Viimeksi päivitetty 8.11.2022
Vuonna 1965 käynnistetyssä pitkittäistutkimuksessa seurattiin 22 000 brittilasta.
Lapsista ne, joiden isät olivat olleet aktiivisesti mukana lapsensa elämässä, pärjäsivät aikuisiässä paremmin monin eri tavoin.
Korkeampi älykkyysosamäärä, enemmän menestystä työelämässä
Lapset, joiden isä oli kasvuvuosina läsnä lapsen elämässä, pärjäsivät muun muassa älykkyystesteissä paremmin kuin poissaolevien tai välinpitämättömien isien lapset.
Isien merkitys näkyi lisäksi niin, että aktiivisesti lapsen elämään ja kasvatukseen osallistuneiden isien lapset pärjäsivät myös työelämässä keskimääräistä paremmin.
Osallistuvan isyyden myönteiset vaikutukset olivat nähtävissä jälkikasvun elämässä yli 40 vuotta syntymän jälkeenkin.
Lue myös: Tulevaisuuden miesihanne: isä
Pelkkä fyysinen läsnäolo ei riitä
Pelkkä isän fyysinen läsnäolo ei kuitenkaan Evolution and Human Behaviour -lehdessä julkaistujen tutkimustulosten mukaan riitä vaan isän on nimenomaan oltava aktiivisesti läsnä lapselleen.
Tutkimuksesta selvisi lisäksi, että isät kiinnittivät enemmän huomiota poikien kuin tyttäriensä elämään.
“Yllättävää tässä tutkimuksessa oli se, kuinka voimakkaasti isän kiinnostus vaikutti lapseen”, tutkimusraportin kirjoittaja Daniel Nettle kertoi Daily Telegraph -lehden haastattelussa.
”Tutkimusaineiston valossa näyttää siltä, että kahden aikuisen läsnäololla on lapsen elämään kauaskantoisia myönteisiä vaikutuksia”, Nettle sanoo.
