ajatuksia herättävään väsymykseen
Kirjailija Katri Mannisen Rautavaaran tragediasta kirjoittaman blogimerkinnän kommenteissa ymmärretään väsynyttä äitiä.
”Itsekin olen kokenut tuon järkyttävän väsymyksen ja sen aiheuttamat itseäkin hirvittävät ajatukset. Väistämättä joillain tulee sitten se ratkaiseva vastoinkäyminen joka johtaa peruuttamattomiin tekoihin, itse olen onnekas kun sain kammettua itseni ylös ennen sitä”, kommentoija kirjoittaa.
”Hämmästyisit, jos tietäisit kuinka moni vanhempi (erityisesti äiti) ajattelee omien lastensa tappamista jossain välissä”, toinen kirjoittaa.
”Äiti ei varmastikaan suunnitellut tekoaan. Hän ei välttämättä impulsiivisen teon hetkellä muistanut, että kyydissä on myös lapset, sillä impulsiivisen teon hetkellä ei välttämättä ajattele yhtikäs mitään. Sitä vain on täysin uppoutunut mustaan, syvään, ahdistavaan tyhjyyteen”, toinen kirjoittaja pohtii.
”Kun on todella väsynyt ja epätoivoinen, ei silloin ajattele järkevästi. Jos sitä ei ole kokenut, sitä ei ymmärrä. Mikään ei oikeuta tekoa, mutta äitiä voi ymmärtää”, yksi kirjoittaja avautuu.
Blogimerkinnän tehnyt Manninen juuri toivoo, ettei äitimurhaajaa leimattaisi.
”Pelkään, että jos äiti leimataan nyt ”hulluksi mustasukkaiseksi akaksi, joka pimahti”, suljemme silmämme kaikilta niiltä uupuneilta, masentuneilta ja epätoivoisilta äideiltä, jotka tarvitsevat apuamme.”
Lue myös: Äidin väkivaltaan lastaan kohtaan on useita syötä – tutkija valaisee tabuaihetta
Väsymyksen takana saattaa olla vakavia ongelmia
Muutama vuosikymmen sitten äiti ei saanut puhua omista väsymyksen tunteistaan. Vasta viime aikoina väsymyskeskustelu on noussut esille.
”Koska äiti saa tänä päivänä puhua väsymyksestä, sen taakse saattaa kätkeytyä muitakin ongelmia: masennusta, ahdistuneisuutta, synnytystraumoja tai parisuhdekriisi”, Törrönen huomauttaa.
Jos väsymys ei lähde lepäämällä ja nukkumalla, äidin kannattaa hakea apua väsymykseensä.
”Vanhemmat eivät välttämättä pysty lepäämään, jos ahdistus tai muut ongelmat kalvavat. Vauvan kanssa heräävät ahdistuksen tunteet voivat olla todella monumentaalisia”, Törrönen huomauttaa.
Riittävän pitkälle edenneet negatiiviset tunteet saattavat muuttua väkivallaksi lasta kohtaan.
”On valtavan iso asia, miten lapsi nähdään. Osaavatko vanhemmat iloita lapsesta vai nähdäänkö lapsi pelkkänä taakkana? Jos äiti pelkää lastaan, ja negatiiviset ajatukset ovat vallitsevia, silloin pitää olla väkivaltaisista ajatuksista huolissaan”, Törrönen huomauttaa.
Lue myös: Yksinhuoltaja: ”On edelleen häpeä saada lapsi yksin”
Mihin väsymyskeskustelu meidät johtaa?
Törrönen muistuttaa, ettei kukaan pysty jälkikäteen sanomaan, mitä itsensä ja lapsensa tappaneen naisen pään sisällä on liikkunut teon hetkellä tai sitä ennen. Hän toivoo kuitenkin, että syntyneestä keskustelusta olisi hyötyä niille vanhemmille, joilla on väkivaltaisia ajatuksia lapsiaan kohtaan.
”Äidistä voi tuntua, ettei omille tunteilleen ja käytökselleen voi mitään, mutta se ei ole totta. Vauvan ja pienen lapsen kanssa heräävillä tunteilla on raastava ja pakahduttava voima. Asioille voi kuitenkin aina tehdä jotain”, Törrönen painottaa.
Auttajan ei tarvitse aina olla yhteiskunta. Aito yhteisöllisyys on jotain, mitä Törrönenkin toivoo. Myös väsymyskeskustelussa toisten väsyneiden äitien auttaminen nousee esille:
”Miettikää hyvät ihmiset kaikki läheiset ja naapurit läpi ja auttakaa kaikkia, joita vain voitte. Ulkokuori todellakin voi pettää”, yksi kirjoittaja kommentoi blogimerkintää.
Epätoivoon ei kannata vajota. Törrönen muistuttaa, että perhesurmien laajasta medianäkyvyydestä huolimatta lapsiin kohdistuva väkivalta on laskussa.
Siinä missä lapsensa tappanut äiti sai myös valtavasti ymmärrystä osakseen, lapsensa tappaneita miehiä ei ymmärretä – ainakaan samassa mittakaavassa. Kukaan ei ole pohtinut esimerkiksi Bulevardin perhesurman yhteydessä, että perheensä tappanut isä saattoi olla erittäin uupunut.
Väsymyskeskustelussa tuodaan myös sukupuolinäkemys esille.
”Entäpäs jos kyseessä olisi ollut isä, joka olisi tämän tehnyt? Olisiko tullut yhtä paljon ymmärrystä”, Mannisen blogimerkinnän kommenteissa kirjoitetaan.
Törrönen myöntää, ettei miessurmaajille heru ymmärrystä.
”Miehiä vaaditaan ryhdistäytymään, naisia ymmärretään. Meidän pitää havahtua siihen, miten ajattelemme miehistä. Pidämmekö myös poikien aggressiivisuutta itsestään selvänä? Ajattelemmeko, että tytöt ovat aina hoivaavia? Mitä agendaa olemme kasvattajina toteuttamassa”, Törrönen pohtii.
Törrönen painottaakin keskitietä.
”Jos vanhempi on väkivaltainen lapsiaan kohtaan, hän tarvitsee vahvan viestin: Pysähdy! Tämä ei käy! Vanhemman pitää havahtua. Hän tarvitsee kuitenkin myös sellaista ymmärrystä ja tukea, että hän kykenee miettimään, mitä hänen omassa kasvussaan on jäänyt kesken, että hän toimii väkivaltaisella tavalla”, Törrönen huomauttaa.
