Viimeksi päivitetty 27.2.2024
NÄKYMÄTTÖMÄT kotityöt, muiden puolesta tehtävät arjen askareet, koko arjen pyörittäminen ja erilaisten asioiden suunnittelu, hallinnointi ja organisointi, kaikkia näitä voidaan kutsua myös yhteisellä nimellä metatyöt.
Olen näin aikuisiällä, omaa syvempää tutkimusmatkaa itseen tehtyäni, havainnut että kaikenlainen metatyöskentely on kulkenut elämässäni aina.
Pienestä pitäen olen huolehtinut niin omista kuin muidenkin tarpeista. Olen huolehtinut että kaikki yksityiskohdat on huomioitu ja asiat on hyvin suunniteltu, ja tietenkin myös tehty.
Kaikki on valmiina hyvissä ajoin ja mitään oleellista ei puutu. Jos joku muu ei tee niin minä kyllä teen, vaikka sitten muidenkin puolesta.
Ja tämä mallihan on kulkenut rinnallani ihan tähän päivään saakka, ja tulee kulkemaan vielä pitkän aikaa sillä siitä tavasta on valitettavan vaikea luopua.
Toisaalta olen aina tykännyt siitä, että olen mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa, saan jopa jonkinlaista hyvän mielen tunnetta siitä, kun tiedän että langat on omissa käsissäni ja näen kätteni jäljen.
Ajattelin (ainakin aiemmin) että stressaan vähemmän, kun teen itse ja minä olen se joka huolehtii että asiat tulee tehtyä. Näin saisin varmistettua että mitään ei ainakaan jäänyt tekemättä…
YHDEN lapsen kanssa metatyöskentely oli vielä suht helppoa ja minulle hyvin luontaista.
Suunnittele viikon ruokalista, tee kauppalista, käy mieluiten itse kaupassa ja tietenkin tee se ruoka. Mieti lapsen vaatteet päiväkoti-/koulupäivään valmiiksi, huolehdi vaatteiden nimikointi, uusien hankkiminen, pieneksi jääneiden kierrättäminen.
Muista päiväkodin retkipäivät, lelupäivät, valokuvaus ja hoitopaikan/koulun aikuisten muistaminen kevät- ja syyskauden päätteeksi.
Huolehdi sosiaalisista suhteista, myös lapsen päiväkoti-/koulukavereiden vanhempien osalta, pidä ylhäällä omassa kalenterissasi kaikkien lapsen kavereiden synttäripäivät, mielellään myös koko (oman ja puolison) suvun merkkipäivät.
Huolehdi juhliin puhtaat ja sopivat vaatteet, lahjat ja kortit, aikatauluta erikoispäivät. Lapsen omat synttärit järjestetään tietenkin fanfaarein ja teemoineen, talo koristellaan lattiasta kattoon ja tarjoilut valmistetaan itse alusta loppuun.
Ilmoita lapsi uimakouluun ja harrastuksiin heti kun ilmoittautuminen aukeaa, sovi vasut ja muut keskustelut, lataa päiväkoti- ja Wilma-sovellukset ja huolehdi että lapsi tekee läksyt ajallaan.
Pese välissä pyykkiä ja huolehdi epäsopivat/rikkinäiset/liian vähän käytetyt vaatteet eteenpäin, mieti minkähän kokoiset sukset/luistimet/polkupyörä voisi mennä seuraavaksi, saisikohan kausialesta halvalla?
Illalla mietit vielä, että olikohan ruokaa valmiina huomiseksi vai pitääkö ehtiä tekemään, millainen päivä olikaan tulossa, oliko jääkaapissa edes mitään mistä valmistaa ruokaa?! Entä välipalat ja aamupalatarvikkeet?
TOISEN lapsen syntymän jälkeen sama ralli jatkui, ja ehkä toisinaan pientä stressin poikasta oli havaittavissa, varsinkin silloin kun alkoi kakkosen päiväkoti ja palasin töihin.
Mutta eheiii, kyllä mä tähän pystyn, nää on mun lapsia ja minä olen heidät halunnut ja synnyttänyt tänne. Asioita vaan on tuplasti, ja välillä osa menee jopa vähän päällekkäin.
Onneksi kakkonen ei harrasta vielä mitään, eikä joka päivä tule ilmoitusta että ”sain uuden kaverin koulusta, ja nyt sillä ja sillä olis synttärit!”
(Ja ei, älkää ymmärtäkö väärin, sehän on mitä ihaninta ja sydäntä lämmittävintä että ykkösellä riittää kavereita ja niitä todellakin tulee lisää välillä jopa päivittäin! Lapset on parhautta.)
METATYÖT voi näkyä myös esim. siinä että ollaan lähdössä johonkin reissuun pitemmäksi aikaa, tai vaikka ihan päiväksi pois kotoa. Näissäkin tapauksissa yleensä toinen vanhemmista on se, joka huolehtii ”kaiken tarvittavan mukaan”.
Vaikka sinne reissuun lähtisi vaan toinen vanhemmista lasten kanssa, niin saattaa olla että jopa se kotiin jäävä pakkaa kaikki kimpsut ja kampsut lapsille.
Hän huolehtii että on yks varavaatekerta enemmän, kuin mitä se toinen olisi pakannut. JOS vaikka tuleekin tarvetta.
Täähän on myös suoraan mun elämästä, ja vähentää mun stressiä pitemmällä aikavälillä kun tiedän että kaikki on mukana, lääkkeitä ja vaippoja myöden, vaikka aivan hyvin jonkun asian puuttuessa, tämä toinenkin vanhempi voisi ja osaisi käydä kaupassa/apteekissa/pesemässä pyykkiä jossain, JOS tarve tulisi.
Joku on varmaan jo moneen kertaan miettinyt että no miksi et vaan luovu niistä tekemisistä tai jaa niitä puolisosi kanssa?! No niimpä, sanoppa se.
Olisi ihanaa että pystyisin vaan ulkoistamaan nämä asiat, tai edes vaikka jonkun kolmasosan, ja tietenkin pyrin siihen, varsinkin nykyään kun olen asian tiedostanut ja huomannut että niistä kaikista alkaa kasautumaan aika iso potti yhteensä ja alkaa myös tulemaan vähän stressiä, ja se ei vaan nyt oo hyväksi kellekään.
Mutta kuten myös totesin, se on tapa joka on pinttynyt muhun lapsuudesta asti, ja siitä on myös vaikeaa päästää irti.
JA ETENKIN nyt, kun kolmonen on ihan nurkan takana, ajatus näiden metatöiden jakamisesta kuulostaa (ja tuntuu) paremmalta kuin koskaan.
Voin tietenkin pitää langat omissa käsissäni tiettyjen asioiden osalta, mutta voin myös antaa vastuuta puolisolleni, ja luopua siitä epämukavuuden tunteesta kun tuntuu että minä teen kaiken.
Eihän mun tarvisi, mutta kun mä haluan. Ja samalla oon huomannut myös sen, että vaikka jostain luopuisin, tietyt asiat myös pysyy.
Ja toisaalta jos ollaan puolisoni kanssa aikoinaan rakastuttu toisiimme kaikista vähemmänkin hyvistä puolistamme huolimatta, ollaan ehkä totuttu siihen että ”kyllä se toinen aina hoitaa” tai ”kun se toinen ei kuitenkaan koskaan muista tätä”, niin ehkä pitää muistaa olla myös armollinen niin itseään kuin toista kohtaan.
(Silti kannustan pohtimaan näitä asioita ja keskustelemaan ääneen yhdessä kotona!)
MITEN teillä nämä asiat hoidetaan? Onko se pääsääntöisesti äiti, joka huolehtii ”piilokotityöt”?
Oletko koskaan miettinyt, mistä tietyt tavat omalla kohdallasi kumpuavat, tai miltä ne puolisostasi tuntuvat?
Jos olet yksinhuoltaja, miten jaksat pyörittää tätä kaikkea? Mistä me voitaisiin luopua, mitä (vastuita) me voitaisiin jakaa, jotta kaikilla olisi hieman kevyempi olla?
