Naisparin perheellistyminen vaatii tiettyjen päätösten tekemistä jo suunnitteluvaiheessa. Lähdetäänkö yrittämään raskautta hedelmöityshoitojen avulla? Jos vastaus on kyllä, kumpaa pariskunnan osapuolta hoidetaan? Muun muassa näitä kysymyksiä kartoitetaan hoitopolun alkumetreillä, kertoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Hanna de Ruyter Ovumian Helsingin-klinikalta. 

Viimeksi päivitetty 23.8.2024


”Naisparit ovat erityisen kiva potilasryhmä, joiden hedelmällisyys on tyypillisesti korkealla tasolla”, de Ruyter sanoo ja jatkaa: ”Julkisen puolen pitkiksi venyvien jonojen vuoksi meillä on ollut ilo hoitaa heitä yhä useammin.”

Hanna de Ruyter
Hanna de Ruyter (Kuva: Ovumia)

Ovumialla on yli 25 vuoden kokemus naisparien hedelmöityshoidoista, hyvin tuloksin.

Naisparien hedelmöityshoidot lahjasoluhoitoja

Perheenlisäystä toivovien naisparien kaikki hoidot ovat lahjasoluhoitoja eli raskauden alkamiseen tarvitaan ainakin lahjoitettuja siittiösoluja.

Ovumialla on oma rekisteröityjen lahjoittajien spermapankki ja munasolupankki. On myös mahdollista tilata spermaa Tanskasta, jos pariskunta niin toivoo.

”Luovuttajilla on oma hoitopolkunsa, joka perustuu aitoon auttamisen haluun”, de Ruyter sanoo.

Ovumialla on oma rekisteröityjen lahjoittajien spermapankki ja munasolupankki.

Luovuttajaksi on mahdollista ryhtyä, jos tietyt edellytykset täyttyvät:

”Luovuttajan tulee olla täysin terve, ilman sukusolujen laatua häiritsevien lääkkeiden tai päihteiden käytön historiaa. Tartuntataudit ja kromosomit tutkitaan, sekä mahdollinen kystisen fibroosin kantajuus. Varmistetaan, että sperman laatu kestää pakastamisen ja sulattamisen”, de Ruyter listaa.

Tarvittaessa hoito toteutetaan myös lahjoitetuilla munasoluilla. Lue lisää Ovumian verkkosivuilta.

Ensikäynti tarjoaa naisparille tietoa ja kokonaiskuvan

Perheestä haaveilevan naisparin ensimmäinen etappi Ovumialla on lääkärin ensikäynti. Sitä varten ei tarvita lähetettä eikä se velvoita mihinkään. Vastaanotolle voi tulla keskustelemaan tarjolla olevista vaihtoehdoista kaikessa rauhassa.

Tavoitteena on laatia yksilöllinen suunnitelma, jonka avulla raskaaksi tuleminen on todennäköisintä.

”Ainoa asia, jota kannustan pohtimaan etukäteen, on se, kumpi hoitoa haluaa. Tätä emme voi päättää pariskunnan puolesta. Voimme toki keskustella iästä, hedelmällisyydestä ja kokonaistilanteesta, mutta varsinainen päätös jää pariskunnan tehtäväksi”, de Ruyter sanoo.

Ovumiassa omilla sukusoluilla tehtävien lapsettomuushoitojen yläikäraja on 45 vuotta.

”Biologisesti tulokset huononevat merkittävästi 41–42 ikävuoden kohdalla ja varsinkin 43. ikävuoden jälkeen, vaikka yksilöllistä vaihtelua toki on”, de Ruyter muistuttaa.

Takaporttina ovat hoidot luovutetuilla munasoluilla.

”Munasolujen luovuttajat ovat nuoria, joten jos naisparin molemmilla osapuolilla tulee ikä vastaan, tämä tuo vielä yhden vaihtoehdon.”

Tavoitteena on laatia yksilöllinen suunnitelma, jonka avulla raskaaksi tuleminen on todennäköisintä.

Ensikäynnillä haastatellaan raskautta toivovaa. Kartoitetaan perusterveydentila, lääkitykset, aiemmat raskaudet, leikkaukset, kohtutoimenpiteet ja mahdolliset sairastetut sukupuolitaudit. Pohditaan, olisiko elintavoissa parantamisen varaa raskautta ajatellen tai olisiko lääkitykseen syytä tehdä muutoksia.

Lisäksi ensikäyntiin kuuluvat perusverikokeet. Niiden avulla saadaan selville muun muassa raskautta toivovan kilpirauhasarvot ja tarpeen mukaan myös AMH-arvo, joka kuvaa munarakkuloiden määrää eli munasarjojen toiminnallista kuntoa.

Ensikäyntiin liittyy myös gynekologinen tutkimus.

”Tämä tulee joskus asiakkaille yllätyksenä, mutta on oleellinen osa hedelmällisyyden arviointia ja auttaa suunnittelemaan hoitoa paremmin”, de Ruyter kertoo.

Ovumian ensikäynnille voi varata ajan helposti nettiajanvarauksen kautta tai puhelimitse.

Psykoterapeutille ennen hoitojen aloittamista

Ensikäynnillä pariskunnalle varataan aika Ovumian psykoterapeutin vastaanotolle lahjasoluneuvontaan.

”Tämä on tärkeä askel, sillä kyseessä ovat lahjasoluhoidot, joihin liittyy tiettyjä psykologisia ja juridisia ulottuvuuksia”, de Ruyter sanoo.

Vastaanotolla käydään läpi lahjasoluihin liittyvää lainsäädäntöä, jotta pariskunnalla on varmasti kaikki mahdollinen tieto hallussaan. Pohditaan, mihin asioihin lahjasolujen valinnassa pääsee itse vaikuttamaan ja mihin ei.

”Yhä useammat naisparit haluavat lahjoittaa ristiin omia sukusolujaan. Näin pariskunnan toinen osapuoli on raskaana, mutta munasolu on toisen lahjoittama”, de Ruyter kertoo.

Toisin sanoen munasolun luovuttaja on lapsen geneettinen äiti ja raskaana oleva biologinen äiti. Ristiin luovuttaminen on rajattu pois julkisen puolen hoitovalikoimista.

”Yhä useammat naisparit haluavat lahjoittaa ristiin omia sukusolujaan. Näin pariskunnan toinen osapuoli on raskaana, mutta munasolu on toisen lahjoittama.”

Vastaanotolla käydään myös läpi sitä, mitä tulevalle lapselle on hyvä kertoa tämän perimästä ja miten sekä missä ikävaiheessa asia kannattaa ottaa puheeksi.

Lapsella on mahdollisuus selvittää sukusolujen luovuttajan henkilöllisyys täytettyään 18 vuotta, joten avoin kommunikaatio jo varhaisessa vaiheessa on suositeltavaa.

Myös lapsen saamiseen liittyvistä tunteista voi vapaasti keskustella psykoterapeutin vastaanotolla, jossa kaikki keskeneräisetkin tunteet ja ajatukset ovat sallittuja.

Lisää Ovumian lahjasoluneuvonnasta voi lukea täältä.

Inseminaatio on hoitovaihtoehdoista kevyin

Ensimmäinen ja kevyin hoitomuoto on keinohedelmöitys eli inseminaatio. Se voidaan suorittaa naisen luonnollisen ovulaation aikana tai yhdistettynä lääkkeelliseen munasolun kypsytyshoitoon.

Inseminaatio varataan sille päivälle, jolloin ovulaatio on havaittu kotitestillä.

Inseminaatio voidaan toistaa tarvittaessa muutaman kerran.

Toimenpide on helppo ja kivuton: vastaanotolla kohtuun ruiskutetaan luovuttajan siemennestenäytteestä valitut parhaat siittiöt. Ennen toimenpidettä siittiöt on käsitelty ja puhdistettu laboratoriossa.

Inseminaatio voidaan toistaa tarvittaessa muutaman kerran. Uusintayritysten määrä riippuu monista asioista, joista painavin on raskautta toivovan ikä. Jos ikä lähentelee neljääkymmentä, ei enää tuhlata kovin paljon aikaa ja siirrytään koeputkihedelmöitykseen.

Lisätietoja inseminaatiosta on luettavissa Ovumian verkkosivuilta.

Seuraava askel: koeputkihedelmöitys eli IVF

Jos inseminaatio ei johda raskauteen, seuraava askel on koeputkihedelmöitys. Tähän hoitomuotoon edetään suoraan myös, jos naisella on endometrioosia tai jos munatorvien kunto esimerkiksi aiemmin sairastetun lantion tulehdussairauden vuoksi niin vaatii.

”Koeputkihedelmöitys on oma kokonaisuutensa”, sanoo de Ruyter. ”Siinä aikaansaadaan lääkkeillä niin sanottu superovulaatio, jossa normaalin yhden sijaan kehittyy 10–15 munarakkulaa. Hoito aikaansaadaan pistoslääkkeillä ja se vaatii tiivistä monitorointia ja munasolukeräyksen.”

Koeputkihedelmöitys on hoitomuodoista tehokkain.

Munasolukeräys on toimenpide, joka tehdään vastaanotolla hyvässä kipulääkityksessä. Kypsyneet munarakkulat kerätään talteen koeputkihedelmöitystä varten.

Munarakkulat hedelmöitetään laboratoriossa lahjoittajan siittiöillä. Ideaalitilanteessa rakkuloita on 10–15, mutta vaihtelee yksilöllisesti, montako lopulta saadaan.

Jos tarkoitus on tulla raskaaksi mahdollisimman pian, alkion ollessa 4–6 vuorokauden ikäinen suoritetaan tuorealkionsiirto, jossa alkio siirretään kohtuun. Helppo toimenpide vastaa inseminaatiota.

Kaikki ylimääräiset alkiot pakastetaan, jotta ne säilyvät, jos raskaus ei ala tuoresiirrosta.

Koeputkihedelmöitys on hoitomuodoista tehokkain. Sen onnistumiseen vaikuttaa moni asia, mutta lähtökohtaisesti tuoresiirtojen onnistuminen on noin 25–30 % luokkaa ja pakastettujen alkioiden kohdalla 30–35 %, ja kertoimet kumuloituvat hoitokertojen myötä.

Lue lisätietoja koeputkihedelmöityksestä Ovumian verkkosivuilta.

Mitä mieltä olet artikkelista?