Viimeksi päivitetty 23.10.2018
Käytännöllisyys ei ole hyveitäni. Jos ihmiset halutaan jakaa niihin, jotka seuraavat järjen ääntä ja niitä, jotka seuraavat tunnetta, kuulun ehdottomasti siihen porukkaan, joita emootiot ohjaavat.
Vaikka ihminen, tässä tapauksessa allekirjoittanut, kierrättää kaiken maitopurkin korkeista lähtien ja hankkii niin vaatetuksensa kuin huonekalunsa käytettynä, ei välttämättä ole se penaalin terävin kynä pohtimaan, mitä kaikkea kolme vauvaa tulee tarvitsemaan. Aku Ankan kestotilauksen ja söpön katosta roikkuvan juuttikehdon? Rekkalastillisen vaippoja? Kolmekymmentä kiloa harsoja?
Onko värillä väliä?
Tarvitsemme kolme syöttötuolia. Kolme pinnasänkyä. Kolme turvakaukaloa. Onnea on ihana ja huolehtiva yhteisö ympärillämme; kolme kaukaloa on jo haalittu odottamaan ensi vuotta. Vanhasta työpaikastani saimme sitterin. Syöttötuoleja löytää kirpputorilta eurolla parilla. Harsoja ja pyyhkeitä on jo nyt kaapissa viikattuna, kiitos sen ihanan yhteisön.
Uskon, että yksi hyveitämme tässä varustelurumbassa on se, että emme ole merkki- emmekä väriuskollisia. Se on aivan sama, minkävärisiin vaatteisiin jälkikasvu vaatetetaan ja minkä merkkisessä sitterissä heilutaan.
Kaksosvaunut ja rintareppu
Vaunuihin tulee todennäköisesti uppoamaan iso summa rahaa, koska ne haluamme uusina liikkeestä. Pohdinnassa on kaksosvaunut ja rintareppu. Rintarepun kantajaksi on ilmoittautunut lasten isä, mikä on mahtavaa.
Itseäni ei henkilökohtaisesti kiinnosta rintareppuilu, kun näitä kolmea kaveria kanniskelee ihan riittämiin tässä alkajaisiksi. Kohta täytyykin alkaa kiertää lastentarvikeliikkeitä etsien Sitä Oikeaa Rintareppua.
Itselle tukivyö, perheelle asunto
Yksi hyvin tärkeä asia, jota olen tarvinnut, on tukivyö. Se tuntui alkuun tyhmältä ja tarpeettomalta kapistukselta. Nyt on raskausviikko 19., ja jos lähden aamulla liikenteeseen ilman tukivyötäni, mahanahkani tuntuu siltä, kuin se venyisi maanrajaan asti. Sellainen venymisen ja vanumisen tunne ei tunnu kauhean mukavalta.
Asuntoa hankkiessamme olimme onneksi kaukaa viisaita ja ostimme neliön. Tila ei ainakaan tule ihan heti loppumaan. Asuntoasiat ovat siis kunnossa! Sitä emme tiedä, mahtuvatko turvakaukalot autoomme. Se on asia, joka ehkä kannattaisi etukäteen kokeilla. Luulisin.
Se Oikea Totuus
Summa summarum, olemme aivan hukassa siitä, mitä tarvitsemme ja mitä emme. Totta puhuen tällainen liian järkevien asioiden pohtiminen käy aivojeni päälle. Täytyy syödä hetki suklaata ja lukea Aku Ankkaa, etten ala vaikuttamaan fiksulta aikuiselta. Sitä en halua!
Ps. Mieheni katsoi minun kävelyäni hypermarketin käytävillä ja totesi minun ”vaappuvan söpösti.” Pienen hetken verran kävin päässäni läpi, että heitänkö häntä litralla maitoa vai kahdella kilolla mustaamakkaraa. Päädyin hymähtämään ja jatkamaan vaappumistani.
Lue kaikki blogikirjoitukset: https://www.vau.fi/blogit/kaikkea-kolme
Seuraa instagramissa: @kaikkeakolme
