Kolme vauvaa kohdussa – miltä se tuntuu?
Tuntiessani kolmosten liikkeet ensimmäisen kerran, se tuntui samalta kuin kultakalan uinti kämmenselkää vasten. Tässä kohtaa kultakalat on vain ovat liian pienessä maljassa, ja niillä on kokoa yhteensä kuudensadan gramman verran.
Reppu selkään ja synnytyspäivystykseen
Raskausviikko 26 ja karsea määrä uusia oireita ja vaivoja. Tieni vie synnytyspäivystykseen. Keskusteltuamme hetken saan luvan lähteä kotiin lepäämään. Takaisin pitää tulla hyvin matalalla kynnyksellä.
”Siellä on neljä päätä” – ja kolme muuta välähdystä
Raskausviikko 31. Välillä kotona, välillä synnytysvuodeosastolla. Varmaa on vain se, että vauvat näkevät leikkurin kirkkaat kattolamput viimeistään raskausviikolla 34 + 0. Huonot yöunet verottavat kognitiivisia taitojani, joten tässä neljä lyhyttä tapahtumaa viikkojen varrelta.
Mitä kolmosraskaus on opettanut minulle?
Jo kymmenen viikon päästä meillä voi olla kolme pienen pientä vauvaa tässä maailmassa. Se on aika ihana, ja samalla pelottavakin ajatus.
Muuttoilmoitus
Tule seuraamaan jatkossakin – meidän perheemme tarina jatkuu uudessa osoitteessa!
Vauvasuihku – perjantai-illan huumaa!
Ovikellon rimputus riuhtaisee minut tähän hetkeen. Ähisten ja puhisten taaperran ovelle. Samalla mietin, mitä sipsiä tänään söisi leffaa katsellessa.
”Päivää, saisinko tulla kertomaan teille intiimiasioistani?”
On ihana seurailla ihmisten reaktioita, kun heille valkenee se, että joku odottaa lasta. Yhtäkkiä ruoansulatus, intiimit vaivat ja kaikki vähän noloina pidetyt jutut ovat yleisiä jutunaiheita ja on esimerkiksi ihan OK kysyä kaupan kassajonossa, että ummettaako vai onko vatsa löysällä.
Kolminkertaista varustelua
"Tarvitsemme kolme syöttötuolia. Kolme pinnasänkyä. Kolme turvakaukaloa. Vaunuihin tulee todennäköisesti uppoamaan iso summa rahaa, koska ne haluamme uusina liikkeestä."
Vatsani mun kasvavi, vaatteeni mun pienenevi
Voin kertoa sellaisen salaisuuden, että kun odottaa kolmosia, mahanahka venyy ja paukkuu kohisten. Vartalo muuttaa muotoaan sellaista vauhtia, että itse ei oikein kyydissä pysy.
Todellisuuden pakoilua vai mielikuvamatkailua?
Makaan sairaalan sängyllä selälläni käyrillä ja vieressäni olevan monitorin näytössä vilisee lukuja. Kätilö vaihtaa anturin paikkaa, kyselee vauvojen sukupuolta ja vaunuhankintoja. Itkettää; kätilö on huomannut pahan oloni ja koittaa viedä ajatukseni muualle.
Epätoivoa, ahdistusta ja pelkoa – lapsettomuushoidot jättivät jälkensä
Elämäni on tällä hetkellä monivivahteista. On iloa, onnea, naurua ja kuplivaa jännitystä. Sitten on myös pelkoa tulevasta, ahdistuksen tunnetta ja epävarmuutta.
”Tämmöset asiat tapahtuu aina tua jossai kaukana!”
Näin kerrot naapureille ja kylänmiehille odottavasi kolmosia. Esimerkki 1.
Oodi tolle eli aviopuolisolle
"Jos puolisoni oli aiemmin ollut tukeni ja turvani, hän oli nyt peruskallioni, perustani ja kaiken sen kivijalka. Kun asuin internetissä ja hukuin kolmosraskauksien katastrofitietouteen, hän laski tietokoneen kannen ja käski lopettaa."
Sitä virkkuukoukulla silmään, joka vanhoja muistelee
Olen todennäköisesti Pirkanmaan ainoa ala-astelainen, jonka ei tarvinnut kutoa kuin tasan yksi sukka. Opettajan mielenterveys ei kestänyt enempää.
”Hengitä syvään ja kuvittele olevasi vauva”
Heräät päiväuniltasi tunnin–kahden päästä nukkumaanmenosta ja räväytät silmäsi auki. Alat välittömästi karjua ja huutaa täysin primitiivisellä tasolla, koska on tullut hiki ja nälkäkin kaiken lisäksi. Ehkä myös kakattaa.