Koti Blogit Uusperhesatu Opiskelu lastenhoidon lomassa – hektistä, haastavaa ja huikeaa

Moderni Tähkäpää-tarina: Taapero roikkuu äitinsä hiuksissa tämän suorittaessa etäopintojaan.

Opiskelu lastenhoidon lomassa – hektistä, haastavaa ja huikeaa

Tekijä

Satu Lithovius

1597

Viimeksi päivitetty 18.2.2018

Syksyllä 2015 sain tarpeekseni roikkumaan jääneistä opinnoistani ja päätin suorittaa ne loppuun. Vaikka työkokemus oli poikinut aina uusia töitä, koin tärkeäksi saada myös tutkinnon valmiiksi.

Niinpä otin itseäni niskasta kiinni ja palasin opinahjooni, maha pystyssä ja vauvaa pullollaan – olihan keskimmäisen lapseni laskettu aika vain parin kuukauden päässä.

Vauva tuli, opiskelu jäi

Opiskelin minkä ehdin ennen vauvan tupsahtamista tähän maailmaan. Sitten opiskelu taas jäi, sillä vauvan nuuhkuttelu ja uuteen perhejärjestykseen totuttautuminen tuntui tärkeämmältä.

Vietin vauvakuplassa kevään ja kesän suunnaten taas seuraavana syksynä ajatuksiani enemmän opintojen suuntaan. Ajattelin, että onhan tässä aikaa – voisin jatkaa opintojani kaikessa rauhassa hoitovapaalla.

Suunnitelmat uusiksi

Sitten, loppuvuodesta 2016 tein positiivisen raskaustestin. Suunnitelmat menivät uusiksi. En suorittaisikaan tutkintoani loppuun hiljalleen hoitovapaan aikana ja hakeutuisi sen jälkeen takaisin työelämään.

Ei, nyt vaihtoehtoja oli tasan kaksi: joko lykkäisin valmistumisen hamaan tulevaisuuteen tai opiskelisin pikavauhtia niin pitkälle kuin mahdollista ennen vauvan syntymää. Koko urakan selvittäminen vauvaa ja taaperoa kotona hoitaessani ei yksinkertaisesti olisi mahdollista.

Päiväunia ja opiskeluhommia

Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. Kaksi vanhinta lastamme olivat osan ajasta toisilla vanhemmillaan, jolloin kontollani oli pelkkä taapero.

Käytin hänen uniaikansa hyödykseni ja suoritin etänä niin paljon kursseja kuin vain sain haalittua. Kevätlukukauden 2017 aikana taisin suorittaa lähemmäs 50 opintopistettä.

Näppäimistö savuten

Jatkoin pakerrusta kesällä kesäopintojen parissa. Uuden tulokkaan laskettu aika häämötti heinä-elokuun vaihteessa, mitä pidin myös deadlinenani kesäkursseille. Samalla kirjoitin näppäimistö savuten lopputyötäni, jonka halusin saada niin valmiiksi kuin mahdollista ennen vauvan syntymää. Jokusen vuoden lapsiperhe-elämää viettäneenä tiesin, että oli turha suunnitella opintopisteiden vyöryä enää vauvan syntymän jälkeiselle ajalle.

Kun kuopuksemme näki päivänvalon heinäkuun lopulla, opintoni olivat jo varsin hyvällä mallilla. Lopputyö oli voiton puolella, ja kursseja oli suorittamatta enää pari kappaletta. Nekin kuitenkin vaativat aikaa – jotain, mitä minulla ei tuntunut enää olevan lainkaan.

Peltorit pelastivat

Jotenkin silti takeltelin urakan loppuun. Kun vauva ei halunnut olla irrallaan minusta, kirjoitin lopputyötäni nyytti kantoliinassa jumppapallon päällä hytkytellen. Kun lapsikatraasta lähtevä mekkala häiritsi keskittymistä, kaivoin Peltorit esiin. Olin opinnäyteseminaarissakin opponoitavana ja toisen työtä opponoimassa vauva liinassa keikkuen.

Opinnäyteseminaarin alkua odottelemassa sparraajani kanssa.

Mutta valmista tuli! Tutkintotodistus on vastaanotettu ja kuohuviini korkattu. Olo on hieman hämillinen: Nytkö se on tehty? On se, kyllä vain! Ja vaikka hetken mietin, että tohtiiko näin “korkealla iällä” valmistumista edes juhlistaa, niin tietysti tohtii. Olihan se aikamoinen rutistus – suorittaa korkeakoulututkinto loppuun, kun pienin lapsi täytti vasta puoli vuotta.

Viisi vinkkiä lasten kanssa opiskeluun

Koska kokemukseni on varsin tuore, annan nyt viisi vinkkiä, miten suoriutua opiskelusta silloin, kun kotoa löytyy yksi tai useampi kappale pieniä lapsia:

Opiskele etänä niin paljon kuin pystyt. Nykyisin korkeakouluissakin on kiitettävät mahdollisuudet tehdä verkko-opintoja. Homma helpottuu, kun voit opiskella aina sopivan raon ilmaantuessa ilman, että rutistuksesi on paikkaan ja aikaan sidottu.
Opiskele päiväsaikaan aina kun voit. Käytä hyödyksesi vaikka lasten päiväunet. Jokainen vanhempi tietää sen aivokuolleen olotilan, joka vallitsee illalla marakattien viimein nukahdettua. Se ei ole hedelmällisintä opiskeluaikaa.
Selitä tilanteesi, tiedustele rohkeasti joustavia tapoja opiskella. Opettajatkin ovat vain ihmisiä. Minä käytin lapsikorttia useasti ja aivan perustellusti. Kiitos ymmärtäväisten opettajien, minulle räätälöitiin etäopinnoiksi sellaisiakin kursseja, jotka lähtökohtaisesti kuuluivat lähiopetuksen piiriin.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Suunnittele siis opintosi ja ajankäyttösi. On helpompi tarttua toimeen, kun tiedät, mitä tehdä ja milloin. Muuten on aivan liian helppo siirtää homma huomiseen. Syyt nimittäin eivät lapsiperheessä lopu: on nuhaa ja köhää, huomionkipeää taaperoa ja levotonta vauvaa – ja pyykitkin laittamatta.
Pistä puoliso asialle (jos sinulta sellainen löytyy). Tämä koskee erityisesti äitejä, jotka helposti jäävät lapsivastaaviksi vielä nykyäänkin. Sinullakin on oikeus satsata itseesi ja tulevaisuuteesi! Meillä mies otti lapset mukisematta kontolleen, jotta minä sain pakertaa opintojen parissa edes pari tuntia siellä täällä.

Mitä seuraavaksi?

Tsempit jokaiselle opiskelijaäidille ja -isälle – erityisesti niille, joiden jälkikasvu kirmaa kotona opiskelua hankaloittamassa! Ei se helppoa ole, mutta sitäkin palkitsevampaa.

Ja ajattele: Jos pystyt pakertamaan tutkinnon siinä sivussa, mieti mihin työelämässä pystytkään, kun jaloissa ei pyöri yhtä tai kahta tai useampaa vaahtosammuttimen kokoista häiriötekijää.

Minä jään miettimään, mitä nyt tekisin, kun tutkinto on hoidettu alta pois. Vai pitävätkö nämä neljä naperoa minut kiireisenä – mitä veikkaatte?

Parasta lasten kanssa opiskelussa: tauoilla jaellut koko posken kokoiset suukot!

Lisää Uusperhesatulta:

Hittipostaus: Asioita, joita en osannut lapsettomana arvostaa

Mustelmat kuuluvat elämään: Liika varoittelu tekee lapsesta passiivisen

Syömishäiriön syövereistä tyytyväiseksi ruuhkavuosiäidiksi: Näin kehostani tuli ystäväni

Miten sillä on pokkaa tähänkin? ”Äitiys teki minusta itsevarman”.

Huippusuosittu tilitys huonounisista lapsista: Esikoiseni hyväunisuus ei ollutkaan ansiotani

Lue myös:

Opiskelu ja lapsen saaminen – millainen yhtälö?

Milloin on oikea aika perustaa perhe?

Kuka siellä?

Uusperhesadun takana on – kukapa muukaan kuin – uusperheellinen Satu. Sadun lisäksi perheeseen kuuluu neljä lasta, aviomies ja jättikani nimeltä Osku Palomies. Blogissa kurkistetaan uusperheen elämään ja pohditaan vanhemmuuden moninaisia teemoja. Tsekkaa myös instagramista @uusperhesatu

Mitä mieltä olet artikkelista?