Viimeksi päivitetty 27.1.2023
Lapsen on tärkeää oppia, etteivät omat vanhemmatkaan jaksa aivan kaikkea. Toisaalta ammattilaiset suosittelevat vanhemmille neuvottelevampaa kasvatusotetta. Miten on, neuvolapsykologi Pirjo Latvanen, saako lapselle huutaa?
”Kyllä ja ei. On erilaisia huutoja ja tilanteita, joissa täytyy huutaa: esimerkiksi vaaratilanteissa, joissa lapsi pitää saada lopettamaan tai pysähtymään. Toisaalta lapsen sättiminen tottelemattomuudesta huutamalla ei ole suositeltavaa”, Latvanen sanoo.
Mitä lapselle huutamisella tarkoitetaan?
Kun puhutaan lapselle huutamisesta, onkin syytä perehtyä siihen, mitä huutamisella tarkoitetaan. Lapselle voi nimittäin huutaa monella eri tavalla.
”Hätätilanteessa lapselle huudetaan ’seis’ tai ’lopeta’, jotta toiminta pysähtyisi. Jos taas lapsi satuttaa vanhempia tai muita lapsia, vanhemmat voivat näyttää tunteensa napakasti huudetulla kiellolla. Sitten taas on huutamista, jossa pientä lasta esimerkiksi syytetään tahallaan rikkomisesta”, Latvanen sanoo.
Huutamisen tavalla on väliä
Tapa, jolla aikuinen huutaa, on lapselle erityisen merkityksellinen.
”Jatkuva naputtaminen väärintekemisestä on kaikkein tehottominta kasvatusta. Syyllistävä ’mitä sinä taas sinne menet’ -huutaminen puolestaan on usein aikuisen keinottomuutta ohjata lasta ja käsitellä omia tunteitaan. Tällainen kasvatus syö lapselta jatkuvasti itsetuntoa”, Latvanen sanoo.
Omaa huutoa kannattaakin arvioida jälkikäteen lapsen näkökulmasta.
”Mitä huutoni merkitsi? Miltä lapsesta tuntui, kun huusin hänelle? Lopettiko lapsi toiminnan? Auttoiko huutoni lasta tunnistamaan omia tunteita ja ajatuksia? Kasvattiko huuto lasta eteenpäin? Oliko huutaminen tarpeellista”, Latvanen pohdiskelee.
Yritä olla esimerkki
Usein kuulee sanottavan, että huutaminen ei ole tehokas kasvatuskeino. Latvasen mukaan siinä on perää, sillä lapselle huutava vanhempi näyttää itse huonoa esimerkkiä.
”Huutamalla ei voi välittää lapselle oikein toimimisen mallia. Varsinkin pieni lapsi tarvitsee ennemmin kädestä pitäen näyttämistä, yhdessä menemistä”, Latvanen sanoo.
Lapselle huutaminen on inhimillistä
Huutamaton kasvatus on toisinaan vaikeaa. Vanhemmat ovat väsyneitä ja lapset tottelemattomia, ylivilkkaita ja riehakkaita.
”On hyvin inhimillistä, että vanhemmalla palaa pinna. Siksi en lähtisi kieltämään huutamista. Useimmissa tilanteissa huutaminen ei ole toivottavaa, mutta lasten kanssa elettäessä sellaista tapahtuu”, Latvanen sanoo.
Ole suuttumisen malli lapselle
Vaikka huutaminen ei siis ole ammattilaisten suosittelema kasvatuskeino, ei lasta toisaalta saisi myöskään kasvattaa pumpulissa.
”Jos lapsi kasvaa ympäristössä, jossa ei koskaan näe pinnan palamista, voi hänellä tulla isona ongelmia oman suuttumisen kanssa. Lapsi ei aikuisena välttämättä ymmärrä omia aggressiivisia reaktioitaan”, Latvanen sanoo.
Kun aikuinen huutaa, lapsi saa mallin purkaa omaa suuttumustaan.
”On hyvä, että lapsi tutustuu erilaisiin tunteisiin. Pelkkä huutaminen ei tosin riitä opettamaan lapselle tunteiden käsittelyä. Aikuisen täytyy osata myös vastaanottaa lapsen suuttumusta ja kiukkua, niin että lapsi pääsee ilmaisemaan omia tunteitaan”, Latvanen huomauttaa.
Neuvoja lyhytpinnaiselle
Jos vanhemmalla on erityisen lyhyt pinna, saattaa itsetutkiskelu auttaa hermoherkkyyteen.
”Vanhemman on hyvä tunnistaa ne asiat, jotka saavat pinnan palamaan. Kun suuttumustaan pystyy ennakoimaan, on tunteitakin helpompi hillitä”, Latvanen sanoo.
Vanha hyvä keino laskea kymmeneen auttaa monessa tilanteessa.
”Hermostuminen on kuin mikä tahansa muu tunne. Tunne alkaa ja loppuu. Kymmeneen laskemalla voi ohittaa suurimman tunnehuipun”, Latvanen sanoo.
Suuren raivon iskiessä saattaa olla viisainta poistua hetkeksi huoneesta.
”Pieni aikalisä antaa mahdollisuuden miettiä järkevästi, mitä seuraavaksi tekee”, Latvanen sanoo.
Lue myös:
