Jaettu ilo on paras ilo – hoitovastuun jakamisella huokoisuutta perhe-elämään

Viimeksi päivitetty 20.6.2022

”Jakamalla hoitovastuu, maksimoimalla perheen kesken yhdessä vietetty aika ja keskustelemalla ihan kaikesta”, vastaavat Maija Wirlander ja Juha Wirlander, jotka ovat vanhemmuutensa alusta asti jakaneet hoitovastuun soveltamalla osittaista vanhempainvapaata.

He rohkaisevat muitakin lapsiperheitä tai perheellistymistä suunnittelevia ottamaan rohkeasti selvää uusista joustavista ja jaettavista perhevapaista.

Ennen kuin Maijasta ja Juhasta tuli vanhempia, tietoa osittaisen vanhempainvapaan sovittamisesta työelämään ei ollut helposti saatavilla. He käyttivät paljon aikaa selvittääkseen, mikä on ylipäätään mahdollista, ja lopulta valistivat keräämällään tiedolla niin työnantajiaan, kollegojaan kuin viranomaisiakin.

Taustalla oli pariskunnan vahva näkemys tasa-arvoisesta vanhemmuudesta, arvo, joka oli keskusteltu valmiiksi jo ennen raskausaikaa.

Maija palasi osa-aikaisena työelämään perheen esikoisen ollessa neljän kuukauden ikäinen, ja Juha teki 60% työaikaa vuoroissa. Tämä mahdollisti sen, että perhe sai viettää paljon aikaa yhdessä sen sijaan, että vanhemmat olisivat olleet vuorotellen töissä ja kotona.

Perhe kasvoi sittemmin vielä toisella lapsella, ja vasta nyt kun tyttäret ovat 5- ja 7-vuotiaat, Maija on hiljattain palannut 100% työaikaan ja Juha jatkaa osittaisella hoitovapaalla, johon on yhdistänyt opintovapaan.

Lapset ovat vain hetken pieniä

Lasten lapsuus on ohikiitävän lyhyt aika, eikä töitä tarvitse paahtaa täyspäiväisesti edetäkseen uralla. Näitä oivalluksia Wirlanderit haluavat painottaa.

Kun molemmat vanhemmat ovat läsnä lasten arjessa, lapset turvautuvat yhtä lailla molempiin eikä synny asetelmaa, jossa toinen vanhempi olisi lasten ykköslohduttaja tai -nukuttaja. Molemmat vanhemmat saavat nauttia lasten kasvun ainutkertaisista hetkistä.

Maijan ja Juhan työnantajat suhtautuivat osittaiseen vanhempainvapaaseen ilahduttavan positiivisesti, eikä tulojenkaan puolesta ole tarvinnut olla huolissaan.

”Aluksi ajattelimme, että meidän täytyy turvautua säästöihimme, mutta verotus kuitenkin keveni niin, että Kelan tukien myötä tulomme pysyivät samalla tasolla kuin ennenkin”, Maija kertoo.

Molempien kollegat ovat olleet hyvin kiinnostuneita Wirlanderien kokemuksista. Maija ja Juha ovat omalla esimerkillään inspiroineet muitakin etsimään omannäköisiään ratkaisuja perheen ja työn yhteensovittamiseen.

Maija on myös pystynyt osa-aikaisena etenemään urallaan, mikä kertoo siitä, että asenteet ovat muuttumassa myös työnantajapuolella.

Työn ja hoitovapaan yhdistäminen on Wirlanderien mielestä toiminut erinomaisesti juuri siksi, että lasten kanssa vietetty aika ja työelämä toimivat vastapainona toisilleen. Kun on ollut päivän kotona lasten kanssa, töihin meno tuntuu mahtavalta, ja toisinpäin.

Entä parisuhde?

Hoitovastuun jakaminen tuo tasa-arvoa myös arjen metatyöhön. Kun kumpikin vanhempi on yhtä paljon kotona, kotityöt hoitaa se, kumpi ehtii, sen sijaan että ne kasautuisivat vain toisen harteille.

Maija ja Juha painottavat keskustelun merkitystä tässäkin: jos toinen kokee tekevänsä enemmän tai jos toisen tekemisistä on huomautettavaa, asiasta on hyvä puhua heti. Näin patoutumia tai turhia konflikteja ei pääse syntymään.

Parisuhteelle on tehnyt hyvää myös se, että perhe on tietoisesti valinnut yhdessäolon maksimoinnin. Elämä on kiireettömämpää. Kun on aidosti aikaa toiselle, molemmat tulevat kuulluksi ja nähdyksi.

Maija ja Juha ovat – koronatauon jälkeen – ajatelleet myös elvyttää käytännön, jossa he viettävät säännöllisesti aikaa kahden. Lapset jäävät tuttuun ja turvalliseen hoitopaikkaan, ja vanhemmat saavat ansaitun yhteisen lepohetken.

Haasteet? Mitkä haasteet?

Kun Wirlandereilta kysyy, mikä heidän mielestään on hoitovastuun jakamisessa ollut haastavinta, vastaus on hetken hiljaisuuden jälkeen iloinen nauru.

Asiat, jotka alussa huolettivat – tulot, jaksaminen, urakehitys – ovat ratkenneet parhain päin. Oikeastaan ainoa haaste on totuttelu takaisin täyspäiväiseen työelämään. Mutta silläkään ei ole kiire.