Viimeksi päivitetty 29.5.2018
Raskauteni tultua ilmi monet ystävät ja työtoverit puhuivat mystisestä ilmiöstä nimeltä pesänrakennusvietti. Hiljaa kuuntelin, kuinka he kertoivat tyhjentäneensä ulkovaraston ja kuuranneensa asunnon kiiltävän puhtaaksi.
Ei minulla ainakaan…
Koin myös jonkinlaista huonoa omaatuntoa. Katselin ympärilleni: kotini täyttyi villakoirista sohvan alla, ja itse sohva oli kuorrutettu kauniilla harmaalla kissankarvakerroksella. Mikä pesänrakennus..?
Jaksoin hädintuskin vääntäytyä aamuisin ylös sängystä töihin, ja kotiin tullessa sohva kutsui nokosille.
Olkaa hiljaa ja antakaa minun nukkua
Ensimmäiset 18 viikkoa raskaudesta kuluikin lähinnä nukkuessa. Kuuntelin äitini (hyvää tarkoittavia) kommentteja liikunnan tärkeydestä raskauden aikana. Miten jaksaisin lähteä lenkille, kun jo pelkkä arjesta selviytyminen tuotti tuskaa?
Sairastuin vieläpä sitkeään kevätflunssaan 17. raskausviikolla. Voimat tuntuivat valuvan jonnekin flunssapöpöjen joukkoon.
Kroppa tietää, mitä se tarvitsee
Olin kuitenkin päättänyt olla sen verran itsekäs, että karkotin omantunnon kolkutuksen jonnekin kaukaisuuteen. Kroppani kertoi minulle, että on aika levätä. Niinpä lepäsin, aina tilaisuuden tullen.
Tiskivuoret saivat odottaa tiskikoneeseen siirtoa. Myös sohvan alla lymyilevät villakoirat saivat olla rauhassa.
Kesä tuli, ja sen myötä puuhakkuus
Kunnes koitti alkava 19. raskausviikko. Olin koko viikonlopun vapaalla, ja kesä päätti saapua yllättäen Etelä-Suomeen. En kuitenkaan hieman yllättäen halunnut, tai edes malttanut istua kauan ulkona terassilla kahvikupin kanssa.
Koti oli siivottava. Nyt heti.
Nyt se alkaa!
Julistin ystävälleni viestissä pesänrakennuksen alkaneeksi: asunto piti imuroida, kissojen hiekka-astiat pestä ja hiekat vaihtaa. Keittiön kaapit olisi aivan välttämättä jynssättävä.
Ja kas, olihan jo korkea aika pestä viimein jääkaappikin ja heittää viimeiset epäilyttävät puolityhjät purnukat roskikseen. Eihän pientä, viatonta lasta voisi tänne lian ja pölyn keskelle päästää!
Lajittelua luvassa
Paljon siivottavaa on vielä jäljellä, ja kaikkien tavaroiden läpikäymiseen menee vielä paljon aikaa ja energiaa. Asuntoni on pikkuhiljaa täyttynyt vauvan tarvikkeista, jotka tietysti vievät tilaa.
Kaksioni alkaakin olla säilytystilojaan myöten täynnä tavaraa. Ja raskaus on vasta puolivälissä!
Mutta onneksi energiaa riittää nyt muuhunkin kuin vain pakollisen arjen pyörittämiseen. Ihanaa!
