Viimeksi päivitetty 16.9.2022
Kasvatustieteen tohtori Johanna Mykkäsen isäksi tulemisen tarinoita tutkineen väitöskirjan mukaan mitä nuorempi isä on, sitä todennäköisemmin hän on tullut isäksi vahingossa.
”Kaikki tutkimukseen osallistuneet miehet, joille raskaus tuli yllätyksenä, päättivät jäädä lapsen elämään. Tutkimus antaa lohtua: vaikka lähtökohta olisi mikä vain, voi lopputulos olla aivan erilainen”, Mykkänen huomauttaa.
Siinä missä suunnittelematta saatu lapsi voi johtaa vakaan perheen syntymiseen, on yhtä mahdollista, että pitkällisen harkinnan pohjalta perustettu perhe hajoaa alkutekijöihinsä.
”Tutkimuksessa tuli esille tarinoita, joissa kaikki perusasiat olivat kunnossa: oli valmius lapsenhankkimiseen ja taloudelliset asiat kohdallaan, mutta liitto päättyi kuitenkin pian lapsen syntymän jälkeen eroon”, Mykkänen kertoo.
Alussa on shokki ja hämmennys
Yllätysraskaus on täynnä kriisiaineksia. Isien käymät tunteet olivat hyvin erilaiset riippuen siitä, oliko raskaus suunniteltu vai ei.
”Tyypillinen vahingossa isäksi tulleen tarina alkaa shokista, hämmennyksestä ja jopa vihasta. Miehet joutuivat työstämään asian todeksi. Vasta sitten he pystyivät pohtimaan, miten suhtautua lapseen”, Mykkänen kertoo.
Täydellinen elämänmuutos ei onnistu hetkessä.
”Kun identiteettityötä ei ole pystynyt tekemään etukäteen, raskaus pakottaa miehet pohtimaan useita kysymyksiä: mitä tämä tarkoittaa, pitääkö minun muuttua ja mihin minut velvoitetaan”, Mykkänen listaa.
Ilmassa oli myös kapinahenkeä.
”Miehet olivat altavastaajan asemassa. Lapsi oli tulossa ja heistä tuntui, että heidät pakotettiin olemaan mukana. Monella isällä vilahti mielessä ajatus isyyden hylkäämisestä: mitä jos hyppään lentokoneeseen ja pakenen maasta”, Mykkänen kertoo.
Toisaalta vahinkoisät myös säästyivät suunnitellun raskauden tuottamilta peloilta.
”Pitkään isäksi toivoneet pelkäsivät usein keskenmenoa tai avioeroa. Menettämisen pelkoa ei esiintynyt vahingossa isäksi tulleilla miehillä”, Mykkänen kertoo.
Lapsi on ilon lähde
Kipuilusta huolimatta kaikki tutkimukseen osallistuneet isät päättivät olla läsnä lapsen elämässä.
”Isyyden tuottama ilo oli läsnä kaikissa tarinoista oli lapsi vahinko tai ei”, Mykkänen sanoo.
Monilta miehiltä loppui tunnetta kuvaavat adjektiivit heidän yrittäessä kertoa Mykkäselle, miltä isänä oleminen tuntuu.
”Yksinkertaiset asiat näyttäytyivät isille aivan uudessa valossa. Yksi isä kertoi, kuinka hyvältä tuntuu, kun lapsi yksinkertaisesti istuu vieressä ja pölpöltää”, Mykkänen kertoo.
Tutkimus osoittaa, kuinka vanha sanonta lapsen elämää muuttuvasta voimasta pitää paikkaansa myös vahinkoisien osalta.
”Vaikka lähtökohta oli dramaattinen, päätyivät isät lopulta siihen, etteivät he vaihtaisi isyyttä yhtään mihinkään. Isät painottivat, että lapsi on heidän elämänsä tärkein asia. Että isyys on jotain, mikä kannatti valita”, Mykkänen kiteyttää.
Lue lisää isyydestä:
Kyllä isä osaa
Isät massuista sekaisin
Isät hormonimyrskyssä
