Viimeksi päivitetty 18.8.2020
Se, saadaanko perheeseen todennäköisemmin tyttöjä vai poikia, on Newcastlen yliopiston tutkimuksen mukaan kiinni isän geeneistä.
”Sukupuututkimus osoittaa, että taipumus siittää poikia tai tyttäriä on perinnöllinen. Tämä tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, että jos miehellä on paljon veljiä, hän siittää todennäköisemmin poikia – kun taas jos miehellä on paljon siskoja, hänen jälkeläisensä ovat todennäköisemmin tyttöjä. Naisilla vastaava ilmiö ei ole ennustettavissa”, tutkija Cory Gellatly toteaa.
Evolutionary Biology -lehdessä julkaistu tutkimus kattoi 927 sukupuuta. Sukupuissa oli tietoa 556 387 ihmisestä, jotka asuivat Pohjois-Amerikan ja Euroopan alueella. Sukupuut ylettyivät jopa 1600-luvulle asti.
Tyttö- vai poikaspermaa?
Alkion sukupuoli määrittyy hedelmöityshetkellä siittiön kromosomien mukaan: lapsi saa isältään joko X- tai Y-kromosomin, äidiltään puolestaan aina X-kromosomin.
Näiden yhdistelmästä muodostuu biologinen sukupuoli: XX-yhdistelmästä kehittyy naisia, XY-yhdistelmästä puolestaan miehiä.
Newcastlen yliopiston tutkimus viittaa siihen, että vielä havaitsematon geeni säätelee sitä, sisältääkö miehen sperma enemmän X- tai enemmän Y-kromosomin sisältäviä siittiöitä. Tämä puolestaan vaikuttaa miehen lasten sukupuolen todennäköisyyteen.
Jokainen geeni koostuu kahdesta osasta, kahdesta alleelista, joista toinen periytyy isältä ja toinen äidiltä.
Artikkelissaan Gellatly osoittaa, että todennäköisesti sperman tuotantoa sääteleviä alleeleja on kahta eri tyyppiä. Tämä johtaa kolmeen mahdolliseen yhdistelmään X- ja Y-siittiöiden suhteessa:
• Enemmän Y-siittiöitä tuottavat miehet, joilla on suurempi todennäköisyys siittää poikia. Yhdistelmää kuvataan kirjaimilla (mm).
• Suunnilleen yhtä paljon X- ja Y-siittiöitä tuottavat miehet, joilla on siis yhtä suuri todennäköisyys siittää tyttäriä ja poikia. Yhdistelmää kuvataan kirjaimilla (fm).
• Enemmän X-siittiöitä tuottavat miehet, joilla on suurempi todennäköisyys siittää tyttäriä. Yhdistelmää kuvataan kirjaimilla (ff).
Geeni ei vaikuta naisiin, mutta he toimivat sen kantajina ja välittävät sen eteenpäin lapsilleen.
”Tämän geenin alleelit periytyvät kummaltakin vanhemmalta. Siksi syntyvien tyttöjen ja poikien määrä on laajassa mittakaavassa tasapainossa. Luonto myös korjaa itseään: Jos väestössä on liian paljon miehiä, naiset löytävät helpommin itselleen sopivan kumppanin ja tällöin tyttäriä siittävät miehet saavat omat geeninsä helpommin etenemään – ja seuraavaan sukupolveen syntyy jo enemmän tyttöjä”, Gellatly selittää.
Sotien jälkeen poikabuumi
Sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan jälkeen monessa maassa nähtiin todellinen poikabuumi.
Esimerkiksi ensimmäisen maailmansodan jälkeen Britanniassa syntyi ”ylimääräiset” kaksi poikaa per 100 syntynyttä tyttöä ensimmäisenä vuonna sodan jälkeen verrattuna aikaan ennen sodan alkamista. Gellatly selittää, miksi näin tapahtui:
”Jos perheessä oli useita veljeksiä, oli todennäköistä, että edes joku heistä palasi sodasta ja jatkoi täten poikavoittoisen sukulinjansa tavoin poikapuolisten jälkeläisten siittämistä. Puolestaan perheissä, joissa oli enemmän tyttöjä ja ehkä yksi ainoa veli, saattoi tämä veli kaatua sodassa ja siten ”tyttöspermaa” tuottanut sukulinja ei näiden miesten osalta jatkunut.”
Pojat alttiimpia riskeille
Kun tarkastellaan syntymärekisterejä pitkältä ajalta, havaitaan, että poikia syntyy väestöön hieman enemmän kuin tyttöjä. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa syntyy tällä hetkellä noin 105 poikaa jokaista 100 tyttöä kohden.
Pitkäaikaisissa tutkimuksissa on niin ikään huomattu, että poikia kuolee lapsuudessa ja nuoruudessa enemmän kuin tyttöjä. Tämä epäsuhta on todennäköisesti luonnon tapa tasapainottaa tilannetta niin, että sukukypsiä yksilöitä olisi aikuisena suurin piirtein yhtä paljon.
Lue myös:
Lähteet:
Newcastlen yliopisto
Tilastokeskus
