Viimeksi päivitetty 28.10.2018
Aiemmin tällä viikolla kirjoitin siitä, miten kodissamme vallitsee nykyisin hallittu kaaos täyskatastrofin sijaan. Muutos on vaatinut ennen kaikkea muutosta minussa, sillä minähän olen täällä päivät lasten kanssa. Jos en taistelisi koko ajan totaalikaaosta vastaan, kotimme räjähtäisi hyvin nopeasti vanhaksi tutuksi kaatopaikaksi.
Niin paljon en kuitenkaan ole muuttunut että edelleenkään nauttisin siivoamisesta ja muista kotitöistä. Toiset hommat ovat toki siedettävämpiä kuin toiset, ja joidenkin tekemisestä saan mielihyvää nähdessäni järjestyksen syntyvän. Viime aikoina esimerkiksi vaatekaappiemme uuteen uskoon laitto on ollut tällainen juttu – on tuntunut mukavalta tietää, että urakka palkitaan paremmin järjestyksessä pysyvillä vaatteilla ja siten vähemmällä työllä jatkossa.
Viisi inhokkia
Mutta sitten on niitä hommia, joita vihaan yli kaiken. Jotka delegoin puolisolleni aina kun vain mahdollista, ja jos joudun itse niitä tekemään, minulle kasvaa puolen metrin sarvi otsaan. Kas tässä lista niistä:
Pestyjen vaatteiden kuivumaan ripustaminen. Tämä olisi ehkä jotenkuten siedettävää, jos pyykki sisältäisi vain aikuisten vaatteita ja jos kuivatustilaa olisi reilusti. Mutta se viidenkymmenen pikkuisen sukan, hupparien, pienten paitojen ja pesukoneessa solmuun menneiden sukkahousujen ja leggingsien ripustaminen on yhtä tuskaa. Kuivatamme pyykit pihasaunassamme tilanpuutteen vuoksi ja siksi, ettei sisäilman kosteus nousisi liikaa. Se tuo vielä oman vivahteensa hommaan, kun pitää säällä kuin säällä roudata pyykit ulkokautta saunalle.
Sukkien paritus. Sitten, kun ne viisikymmentä pikkuista sukkaa ovat kuivuneet, niille pitää tietysti löytää pari. Hipheijaa, miten hauskaa! Matkan varrella kolmetoista sukkaa on tehnyt katoamistempun, ja loput tuntuvat olevan kaikki eriparia keskenään. Tämä on ihan vihoviimeistä hommaa – eikä sitä helpota 1-vuotias, joka käy ryöstämässä paria odottavia sukkia ja kuljettaa ne loogisiin paikkoihin, kuten muovinkeräysastiaan ja maton alle.
Imurointi. Varsi-imurilla keittiön tai eteisen sutaisu on ihan hauskaa hommaa, mutta sen letkuhirviön rahtaus ympäri kämppää tuskanhiki valuen on painajainen. Vaikka kuinka olisit tyhjentänyt lattiat etukäteen, edessä on vähintään ksylofoni, keppihevonen ja muumimamma, jotka taaperot ovat ehtineet jo roudata sopivaan paikkaan keskelle lattiaa. Lapset itse myös poukkoilevat imurin edessä tai kiskaisevat töpselin seinästä juuri kun sait venytettyä johdon äärimmilleen, jotta yltäisit imuroimaan sen kauimmaisenkin nurkan.
Lakanoiden vaihto. Meidän parisänkymme on kiinni makuuhuoneen kahdessa seinässä, mikä tuo lakanoiden vaihtamiseen oman haasteensa. Aluslakanaa on vaikea (helkkarin mahdoton!) saada asettumaan, kun joutuu kipuamaan sängylle, jotta ulottuu laittamaan sen kauimmaisenkin kulman. Ja jostain syystä ”vaihdanpas lakanat” on lapsille kuin kutsuhuuto tulla pomppimaan ja härväämään sängylle. Haamuleikki lakanaan kääriytyneenä on myös hitti juuri silloin, kun yrität tunkea peittoa pussilakanan sisään.
Ikkunoiden pesu. Taas yksi homma, jonka olen delegoinut tehokkaasti puolisolleni. Vaikka teoriassa onnistuisinkin saamaan siistiä jälkeä ilman raitoja ja suhmuraa, joku lapsista länttää tahmaisen kätensä ikkunaan kolmenkymmenen sekunnin sisällä sen pesemisestä. Ja motivaatio tähän hommaan kasvoi taas silmissä!
Mitä kotitöitä sinä inhoat? Osallistu keskusteluun foorumilla: Inhokkikotityöt
