Viimeksi päivitetty 5.10.2018
Osta kuopukselle kurahaalari, 2-vuotiaalle välikausikengät, eskarilaiselle uudet nappikset ja vanhimmalle ulkohousut. Ilmoita taapero puistotoimintaan, maksa 6-vuotiaan uimakoulu, lyö lukkoon kolmasluokkalaisen synttärijuhlapäivä. Selvitä, milloin neuvolasta saa influenssarokotteen, järjestä lastenvaatteet pieneksi jääneisiin ja sopiviin – ja pieneksi jääneet edelleen vaatekeräykseen meneviin, sukulaisille annettaviin ja myytäviin. Suunnittele syyslomalle tekemistä, muista jalkapallojoukkueen vanhempainpalaveri, osta synttärilahja eskarilaisen kaverille.
Siinä pieni ote listasta, joka järjestyy päässäni päivittäin aina uudelleen. Uusia muistettavia ja hoidettavia asioita ilmestyy kuin niitä kuuluisia sieniä sateella, ja tärkeimmät on kirjoitettava muistiin myös kännykän tiedostoihin. Yritän epätoivoisesti purkaa listaa, mutta uusia ranskalaisin viivoin merkittyjä kohtia ilmaantuu nopeammin kuin ehdin vetää hoidettuja asioita yli. Kun yksi lapsi nukkuu päälläni ja toinen kainalossani, puhelimeni näyttö hohtaa pimeyden keskellä käyttäessäni kaiken liikenevän ajan muun muassa yllä mainittujen asioiden hoitamiseen – ja listan uusien kohtien muistiin kirjoittamiseen.
Jatkuvaa ajatustyötä
Metatyö on käsite, jonka jokainen sitä tekevä tuntee – tai ainakin pitäisi tuntea. Metatyötä on kaikki se vain osittain näkyvä tai näkymätön suunnittelu, järjestely, tarkistelu ja organisointi, mikä muodostaa suuren – mahdollisesti jopa valtaosan – lapsiperheen kotihommista. Metatyötä on esimerkiksi päiväkodin lomakyselyyn ajoissa vastaamisesta huolehtiminen, synttärijuhlavieraiden allergioiden kartoittaminen, lasten harrastusmahdollisuuksien selvittely ja päiväkotimaksuihin liittyvän tuloselvityksen tekeminen.
Lisäksi se on jo mainitsemaani jatkuvaa ajatustyötä, päässä pyörivää listaa ja liutaa kysymyksiä koskien muun muassa sitä, onko kullakin lapsella tarvittava määrä oikeanlaisia välikausivaatteita ja onko viimevuotinen polkupyörä vielä sopiva ja jos ei, niin mistä hankkia uusi, ja mikä mahtaa olla oikea tuumakoko. Ja mitä sille vanhalle pitäisi tehdä, säilöäkö pikkuveljelle vai laittaako myyntiin, ja jos myyntiin, niin pyörä pitää muistaa kuvata päivänvalossa ulkona.
Näkymätön aivopyörä
Metatyö on uuvuttavaa eikä se tunnu loppuvan koskaan. Sen tekijää kismittää paitsi työn määrä, myös tehdyn työn näkymättömyys. Kahdessa tunnissa siivoaa talon (ainakin jos ei ole lapsia jaloissa pyörimässä), ja siitä jää todisteeksi tyhjyyttään loistavat tasot, viikatut pyykit ja leivänmuruton lattia. Mutta mitä näkyvää jää todisteeksi kahden tunnin metatyöstä? Niin, eipä juuri mitään. Ja juuri tästä syystä tuntuu, että metatyötä tekemättömät eivät oikein ymmärrä, miten loputon suo ja ikuinen aivopyörä se on.
Kuten ehkä arvaatte, minä olen meillä se metatyön tekijä. Organisoin, suunnittelen, järjestän ja tarkistan. Teen muistilistoja hoidettavista asioista, paitsi mieleeni, myös muistilapuille ja puhelimeeni. Monta asiaa varmasti unohdankin, mutta pyrin pitämään langat edes jotenkuten käsissäni. Olen perheemme projektipäällikkö. Ja kyllä, välillä aika uupunut sellainen.
Alkulähde vauvavuosissa?
Mutta miten minusta tuli sellainen? Onko puolisoni välinpitämätön ja sälytti roolin harteilleni? Ei suinkaan. Hän on kyllä aina tehnyt osansa kotitöistä, niistä näkyvistä ainakin. Ei hän ole sysännyt metatyökuormaa niskoilleni tai nostanut käsiä pystyyn ja kieltäytynyt ottamasta osaa siihen. Enkä minä myöskään ole juhlallisesti ilmoittanut ottavani projektipäällikön roolin itselleni. Jotenkin olemme vain ajautuneet tilanteeseen, jossa minä pyöritän metatyön aivopyörää ja teen näkyviä ja näkymättömiä listoja, suunnittelen ja organisoin.
Ehkä kaikki juontaa juurensa lastemme vauvavuosiin, jolloin olen ollut lapsissa kiinni tiiviimmin kuin mieheni, ollut paremmin perillä siitä, mitä on riittävästi ja mitä kaikkea puuttuu. Lasten kasvaessa myös metatyön määrä on salakavalasti kasvanut, mutta organisoijan roolista on vaikea irrottautua.
Olen tottunut järjestämään
Muistettavien ja huolehdittavien asioiden lista on kasvanut kasvamistaan, ja minä olen muistanut ja huolehtinut koska… no, koska olen ennenkin tehnyt niin. Olen tottunut muistamaan ja huolehtimaan ja järjestämään. Ja puolisoni on tottunut siihen, että minä muistan ja huolehdin ja järjestän. Koska metatyö on pitkälti näkymätöntä, hän ei luultavasti myöskään täysin tiedosta, kuinka kokonaisvaltaista ja aikaa vievää se on.
Esimerkiksi lasten synttärijuhlien järjestäminen menee meillä näennäisesti puoliksi, kun minä leivon ja hän siivoaa, mutta kumpikaan meistä ei ehkä laske työmäärään sitä kaikkea muuta, mikä edeltää juhlia: aikataulujen tarkastelua ja ajankohdan miettimistä, vierasmäärän pohtimista (pidetäänkö yhdet vai kahdet juhlat), tarjoilujen suunnittelua (kuinka paljon ja mitä kaikkea), lahjatoiveiden välittämistä vieraille (ja pienten lasten kohdalla järkevien toiveiden miettimistä lasten puolesta), mahdollisten ohjelmanumeroiden suunnittelua ja esimerkiksi ongintapalkintojen ja koristeiden hankintaa.
Älä vähättele metatyön arvoa
Tämä kaikki kuitenkin ehdottomasti on osa järjestelytyötä – samoin kuin kaikki metatyö on osa lapsiperhearjen pyörittämistä siinä missä imurointi, vaippojen vaihto ja ruuanlaittokin. Ilman siivoamista koti räjähtäisi kaatopaikaksi alta aikayksikön, ja ilman metatyötä kellään ei olisi sopivia ulkovaatteita, eikä kukaan olisi kartalla neuvolakäynneistä tai harrastusaikatauluista.
En osaa antaa kätevää kikka kolmosta metatyön tasapuolisempaan jakautumiseen, koska en rehellisesti sanottuna tiedä, miten projektipäällikön tittelistä luovutaan siten, että arki ei mene totaalisesti sekaisin. Mutta yhden neuvon voin antaa: Älkää vähätelkö metatyön arvoa lapsiperhearjen pyörittämisessä. Ja jos sinä olet perheesi projektipäällikkö, tee myös puolisollesi selväksi, mitä tehtävän ansiokas hoitaminen vaatii. Alkuun pääset listaamalla vaikkapa yhden viikon organisointia vaatineet asiat ja päivittäisen aivotyön. Tiedän kokemuksesta, että sen listan loppu ei tule ihan heti vastaan.
