Viimeksi päivitetty 20.4.2018
Teimme viime syksynä mainion löydön lähimetsästä: laavu tulisijoineen vain parin kilometrin päässä meiltä! Moisen retkipaikan olemassaolo oli mennyt minulta ohi, vaikka olen asunut täällä lapsuuteni lisäksi viimeiset seitsemän vuotta.
Löytö oli metsäretkiä rakastaville lapsille paras mahdollinen – ja toki meille aikuisille myös. Retkille oli nyt selkeä määränpää, jossa saattoi paistaa makkaraa tai vaikka grillata vaahtokarkkeja, ja laavulta löytyvän pöydän ääreen voi halutessaan kattaa runsaammankin aterian.
Krokotiileja vilisevällä joella
Teimme tämän kevään ensimmäisen laavuretken viime perjantaina koko perheen voimin. Pakkasimme reppuun sämpylät, makkarat, mehut, kahvit ja läjän omenaviipaleita ja suuntasimme metsään.
Isot lapset juoksivat edellä ja leikkivät olevansa milloin krokotiileja vilisevällä joella, milloin viidakossa. Kuopus keikkui selässäni kantoliinassa, ja taapero piti perää isänsä kanssa.
Ah, niin idyllistä
Perillä mies ryhtyi makkaranpaistopuuhiin ja minä nautin termoskahviani ltapäiväauringossa. Lapset leikkivät, vauva mölisi tyytyväisenä. Oli ah, niin idyllistä! Lapsetkaan eivät nurisseet eivätkä tapelleet juuri mistään. Ainut kriisinpoikanen tuli, kun kuusivuotiaan makkara ei meinannut poksahtaa paistuessaan.
Se on jännä, miten kaikki maistuu ulkona paremmalta. En ole normaalisti suuri makkaran ystävä, mutta retkipaikalla tulisijan lämmössä raikkaassa huhtikuun säässä sekin maistui. Vauvalle lämmitimme lautasella ritilän päällä purkillisen sosetta, mikä upposi pieneen vatsaan ennätysnopeasti.
Yö laavulla?
Paluumatkalla laitoin miehen kantamaan vauvaa kantoliinassa ja otin taaperon omaan selkääni toisella liinalla. Isot lapset kävelivät tietysti itse – valittamatta kertaakaan matkan pituudesta tai kyselemättä, milloin oikein ollaan perillä.
Meillä oli oikein ihana parituntinen metsän siimeksessä. Taapero olisi halunnut lähteä heti uudelle “vetkelle” syömään “makkavaa”, ja isosisaruksensakin kyselivät, milloin mennään taas. Pian, lupasin – enkä livauttanut valkoista valhetta. Pohdimme jopa, voisimmeko viettää kesällä kokonaisen yön laavulla.
Makkarat messiin ja menoksi!
Metsäretki on perheaikaa parhaimmillaan. Se onnistuu ilman laavua ja tulisijaakin, mutta ne tuovat oman tunnelmansa metsässä samoiluun. Kannattaakin selvittää, löytyykö omalta asuinpaikkakunnalta lähilaavua. Sitten vain termariin, makkarit messiin ja menoksi!
Onko metsäretki teille tuttu konsepti? Millä tavoin te vietätte perheaikaa? Tule kertomaan se foorumille Miten te vietätte perheaikaa? -ketjussa!
Lisää Uusperhesatulta:
Lue myös:
Muita tämän lukeneita kiinnostivat myös:
Lue myös:
