Viimeksi päivitetty 20.5.2018
Meille tapahtui Kreetan-lomalla aika merkittävä juttu. Taaperomme nimittäin siirtyi pois perhepedistä! Tämä on meille iso asia, sillä kahta ja puolta vuotta lähestyvä tyyppimme ei ollut tätä ennen nukkunut ainuttakaan yötä omassa sängyssään.
Vauvana hän taisi muutaman kerran nukkua osan yöstä riippukehdossa, kunhan minä nousin vähän väliä heiluttamaan sitä, mutta siinä se. Pinnasänkyä emme vaivautuneet edes kasaamaan, sillä hän ei kerta kaikkiaan suostunut nukkumaan muualla kuin vieressä.
Kainalossa teini-ikään asti?
Viimeiset lähes kaksi ja puoli vuotta hän on siis nukkunut perhepedissä. Hän on nukahtanut hiuksiani hiplaten ja tarvinnut läheisyyttä useamman kerran yössä unesta havahtuessaan. Kuopuksemme synnyttyä nukuimme kaikki kolme samassa sängyssä – mies muutti tilanpuutteen vuoksi sohvalle, hah!
Muutaman kerran tänä keväänä kokeilin, josko taapero edes suostuisi nukahtamaan parisänkyymme ilman, että minä tai mieheni makaamme siellä hänen vieressään. Istuin sängyn vieressä tuolilla, mutta mitä ilmeisimmin liian kaukana, sillä nukkumisesta ei tullut mitään ennen kuin hän pääsi kainalooni.
Vielä viime kuussa vitsailimme mieheni kanssa, että taapero tulee varmasti nukkumaan kainalossani tukkani unilelunaan vielä teini-iässäkin. Voitte siis uskoa, että se, mitä tapahtui Kreetalla, tuli täytenä yllätyksenä.
Vapaaillan yllätys
Majoituimme lomamatkallamme vuokrahuoneistossa, jonka kalustukseen kuului pikkulapsen matkasänky. Toisena iltanamme jätimme lapset vanhempieni hoiviin ja lähdimme kahdestaan mieheni kanssa iltaa viettämään. Aamulla – tai aamupäivällä – herätessämme kuulimme, että taapero oli nukkunut koko yön matkasängyssä.
Häntä ei ollut huudatettu eikä huumattu tai suoritettu muita epäilyttäviä toimenpiteitä omassa sängyssä nukkumisen edistämiseksi. Isäni oli nostanut hänet matkasänkyyn, peitellyt ja toivottanut hyvät yöt. Taapero oli nukahtanut sinne itsekseen, protestoimatta, ja nukkunut aamuun asti. Uskomatonta!
Loppuloma matkasängyssä
Sama toistui pari päivää myöhemmin toisena vapaailtanamme. Sen jälkeen uskalsimme jo kokeilla samaa itsekin – ja kyllä, taapero meni vastustelematta matkasänkyyn ja nukkui siellä koko yön. Loppuloman ajan hän nukkuikin siinä kaikki päivä- ja yöunensa. Ihme oli tapahtunut.
Pelkäsimme, että kyseessä oli vain jokin Kreetan taika, ja että kotona palaisimme vanhaan tuttuun perhepetiin tukan hiplauksineen. Päätimme kuitenkin yrittää, josko oman sängyn viehätys jatkuisi Suomessakin. Vielä paluuiltana haimme vanhempieni luota lainaan vanhan pinnasängyn, sillä ounastelimme, että jos taapero nukkuisi yhdenkin yön vieressäni, ei hän enää suostuisi nukkumaan muualla.
Mummin ja vaarin auktoriteetti
Hän nukkui pinnasängyssä koko yön, heräilemättä. Ja seuraavan ja sitä seuraavan. Olemme olleet kotona nyt reilun viikon, ja taapero on nukkunut kaikki päivä- ja yöunensa omassa sängyssään. Ainoastaan kahtena iltana hän on vastustanut sinne menemistä, mutta hyvin minimaalisesti. Vastustus meni nopeasti ohi, jonka jälkeen hän nukahti tyytyväisenä ikioman peittonsa alle.
Tämä on sanalla sanoen hämmentävää. Ei toki se, että lähes 2,5-vuotias nukkuu viimeinkin omassa sängyssään. Mutta se, miten äkillisesti ja helposti tämä lopulta tapahtui. Nähtävästi siihen tarvittiin matka Kreetalle sekä mummin ja vaarin auktoriteetti, että meidän mameromme muutti omaan sänkyyn!
Taaperon ehdoilla
Ehkä hän oli lomahuuman vallassa, ehkä uudesta ympäristöstä pökerryksissä. Ehkä mummi ja vaari olivat poikkeuksellisen hyviä maalaamaan omasta sängystä vastustamattoman houkuttelevan kuvan. Tai sitten aika oli viimeinkin kypsä ja taapero valmis muutokseen. Kuka tietää, ja väliäkös sillä. Pääasia, että tämä tapahtui, ja minä voin taas kääntää kylkeä pikkuisen vapaammin.
Olen iloinen, että muutos tapahtui taaperon ehdoilla. Että hän sai nukkua vieressä juuri niin pitkään kuin halusi ja koki tarpeelliseksi. Ettei tarvinnut unikouluttaa ja opettaa ja taistella. (Eikä tämä ole hyökkäys heitä kohtaan, jotka ovat moisen joutuneet kokemaan. Tiedän, että kaikki eivät saa nukutuksi lapsi vierellään.)
Kuopus jäi perhepetiin
Nukumme kyllä edelleen samassa huoneessa – eihän meillä olisi tällä hetkellä tilaakaan siirtää taaperoa toisaalle, ja hänelle tuntuu myös olevan tärkeää, että olen siinä lähellä, samassa tilassa. Mutta enää en ole puristuksissa kahden pienen vartalon välissä. Enää hiuksiani ei nyhdetä nelikätisesti yöt läpeensä.
Kuopus ei osoita vielä merkkiä perhepedistä luopumisesta, mutta eihän hänen tarvitsekaan. Nyt tiedän, ettei se sittenkään kestä ikuisesti – tai edes sinne teini-ikään asti.
Lisää Uusperhesatulta:
Lue myös:
Muita tämän lukeneita kiinnostivat myös:
Lue myös:
