Viimeksi päivitetty 30.7.2018
Raskausaika ”myytiin” minullekin jännittävänä aikana, jolloin oudot mielihalut ja muut lieveilmiöt ottavat vallan kuin salaa hiipien. Sain pian huomata, että omalla kohdallani nämä eivät muutamaa poikkeusta lukuunottamatta toteutuneet.
Missä ruokahimot?
Ruuan suhteen ei ollut juurikaan mitään suurempia himoja, joskin ruokahalu kasvoi jo alkuraskaudessa aivan järkyttäviin mittasuhteisiin. Jälkikäteen ajateltuna saatoin kyllä syödä epänormaalin paljon epäterveellistä pikaruokaa, mutta luulen sen johtuneen enemmänkin saatavuuden helppoudesta kuin mieliteoista.
Rättiväsyneenä yökkien on huomattavasti rankempaa alkaa yksinään ruuanlaittoon kuin poiketa paikallisen hampurilaisketjun autokaistalla.
Yksi himonkohde löytyi
Myöhemmin kesän helteiden jo kolkuttaessa ovella, eräs ruoka oli kyllä ylitse muiden: mansikat. Niitä oli pakko saada tuoreena, olipa kellonlyömä mikä tahansa.
Alkukesästä ei vielä ollut suomalaisia marjoja tarjolla, ja niinpä sain tyytyä espanjalaisiin, muiden varoituksista huolimatta. Sain kuulla kunniani, kuinka tietoisesti ”myrkytin” lastani torjunta-aineilla. (Kiitos mammapalstat!)
Pyykkipoika nenään
Lähikaupan kalatiski, joka sai minut aiemmin himoamaan savustettua tai uunissa kypsennettyä lohta, saivat aikaan lähinnä orastavan oksennusrefleksin. Hajuaistini terävöityi lukemiin, joista jopa parhaat vainukoirat olisivat olleet kateellisia.
Erityisesti kalan löyhkä sai vatsalaukkuni kiertymään mutkalle kerran jos toisenkin. Kiitin onneani, että lapseni syntyisi ennen joulua. Joulupöydän silliantimet ominaislemuineen olisivat olleet siunatussa tilassa jo aivan liikaa.
Kaikki eritteiden sulotuoksut
Herkistynyt hajuaisti aiheutti myös hieman ongelmia työpaikalla. Etukäteen mietin, miten raskaus pysyisi salassa, kun pienikin lemahdus saisi pahoinvointiryöpyn aikaiseksi. Hoitotyössä erilaiset sulotuoksut kun kuuluvat arkeen.
Ihmettelin kuitenkin jälkikäteen, kuinka vähällä pääsin: ehkä yli kymmenen vuotta hoitoalalla olivat karaisseet nenäni työpaikan tuoksuja vastaan?
En syö multaa, kiitos
Seiniä en sentään (toistaiseksi!) ole alkanut järsimään, enkä syömään multaa. Jotkut äidit kuulemma saavat mitä oudompia himoja odotusaikana, ja ilmeisesti tuo laastin ja maan himoitseminen on yksi niistä.
Bensantuoksuakin olen monen odottajan kuullut kuvailevan raskausaikana erityisen miellyttäväksi. Itse en siitä suurempia ”kiksejä” ole saanut.
Ihana odotusaika!
Odotusaika on ihanaa. Pientä ihmettä odotellessa maailma mullistuu jo monella tapaa, mutta minulle raskaus on ollut tähän asti helppo ilman suuria mielihaluja ja mystiikkaa.
Hormonien aiheuttamat mielialanheilahtelutkin ovat jääneet (ainakin omasta mielestä) sangen maltillisiksi. Kenties helppo ja ”tasainen” raskaus povaa helppoa, tyytyväistä vauvaa? Yksinhuoltajana olisin siitä enemmän kuin kiitollinen.
Lue kaikki blogikirjoitukset: https://www.vau.fi/blogit/isaton-lapsi/
