Viimeksi päivitetty 25.9.2018
Ajattelin kirjoittaa tänään tahtoikäisen raivostumisen aiheista, mutta kappas, olinkin kirjoittanut siitä jo aiemmin. Aihe on kuitenkin edelleen ajankohtainen – jopa entistä enemmän, sillä tätä nykyä meillä asuu kaksi uhmista – joten päätin päivittää hieman tätä viimesyksyistä tekstiä.
Joskus pari vuotta ael (aikana ennen lapsia) eksyin Reasons My Son Is Crying -sivustolle, jolle on kerätty mitä absurdimpia syitä lasten itkuun. Silloin nuo hullunkuriset syyt raivareihin olivat pelkästään hauskoja – olihan kyse jonkun muun lapsista ja tilanteista, joita minun ei tarvinnut selvittää.
Sitten sain omia lapsia ja ennen kaikkea omia taaperoita. Ja äkkiä nuo itkupotkuraivarit mitä järjettömämmistä syistä eivät enää tuntuneetkaan niin hauskoilta. Täydellisessä rentouden ja mielihyvän puuskassa ne saattavat toki hymyilyttää (salaa), mutta kun roudaat hiki hatussa kolmea kauppakassia yhdessä kädessä ja 1-vuotiasta venkoilijaa toisessa, sen tahtoikäisen kirkuminen siksi, että takin nappi on yhtäkkiä väärän värinen, ei välttämättä nosta hersyvää naurua huulillesi. Sille ehtii nauraa sitten ensi kuussa, kun tilanteen tuskallisuus on ehtinyt painua unholaan.
Tässä artikkelissa kartoitettiin syitä kolmevuotiaan kiukkuun. Päätin luoda vastaavan listan tämän meidän kiukkupyllymme suuttumuksen aiheista. Perustuu tositapahtumiin.
Kiukun aiheita viime päiviltä
– Korjasin, että nyt on tiistai eikä keskiviikko, kuten lapsi väitti.
– Menin nostamaan lapselta pudonneen päärynäsiivun lattialta. ”Typelätti tehty, äiti! Minä nottan!”, karjui hän ja viskaisi siivun uudelleen lattialle, jotta sai nostaa sen itse.
– Isoveli katsoi häntä.
– Minä katsoin häntä.
– Minä sanoin ”niin”, vaikka hän oli osoittanut sanansa isälleen. ”Mä puhuin itille!!!”, hän kirkui.
Myös näistä syistä on raivottu viime aikoina
– Isoveljen ”älsyttävä” hyräily aamiaispöydässä.
– Vääränlainen muki aamiaispöydässä.
– Vääränlainen leipä aamiaispöydässä (vaikka se oli juuri sellainen kuin hän oli halunnut).
– Aikeeni antaa pala väärästä keltaisesta paprikasta. Se toinen keltainen paprika oli ilmeisesti merkittävästi parempi.
– Isän kielto töniä pikkusisarta.
Nämäkin asiat ovat suututtaneet
– Koska hänellä ”ei ollut mitään tekemistä” klo 6.10 aamulla.
– Pyysin puhumaan hiljempaa, koska pikkusisko nukkui.
– Huomautin, että hänellä oli kengät väärissä jaloissa.
– Isoveli istui väärällä tuolilla pöydän ääressä.
– Pikkusiskon keinuminen keinussa, johon hän itse oli juuri kieltäytynyt menemästä.
”Parhaimmat” julkiset raivarit viime viikoilta
– Koska emme voineet jäädä asumaan Kotipizzaan.
– Koska kerroin, että valitsemamme pitsan nimi oli Americana eikä Kamelikana.
– Koska kutsuin taaperolle ostettua uutta paitaa uudeksi paidaksi enkä veljen vanhaksi.
– Koska en laittanut häntä kaupassa autokärryihin.
– Koska laitoin hänet kaupassa autokärryihin.
Käytännössä kiukku voi nousta lähes mistä tahansa. Syynä voi olla yhtä hyvin se, että joku tekee asian x kuin se, että joku jättää tekemättä asian x. Joskus (usein) on aika neuvoton olo tämän threenagerin tunnemyrskyjen silmässä navigoidessa.
Raivotaanko teilläkin mitä absurdeimmista syistä? Aiheesta keskustellaan foorumilla: Mistä lapsesi on viimeksi suuttunut?
