Surmatilastojen valossa suurin osa pieniin lapsiin kohdistuvasta väkivallasta on äitien tekemää. Perheen on vaikea hakea apua naisen väkivaltaisuuteen, sillä aihe on edelleen tabu.
Viimeksi päivitetty 21.6.2010
”Ei kukaan pahuuttaan lastansa lyö. Kyse on siitä, ettei äiti pysty kommunikoimaan lapsensa kanssa”, naisten väkivaltaisuutta tutkinut psykologi Hannele Törrönen kertoo.
Äitiyden ympärille kerääntynyt painolasti saattaa aiheuttaa ylivoimaisen kokonaistilanteen.
”Lapsen vaativuus, pienuus ja avuttomuus voivat ajaa äidin umpikujaan. Äiti voi jopa pelätä vauvaa ja pitää sitä kummallisena ja vieraana”, Törrönen sanoo.
Taustalla saattaa olla, ettei äiti ole alunperinkään halunnut lasta. Mitään yhtä syytä äidin väkivaltaisuuteen ei kuitenkaan ole. Syitä on yhtä monta kuin äitejä.
”Joskus taustalla voi olla alkoholismia, huumeita tai vaikeita psyykkisiä sairauksia. Äiti voi esimerkiksi kuvitella, että lapsi katsoo häntä pahalla silmällä. Myös narsistinen luonnehäiriö voi aiheuttaa väkivaltaisuutta. Silloin äiti saattaa ajatella, että lapsi on tyranni ja määräilijä”, Törrönen selventää.
Lue myös: Piiskaamatta paras – psykologi tyrmää aataminaikaiset opit
Tunnusta vaaran merkit
Äidit syyllistyvät helposti. Itsesyytökset ovat usein turhia, sillä yksi tukistaminen ei vielä tee äidistä väkivaltaista.
”Tilanne on huolestuttava silloin, jos äiti ei siedä olla oman lapsensa kanssa. Silloin äidin ja lapsen suhteessa ei ole levon eikä ilon hetkiä. On syntynyt avuton ja hapeton tila”, Törrönen sanoo.
Yksittäinen raivokohtaus on aivan normaalia perhe-elämää.
”Joskus jokin kriisi voi kiristää hermoja ja äiti raivoaa ja puristaa esimerkiksi lasta hartioista. Jos perheen ilmapiiri on yleensä huoleton ja lasta rakastava, ei yksittäiset teot ole kovin vahingollisia”, Törrönen huomauttaa.
Pelkällä olankohautuksella väkivaltaista tekoa ei voi kuitenkaan ohittaa.
”Lapseen kiinni käymiseen on aina havahduttava”, Törrönen muistuttaa.
Lue myös: Narsistille lapsi on itsen jatke
Äidin väkivaltaisuus pahempi?
”Äiti edustaa ensisijaista turvaa. Äiti synnyttää lapsen, imettää ja pitää lasta hengissä. Tämä on meillä sosiaalisessa muistissa. Tästä näkökulmasta käsin voidaan ajatella, että äidin väkivaltaisuus on lapselle vakavampi asia”, Törrönen sanoo.
Lapsi kokee äidin käyttämän henkisen tai fyysisen väkivallan hyvin kokonaisvaltaisesti.
”Tapa millä äiti katsoo ja puhuu lapselle, määrittää lapsen käsitystä itsestä. Äiti on lapselle peili, josta lapsi katsoo minkälaisena hänet nähdään”, Törrönen esittää.
Törrönen kuitenkin muistuttaa, ettei mitään yksiselitteistä asteikkoa voida tehdä miehen ja naisen suorittaman väkivallan välille.
”On hyvin vaikea tutkia, onko äidin väkivalta lapsen kehitykselle haitallisempaa kuin isän. Aiheesta ei ole olemassa faktatietoa. Pieniin lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa on ylipäätänsäkin kartoitettu kovin vähän niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa”, Törrönen muistuttaa.
Lue myös: Kun kukaan ei auta
Avun saaminen vaikeaa
Naisen väkivaltaisuus niin lasta kuin miestä kohtaan on edelleen vähätelty asia. Hyvänä esimerkkinä toimii julkisuuteen noussut puhelinsoitto hätänumeroon. Väkivaltaisen naisen puoliso sai osakseen epäasiallista kohtelua.
”On hirveää, kun äiti pelkää, että hän tekee lapselleen jotakin. Siinä tilanteessa monet äidit yrittävät viestiä hätäänsä. Heidän avunpyyntönsä saatetaan tosin ohittaa sanomalla, että kaikki äidit ovat väsyneitä ja kaikkia kiukuttaa”, Törrönen kertoo.
Ensi- ja turvakotienliiton raportista on havaittu, että myös lapset välttelevät puhumasta äidin väkivaltaisuudesta.
”Jos lapselta kysytään, mitä kotona tapahtuu, lapsi kertoo usein, että äiti huutaa. Vasta kun kysytään, mitä se huutaminen käytännössä on, lapsi voi kertoa, että äiti ravistelee ja käy kiinni”, Törrönen sanoo.
Koska miehet tekevät suurimman osan väkivaltarikoksista, on naisten ja varsinkin äidin väkivaltaisuus kaikille vaikea pala.
”Miehet eivät kehtaa puhua väkivaltaisista puolisoistaan. Lapset välttelevät aihetta. On yksinkertaisesti vaikea sanoa, että äiti lyö”, Törrönen kiteyttää.
