Viimeksi päivitetty 8.10.2018
Muistan, miten oranssinkultainen kultakala ui sirosti ja sen evät huntupyrstöineen hipaisevat pehmeästi sormiani. Kultakala on pehmeä ja sulavaliikkeinen. Pyörähdän muistoissani yli viidentoista vuoden taakse. Istun huoneessani akvaarion edessä ja uitan kättäni olkapäätä myöten kala-altaassa.
Mistä tämä muisto tuli mieleeni ja miksi halusin jakaa sen? Tuntiessani kolmosten liikkeet ensimmäisen kerran, se tuntui samalta kuin kultakalan uinti kämmenselkää vasten. Tässä kohtaa kultakalat on vain ovat liian pienessä maljassa, ja niillä on kokoa yhteensä kuudensadan gramman verran. Vatsani on siis kuin kultakalamalja!
Niin lähellä, mutta niin kaukana
Kun lasken käden mahaani vasten, yhdellä heistä alkaa yhdistetyt rumba- ja sambatreenit. Tunnen heidän liikkeensä, pienet pyristelyt ja nopeat pyörimiset. He ovat niin lähellä, mutta niin kaukana. Kylkikaaren alivuokralainen kutittelee sormillaan ja varpaillaan, alin kääntyy kyljeltä toiselle.
Kunpa he kuulisivat minun ajatukseni ja tunteeni, niin kuin minä tunnen heidän kepeät ja kauniit liikkeensä.
Perätilassa ja poikittain
Hieron selkääni ja mahaani samanaikaisesti. On jotenkin tukala olla. Kirjaudun Omakantaan muuten vaan lukemaan keskiviikkoisen äitiyspolikäynnin lääkärinkäynnin sanelun. Ultrassa oli taas jännittävää, kun näki kaikkien kolmien liikkeet ja kuuli sydämenlyönnit.
Hymynkare nousee, kun silmät löytävät epikriisistä tyhjentävän lauseen: “A-sikiö perätilassa keskellä, B-sikiö perätilassa äidin vasemmalla puolella ja C-sikiö poikittain äidin oikealla puolella.”
Että silleen.
Lue kaikki blogikirjoitukset: https://www.vau.fi/blogit/kaikkea-kolme
Seuraa instagramissa: @kaikkeakolme
