Viimeksi päivitetty 4.5.2018
Enää jokunen tunti, niin matkamme Kreetalle starttaa. Laukut on pakattu, eväät tehty, passit etsitty ja matka-asiakirjat tulostettu. Päässä pyörii jatkuvalla luupilla ajatus, että onhan nyt kaikki muistettu. Huh, mikä stressi, eikä matka ole vielä edes alkanut!
Aamuyöllä liikkeelle
Lähtö on näin lapsiperheen näkökulmasta todella hankalaan aikaan: puoli neljältä aamuyöllä. Silloin pihaamme kurvaa taksi, jolla huristamme Helsinki-Vantaan lentokentälle.
Eihän se halpaa lystiä ole, mutta ajattelimme, että tämän lapsikatraan kanssa se on aika paljon simppelimpää kuin takseilla ja busseilla sompailu. Ja olisihan bussillekin hintaa tullut, kun seurueeseemme kuuluu neljä aikuista ja yhtä monta lasta.
Kaksi paria apukäsiä
Tällä hetkellä elättelen toiveita että lapset jatkaisivat uniaan taksissa. Haaveeksi ehkä jää, mutta saahan sitä toivoa. En halua ajatella toista vaihtoehtoa – sitä, että puoli kuudelta aamulla kentälle saapuessamme käsipuolissamme roikkuu neljä rättiväsynyttä, itkevää lasta.
Onneksi vanhempani ovat menomatkalla mukanamme. He tulevat Kreetalle neljäksi päiväksi, kun taas me muut viivymme viikon. Lisäkädet ovat tervetulleita, kun koneessa pitää saada temperamenttinen taapero ja vilkas vauva viihtymään. Isot lapset saavat luultavasti ajan kulumaan tabletin avustuksella.
Taaperon puuhapaketti
Kävin viime viikolla ostamassa taaperolle pikkurepullisen puuhailtavaa lentokoneessa vietettäviä tunteja varten. Tussit ja värikynät, lehtiö, tarrapaketti, pieni muovailuvahasetti, kaksi uutta pikkuautoa ja pussillinen kuivattuja omenalastuja toivottavasti pitävät hänet kiireisenä. Paketoin pikkuautot foorumilla saamani vinkin mukaan, joten taaperolla on avaamisessakin hieman ajanvietettä.
Kun huomenna iltapäivällä selviydymme Hanian lentokentältä majapaikkaamme, matkan stressaavin osuus on luultavasti takana. Sellaiseksi lasken kaiken tämän järjestelyn ja aamuyöllä koittavan lähdön, lennon väsyneiden lasten kanssa ja lentokentältä majapaikkaamme suoriutumisen. Siitä kaikesta kun selviää, voi naksauttaa lomavaihteen päälle.
Stressiä ja aivotyötä
Pakkaaminen ja kaiken mahdollisen huomiointi on vaatinut aikamoista aivotyötä. Kuinka monta tuttipulloa pakata mukaan? Onko kaikilla nyt suojaavat hatut, entä aurinkolasit? Mistä löytää tarpeeksi sopivan kokoisia kasseja, kun mukana on pelkät käsimatkatavarat?
Lapsettomana reissaaminen oli huomattavasti stressittömämpää kuin neljän lapsen tarpeiden huomiointi. Välillä ajatus tämän lauman viemisestä etelään on ollut niin stressaava, että olen miettinyt, onko koko reissussa mitään mieltä.
Viis stressistä!
Mutta kun katson matkakuumeesta hysteeristen lastemme poukkoilua ja kuvittelen heidät kikattamaan uima-altaalle ja rakentamaan linnoja hiekkarannalle, tiedän, että tässä on kaikki maailman mieli. Mehän menemme luomaan ihania muistoja – mikä voisi olla tärkeämpää?
Viis stressistä! Viis siitä, vaikka tahtotaapero kirkuisi koko neljän tunnin lennon ajan. Perillä meitä odottaa hellesää, turkoosi vesi ja hienohiekkaiset rannat. Täydellinen miljöö perhelomalle, rakkaiden muistojen luomiselle.
Lisää Uusperhesatulta:
Lue myös:
Muita tämän lukeneita kiinnostivat myös:
Lue myös:
