Viimeksi päivitetty 20.11.2018
Tässä raskaudessa kaikki tapahtuu kovin äkkiä. Vertailupohjaa minulla ei ole, mutta viimeisinä kuukausina olen tuntenut eläväni VHS-kasetin elämää, mikä on jatkuvalla pikakelauksella. Nyt on menossa 24. raskausviikko.
Viikko viikolta mahani kasvaa ja vaatekaappini muuttuu; yhä useammat paidat muuttavat ylähyllylle odottamaan ensi vuotta, ja käytettynä saadut mammatrikoot päätyvät rikki rakastettuina sekajätteeseen. Varpaitani en ole nähnyt hetkeen seistessäni, mutta arvelisin niitä olevan edelleenkin kymmenen.
Liitoskivut ja kehon painopisteen muuttumiset asettavat haasteita liikkumiseen. Jos on oikein kiire, vauhtini hivelee mielestäni sadan metrin aitajuoksijaa; harmi vaan, että sivullinen näkee kyseisessä tilanteessa vaappuvan pingviinin, joka ähisee otsa rypyssä.
Elä ressaa
Stressaaminen ei muuta tilannetta suuntaan eikä toiseen. Olen hyväksynyt tilanteen, että raskauteni luetaan riskiraskaudeksi. Minä olen raskaana, odotan kolmosia ja tiedän, koska pitää huolestua. Tiedän, että synnytyspäivystyksessä minut otettaisiin vakavasti, jos tulisi hätä.
Pääsen usein moikkaaman tyyppejä eli ultraäänitutkimus on yliopistollisessa sairaalassa kahden viikon välein. Tapaan samalla käynnillä lääkärin sekä kätilön. Yleensä vielä useampia lääkäreitä, kätilöitä sekä opiskelijoita. Tunnen oloni siis turvalliseksi. Minusta ja vauvoista pidetään hyvää huolta. Niin kauan, kun tilanne pysy lääkärien kirjaamana ”hyvin etenevänä kolmosraskautena”, minä olen levollisin mielin ja nautin raskaudesta. Itse lisäisin sivuhuomautuksena, että kolmosraskaus etenee hyvin siinä vaiheessa, kun muuttuu raihnaisemmaksi viikko viikolta.
Synnytäksää ne kaikki?
Täysmittainen raskaus kestää 40 viikkoa. Kolmosraskaus kestää vähemmän: suunniteltu sektio toteutetaan karkeasti arvioiden raskausviikoilla 31-35. Jo kymmenen viikon päästä meillä voi olla kolme pienen pientä vauvaa tässä maailmassa. Se on aika ihana, ja samalla pelottavakin ajatus.
Vauvat syntyvät keskosina ja tulevat tarvitsemaan tehohoitoa ensimmäisten viikkojen ajan. Onneksi olemme päässeet tutustumaan vauvojen teholle ja meille on jo nyt kerrottu paljon käytännön asioista.
Nyt pitää mennä ja tulla oman jaksamisen mukaan, mutta pitää muistaa myös le-vä-tä. Vettä pitää juoda paljon, rautalisä lasketaan jo aamurutiiniksi ja illalla ei voi mennä nukkumaan ilman vahvaa magnesiumsitraattia. Se käyttämäni magnesiumvalmiste on muuten kehitelty erityisesti maratoonareille – hivelee itsetuntoa!
Lue kaikki blogikirjoitukset: https://www.vau.fi/blogit/kaikkea-kolme
Seuraa instagramissa: @kaikkeakolme
Lisää Kaikkea kolme -blogikirjoituksia:
Muita tämän lukeneita kiinnostivat myös:
Lue myös: