Viimeksi päivitetty 30.11.2018
Uhmaikä – tuo tuiki tarpeellinen kehitysvaihe, mutta välillä myös aivan mahdoton ajanjakso, jonka jyllätessä täydellä voimalla sitä ei aina tiedä, itkeäkö vai nauraa. Mitä absurdeimmat asiat voivat saada tahtoikäisen raivon roihahtamaan täyteen liekkiinsä:
”Vielä kolmisen kuukautta sitten lasteni uhma oli kovempi ja tarvittaessa piti kantaa itkuraivarilapsonen sylissä kaupasta kun ei kiukku laantunut ja heittäydyttiin lattialle huutamaan. Ja syynä itkuraivariin oli se että olisi halunnut ostaa ruokakaupasta auton renkaita!”, kirjoittaa nimimerkki Mitimasa.
Puolen tunnin piirustusraivo
Myös Lavinia on saanut tuta tahtoikäisen raivon koko komeudessaan – ja viime kerralla syyksi riitti äidin ystävällinen huomautus piirustuspaperia koskien:
”Meillä kohta 4-vee jolla sama meno vielä jatkuu. Tänään veti ihan hirveät kilarit siitä että minä ilkeä kiusaaja-äiti ystävällisesti mainitsin että hänen paperiinsa mahtuisi vielä paljon piirtämään. En yleensä puutu lasten piirtämisiin, mutta nyt huomautin kun poika joka osaa jo piirtää alkoi vain umpimähkäisesti sutata paperiin ja oli jo kolmas suttupaperi menossa. Puoli tuntia raivosi ja itki että minä ”häiritsen hänen piirustusrauhaansa” ja että ei halua enää ikinä piirtää.”
Jäähylle pakkaseen
Mutta mikä neuvoksi, kun uhmaikäinen kirkuu, potkii ja lyö mitä – aikuisen näkökulmasta – mitättömimmästä syystä? Miten suhtautua pieneen raivopäähän, ja miten toimia tilanteessa, jossa kiukku ei hevillä sammu? Aiarana uskoo tiukkaan linjaan:
”Minulla on melko napakka ote näissä asioissa ja tiedän, että monien mielestä kyseenalainen. Eli meillä mennään ulos jäähylle yhdessä, nyt pakkasilla etenkin toimii loistavasti. Harvoin joudutaan menemään ulos asti, vain sillä uhkaaminen riittää. Ulkona ollaan kunnes lapsi pyytää anteeksi, tämä tapahtuu yleensä hyvin nopeasti. Sitten sisälle tultua pitää korjata omat jälkensä, esimerkiksi siivota jos on heittänyt jotain.”
Vesihuikalla raivo sammuksiin
Elafylla puolestaan on yllättävä ja yksinkertainen keino raivon sammuttamiseen: vesi.
”Meillä hyvä rauhoituskeino on ollut antaa lapselle juotavaa. Juodessa ei voi huutaa ja kiukutellessa usein on tullut jano, jolloin vesi kelpaa. Sillä saa pysäytettyä sen pahimman raivon.”
Vesihuikan lisäksi elaffyn raivonhillintäkeinoihin kuuluu asioiden selittäminen lapselle aina uudestaan ja uudestaan. Näin raivokohtaus voidaan välttää parhaimmassa tapauksessa kokonaan:
”Asiat pitää vain selittää ja selittää monta kertaa aina uudestaan ja uudestaan. Siirtymätilanteet täytyy muistaa ennakoida, eikä saa tehdä oletuksia, että lapsi tietäisi, mitä kaupassa käynti konkreettisesti juuri tällä kertaa tarkoittaa, vaikka olisi kaupassa paljon käynyt”, elaffy jatkaa.
”Koitan antaa tilaa pojan tunteelle”
Aina uhmaikäisen kiukkuun ei auta mikään – ja äärimmäisiä keinoja ei ainakaan Lavinia halua edes kokeilla:
”Joo meillä ei kans auta mikään. Ei sylittely ja rauhoittelu, tunteen sanoittaminen tai mikään muukaan mitä yritän. Se kiukku/raivo menee ohi kun menee, tuntuu etten voi vaikuttaa siihen oikein mitenkään. Tosi turhauttavaa, varmaan huutamalla ja komentamalla loppuisi nopeammin mutta kun en halua kasvattaa passiivis-aggressiivisia lapsia niin koitan vaan antaa tilaa sille pojan tunteelle. Tiukkaa kyllä tekee!”
Asuuko teilläkin herkästi tulistuva tahtoikäinen? Onko sinulla takataskussasi keino, jolla sammuttaa taaperon raivo? Osallistu keskusteluun foorumilla: Vaikea uhmaikä / lapsen raivarit
Lue myös:
