Pääsiäisperinteisiin kuuluu rutkasti pupuja, munia, tipuja ja pääsiäisnoitia. Useat pääsiäisperinteet liittyvät hedelmällisyyden ja uuden elämän palvomiseen.
Osassa yhdistyvät kristillinen perinne ja vanhat uskomukset. Monilla suomalaisilla pääsiäisperinteillä onkin todella pitkät juuret. Ehkapä juuri siksi ne tuntuvat meistä niin rakkailta.
Hedelmällisyyteen ja uudelleensyntymään liittyvät symbolit ovat meille niin tuttuja, että emme useinkaan pysähdy miettimään, mistä jänikset ja munat oikein tulevat. Lapsille mytologioiden ja symboleiden keitos on uusi asia. Niinpä lapset kysyvät:
Miksi pääsiäisenä syödään suklaamunia? Mikä pääsiäispupu oikein on? Miksi virpomiseen käytetään pajua?
Luonto herää, hedelmällisyyttä juhlitaan
Kevät on perinteisesti luonnon heräämisen juhla. Kristillinen pääsiäinen on ajoitettu aikanaan pakanallisen kevätjuhlan yhteyteen hyvästä syystä.
”Uskonnollisia juhlia ei tehdä tyhjiöön. Ne pitää markkinoida sopivaan saumaan ja käyttää juhlissa sellaisia aineksia, jotka ovat olleet ihmisille ennestään tuttuja”, folkloristiikan tutkija Juha Nirkko sanoo Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta.
Puput, tiput ja munat toimivat hedelmällisyyden symboleina useissa kulttuureissa. Eläinten luonnollinen kyky lisääntyä nopeasti on nostanut ne kevätjuhlien ykkösotuksiksi. Vaikka eläimille ei ole selkeää roolia kristinuskossa, vanhat symbolit on haluttu säilyttää osana pääsiäisen viettoa.
Lue myös:
Jänis oli hedelmällisyyden jumalattaren pyhä eläin
Keski-Euroopassa toisella vuosisadalla kevättä juhlittiin hedelmällisyysjumalatar Ostaran hengessä, jonka nimestä englannin kielen easter juontuu. Pitkäkorvainen pääsiäispuputtaja kuuluu kiinteästi tähän mytologiaan, sillä jänis oli Ostaran pyhä eläin.
Ostara-jumalattaren pyhästä jäniksestä ei vielä suoraan saa folioon käärittyjä suklaapupuja. Lastenkulttuuriin pupu teki läpimurron saksalaisen kansantarinan muodossa. Saksassa syntyi 1600-luvulla tarina munia munivasta jäniksestä.
Tarina on syntynyt seuraavasta myytistä: Ostara törmäsi kauniina kevätpäivänä pieneen lintuun, jonka siipi oli vahingoittunut. Ostara tunsi myötätuntoa lintua kohtaan ja halusi parantaa tämän. Koska Ostara tiesi, ettei lintu voinut enää lentää, hän muutti linnun jänikseksi.
Muutoksen jälkeen jänis kuitenkin säilytti kyvyn munia. Niinpä jänis muni munan ja maalasi sen lahjaksi jumalattarelle. Ostara ilahtui munasta niin paljon, että toivoi koko ihmiskunnan jakavan tämän ilon hänen kanssaan maalaamalla munia.
Tarina otettiin riisuttuna versiona osaksi protestanttista pääsiäisen viettoa. Suomeen jänistarina tuli tosin vasta 1900-luvulla.
Lue myös: Hyvä ja paha kehityksen tukena
Pääsiäismunat ovat ikiaikaisia hedelmällisyyssymboleita
Tiedetään, että munia on käytetty keväisinä hedelmällisyyssymboleina antiikista lähtien. Muna on tuttu symboli myös suomalaisessa perinteessä.
”Esimerkiksi Kalevalan mukaan koko maailma syntyy sotkan munasta. Keskiajalla munia on siunattu ja viety pellolle”, Nirkko kertoo.
Suomessa munien maalaamisesta tuli koko kansan harraste verrattain myöhään.
”Kananhoito on Suomessa niin myöhäistä, että vielä 1800-luvulla munan maalaaminen on ollut ainoastaan parempien piirien harrastus”, Nirkko sanoo.
Entäpä munan väri? Suomessa olemme värjänneet munia perinteisesti sipulinkuorilla. Ortodoksisessa perinteessä munat maalataan usein punaiseksi. Väri symbolisoi Kristuksen verta.
”Sipulin kuorilla saa tummanruskean värin. Jos taas munat ovat jääneet keltaisiksi, niiden voidaan ajatella olevan tipujen värisiä”, Nirkko sanoo.
Lue myös: Pääsiäispuuhia lasten kanssa
Virvon varvon
Virpominen kuvaa hyvin pääsiäisen monikulttuurista luonnetta.
”Virpomisessa yhdistyvät pääsiäisen erilaiset ainekset. Pohjoisten kansojen vanhan uskomuksen mukaan pajussa on jotain pyhää. Kristinuskon tultua Suomeen pyhistä oksista tehtiin Jeesusta ylistäviä palmunoksia”, Nirkko sanoo.
Pajulla ajatellaan olevan siunaava vaikutus. Siunausta tarvitaan erityisesti lankalauantaina, sillä Jumalan suojeluksen ajateltiin olevan heikoimmillaan pitkänperjantain ja pääsiäissunnuntain välissä. Näin ollen pahansuovat olennot saattoivat mellastaa ennen pääsiäissunnuntaita maan päällä. Trullien ja noitien pahat aikeet tehtiin tyhjiksi pajunoksilla.
Lähteet: SKS, The Pagan History of Easter
Minä virvon vitsoillani, virvon vitsoilla hyvillä, pajun varvoilla parailla. Virvon ensisti emännän, semmoiseksi selvittelen, jotta loistaisi elävät, leveneisi lehmikarjat, lampaat vuonia latoisi, kaksin kolmin kerrassaan.
Sitten siunailen sinua, sinä miekkonen miniä, jotta pysyt lemmessäsi, että miehesi enemmän sinua silitteleisi. Varvon sulta vatsan kanssa kauneita kantamaan; jos sinä siität piikasia, piijat poikien naitavia, tahi jos poikasia, pojat piikain kumppaniks.
Sitte itsensä isännän virvon näillä vitsoillani, jotta hän on joukolleen oikia ojennusnuora. Sitte sijittää hevoset vaarin varsoja hyviä, oivallisia oreita. Vieläpä toivotan todella hyvät siemenet sinulle, että rukiit rupiisi, otrat onnella hyvällä, kaurat kansan kasvamaan!
Lue myös:
