Viimeksi päivitetty 4.5.2019
Maanantaina alkaa European babywearing week eli suomalaisittain eurooppalainen vauvankantamisviikko, jonka tarkoitus on juhlistaa lasten kantamista kantovälineillä. Vaikka viikon nimessä mainitaan sana ”baby”, on kantaminen myös taaperoita varten – ja miksei isompiakin lapsia. Viikon teemana on ”the joy of babywearing” eli kantamisen ilo. Kuten olen kertonut muun muassa täällä ja täällä, minä saanut osani tuosta ilosta alkuvuodesta 2016, jolloin aloin aktiivisesti kantaa silloista vauvaani kantoliinalla.
Taapero viihtyy liinassa
Siitä on nyt yli kolme vuotta, ja edelleen kantoliinailu on osa arkeamme. Enää se ei ole päivittäistä, sillä kuopuksenikin täyttää jo kaksi vuotta heinäkuun lopulla ja on kova menemään aivan omin jaloin, mutta viikoittaista se on yhä. Ja ilmojen lämmetessä kevään ja kesän myötä se varmasti lisääntyy entisestään, sillä vähemmillä vaatteilla liinan sitominen on paljon helpompaa ja mukavampaa kuin paksujen ulkovaatteiden kanssa.
Alkavan teemaviikon hengessä halusin jakaa kantamisen sanomaa ottamalla katsauksen lapsen kantamisen hyviin puoliin (ei siinä huonoja taida ollakaan). Koska omat lapseni eivät ole olleet vauvaikäisiä enää hetkeen, päätin keskittyä taaperoikäisen kantamiseen ja kaikkeen hyvään, mitä se tuo mukanaan.
Viisi syytä kantoliinan käyttöön taaperon kanssa
Halihetken helpottaja. Kantovälineen avulla isompaakin lasta on helppo pitää lähellä. Taaperon kanssa tulee tilanteita, kun tämä hinkuu syliin kesken ruuanlaiton tai muun arkiaskareen, mutta yhdellä kädellä häntä ei enää tahdo jaksaa kannatella. Silloin on kätevä sujauttaa lapsi vaikka lonkalle rengasliinaan.
Härväysvapaan tuokion mahdollistaja. Taaperon voi ”heittää” helposti myös selän puolelle, jos tekeillä on jotakin sellaista, mihin pienet näpit eivät saisi ulottua. Itse laitan kuopuksen usein selän puolelle, jos esimerkiksi ripustan pyykkiä kuivumaan. Onhan se mukavaa, kun lapsi pyrkii auttamaan, mutta mukavaa on myös, jos puhtaita vaatteita ei tarvitse noukkia esimerkiksi vessanpytystä.
Karkaamisen estäjä. Taaperot, nuo päättömästi säntäilevät kanat, on joskus saatava pysymään aloillaan edes hetken. Meidän yksilömme on erikoistunut muun muassa kauppakärryn istuinosasta pois kiipeämiseen, ja vapaana hänen ei voi antaa juoksennella kaupassa tai viikon ruokaostoksista ei tule mitään. Kantoliina voi siis toisinaan toimia ikään kuin lempeänä pakkopaitana, johon kahlita menohaluinen vaahtosammutin.
Väsähtäneiden jalkojen pelastaja. Taaperot ovat melkoisen omatoimisia. ”Minä itte”, he kiljuvat tai mongertavat yhtä määrätietoisina omalla kielellään saman asian. Heillä on kuitenkin lyhyenlännät töppöjalat, joilla he eivät määräänsä enempää jaksa tallustaa. Toisaalta rattaita ei aina viitsi raahata mukana vain siltä varalta, että väsymys yllättääkin. Kantoliina sen sijaan kulkee kätevästi mukana matkassa, lyhyt sellainen vaikka kassissa tai kaulahuivina kaulassa. Siihen on helppo pelastaa väsynyt menijä, kun töppöjalat uuvahtavat.
Kaunis asuste. Tämä on sivuseikka ja pelkkä bonus, mutta kyllä minäkin sen verran turhamainen olen, että mielelläni kääriydyn kauniisiin kankaisiin. Kantoliinoja löytyy joka makuun, ja monet niistä ovat ulkoisesti(kin) todella upeita. Tällä hetkellä saan vielä päättää itse liinoistani, mutta jos kantaminen jatkuu edelleen, jossain vaiheessa voi olla, että taaperokin alkaa sanoa oman painavan sanansa siitä, millaisessa liinassa suostuu matkustamaan. Pitää vain toivoa, ettei hänen valintansa ole pinkki glitterliina…
Kantoliinasta tai -repusta on paljon iloa taaperoikäisenkin kanssa. Niitä ei siis kannata laittaa myyntiin heti vauvavuoden päätyttyä. Suosittelen kantamista lämpimästi kaikille vaahtosammutinten vanhemmille, edellä mainituista syistä ja monista muistakin. Kantamisen iloa!
