Viimeksi päivitetty 21.1.2019
Lapsen nukkuminen voi olla todella herkkää puuhaa. Uniongelmien skaala on laajuudessaan loputon: On nukkumaanmenon vastustamista, viivyttelyä, sekoilua sängyssä ja sieltä karkailua, nukahtamisvaikeuksia väsymyksestä huolimatta, havahtumishäiriöitä, kauhukohtauksia, jatkuvaa heräilyä ja kello 04 koittavia aamuherätyksiä.
Monet vauvat ovat mestareita vanhempiensa valvottamisessa ja herättelyssä läpi yön, ja minusta ”Sleeping like a baby” onkin aina ollut täysin absurdi sanonta – ainakin, kun sillä viitataan hyvään ja sikeään uneen. Toisaalta uniongelmat voivat hyvinkin jatkua pitkälle taaperoikään, ellei sen ylikin, ja toisinaan ne vieläpä yltyvät vasta vauvavuoden jälkeen.
Uniongelmien ammattilainen
Kuten aiemmin kirjoitin, meillä ei todellakaan nukuta hyvin, vaikka yhtään vauvaa ei talossa ole ollut lähes puoleen vuoteen. Kuopuksemme on oikea uniongelmien ammattilainen: Hän taitaa niin sänkysekoilun, iltayöhön kukkumisen kuin jatkuvat unesta havahtumisetkin. Taito on ollut hallussa pikkuvauvasta asti, mutta laantumisen sijaan nukkumisvaikeudet ovat vain kasvaneet iän myötä.
Tällä hetkellä suurimmat haasteet ovat iltanukahtaminen ja unessa pysyminen. Lapsen uni on haurasta, ja pieninkin ääni väärään aikaan voi saada tuttisuisen pään nousemaan tyynystä. Niinpä olen kehittynyt suoranaiseksi äänettömän huoneesta poistumisen mestariksi. Lue eteenpäin, niin tiedät, mitä meillä tapahtuu taaperon nukahtamisen jälkeen – ja mitä voit kokeilla, jos teillä eletään samanlaista nukkumisfarssia!
Näin se onnistuu – ehkä
First things first: Pue villasukat ennen nukutustoimia. Huoneesta pois hiipimisen onnistumisprosentti nousee, kun jaloissasi on villaa, joka liukuu äänettömästi lattiaa pitkin. Tavalliset sukat eivät ole läheskään yhtä hiljaiset – etenkään, jos niiden pohjiin on tarttunut esimerkiksi tahmaista, lattiaan tarraavaa riisiä taaperon ruokailulta. Paljaat jalat ovat kaikkein pahimmat: Lattiaa vasten osuessaan niistä voi kuulua kohtalokas läts-ääni.
Merkitse miinakenttä. Jos lapsen nukkumahuoneen lattian on tapana narista joistakin kohdin, merkitse narinakohdat vaikkapa sohvatyynyin. Näin vältät kirjaimellisesti narauttamasta itseäsi, kun hiivit pois nukkuvan lapsen luota. Varo kuitenkin, ettet kompastu tyynyihin pimeässä huoneessa! Siinä tapauksessa saat heittää hyvästit Netflix ja sohva -aikeillesi.
Jännitä lihakset. Jos istut nukkumaan käyneen lapsen sängyn vieressä, joudut luonnollisesti nousemaan ylös ennen kuin voit poistua huoneesta. Koska painopisteen muutokset voivat saada aikaan jonkinlaisen mikroäänen, on tärkeää jännittää pakarat ja reidet valmiiksi ennen nousemisliikettä.
Pysähdy tarvittaessa – heti. Nyt voit nostaa takamuksesi tuolilta millimetri kerrallaan. Äännähtikö lapsi, aistiko hän poistumisaikeesi? Pysähdy heti ja kannattele itseäsi polvet 90 asteen kulmassa ponnistamassa olevaa mäkihyppääjää jäljitellen. Kun kuulet taas tasaista tuhinaa, jatka liikettä ja nouse ylös. Varo kuitenkin ojentamasta jalkojasi suoriksi asti, sillä polvesi saattaa naksahtaa. On turvallisempaa pitää polvet kevyesti koukussa.
Välttele naksahduksia. Nyt voit alkaa liikkua. Mutta vaikka oman ajan vetovoima on suuri, älä kiirehdi tai muuten voit pilata koko homman. Pidä molempien jalkojen lihakset jännittyneinä ja siirrä paino hitaasti jalalta toiselle. Pidä käsivarret irti vartalostasi vaatteiden kahinan välttääksesi. Jos tunnet, että nivelesi saattaa naksahtaa, keskeytä liike ja yritä muuttaa liikerataa siten, että vältät naksahduksen. Kuulostele koko ajan lapsen hengitystä: Onko se tasainen? Jos tuhinassa tapahtuu muutoksia, jähmety ja pidätä hengitystäsi, kunnes kuulet taas tasaisen tuhinan.
Ovi auki äänettömästi. Kätesi yltää ehkä jo melkein ovenkahvaan. Nyt maltti on valttia. Älä tartu kahvaan ennen kuin olet varma, että yletyt siihen tukevalla (mutta äänettömällä!) otteella. Vedä kahvaa itseäsi päin ja samaan aikaan alas, jotta vältyt ylimääräisiltä naksahduksilta ja muilta mikroääniltä. Työnnä ovi sitten auki sen verran, että mahdut livahtamaan ulos huoneesta, mutta varo avaamasta sitä liikaa, jottei muualta asunnosta hohtava valo pääse rikkomaan lapsen huoneen hämäryysbalanssia.
Onnittele itseäsi – tai aloita alusta. Vedä vatsa sisään, livahda ulos ja sulje sitten ovi yhtä äänettömästi kuin sen avasit. Jos huoneesta ei kuulu inahdusta, parahdusta, itkua tai kiljuntaa, onnittele itseäsi ja siirry suoraan sohvalle (kulkemalla mahdollisesti karkkikaapin kautta). Jos joku edellä luetelluista äänistä taas kuuluu, palaa lähtöruutuun ja aloita peli alusta. Tähän skenaarioon suosittelen kaveriksi viinilasillista, jotta tatti otsassasi ei kasva vaarallisen suureksi.
Bonusvinkkinä ninjailu. Jos pelkäät, ettet pääse poistumaan huoneesta tarpeeksi äänettömästi pystyasennossa tai jos on vaarana, että unesta havahtuva lapsesi näkee poistumisyrityksesi, voit aina testata erilaisia ninjaliikkeitä tai vaikka lattiaa pitkin matelua. Meilläkin on kokeiltu kaikenlaista, myös peppuliukua kohti vapautta.
