Helle ja raskaus: Jalkojen turvotus pakotti jäämään sairauslomalle

Viimeksi päivitetty 13.8.2018

Olen jo aiemmin kertonut, kuinka raskaus on ollut itselleni vain ihanaa aikaa. Raskauteni on ollut helppo, olen päässyt vähällä. Kunnes raskausviikko 27 kolkutti ovella. Puheet siitä, kuinka raskaana olevat suorastaan hehkuvat onnea ja odottaja on raskausaikana kauneimmillaan, saivat minut lähinnä raivon partaalle.

Jalka turposi jalkapallon kokoiseksi

Etelä-Suomeen saapui hirmuhelle, joka sai olon vähintäänkin tukalaksi. Yli kolmenkymmenen asteen lämpötilassa kärvistely ei odottajalle ole ihan lastenleikkiä. Töissä jalat turposivat kolminkertaisiksi ja olo oli kaikkea muuta kuin hehkeä.

Pahiten minut pelästytti, kun toinen jalkani turposi yhtäkkiä työpäivän aikana jalkapalloa muistuttaviin mittoihin. Huoli syntymättömästä lapsesta oli käsinkosketeltavissa – onko hänellä kaikki hyvin? Milloin tunsinkaan liikkeet viimeksi?

Avuton ja voimaton olo

Odotus saakin pinnalle aivan uudenlaisia tuntemuksia. Yhtäkkiä sisälläni kasvaa uusi elämä, jonka hyvinvointi on täysin kiinni itsestäni. Hän ei tule pärjäämään yksin vielä pitkiin aikoihin.

Huoli lapsen hyvinvoinnista on jokaiselle äidille yhtä tuttua, ja yhtä musertavaa. Ja miten voimattomaksi ja avuttomaksi sitä itsensä tunteekaan, kun itse ei pysty tilanteelle juuri mitään tekemään.

Ei kai vain raskausmyrkytys?

Suurin huolenaihe oli raskausmyrkytys. Toksemia saattaa olla hyvinkin vaarallinen sekä äidille että sikiölle. Lähdin töistä kesken päivän kotiin lepäämään, sekavin tuntein. En halunnut ottaa riskiä, että lapsella ei olisikaan kaikki hyvin, ja tieni hakeutui lääkärin pakeille.

Lääkärissä selvisi kuitenkin, että syytä suurempaan huoleen ei onneksi ollut. Paahtava helle, yhdistettynä seisomatyöhön, oli saanut jalkani turpoamaan ennen näkemättömiin mittasuhteisiin. Jouduin lepäilemään kotona jalat kohoasennossa kaksi viikkoa ennen kuin pakotus helpotti ja pääsin palaamaan töihin.

Prioriteetit uusiksi

Lepääminen ja kotona hengailu eivät ole itselleni luontaisia, olen tottunut tekemään töitä ”viimeiseen asti”. Nyt tekemisistäni päättää kuitenkin täysin uusi taho: syntymätön lapseni.

Prioriteetit ovat saaneet aivan uuden järjestyksen. Pitämällä huolta itsestäni turvaan lapselle parhaan kasvun ja kehityksen nyt ja tulevaisuudessa.

Lisää Isätön lapsi -blogikirjoituksia:

Lue myös:

Tulokkaan ensimmäiset liikkeet

Miksi päädyin hedelmöityshoitoihin?

Rakenneultrassa selvisi tulokkaan sukupuoli

Muita tämän lukeneita kiinnostivat myös:

Lue myös:

Etenkin jalkojen turvotus on raskaana yleistä – näin voit ehkäistä ja helpottaa sitä

Raskausmyrkytys eli pre-eklampsia – näin tunnistat!