Viimeksi päivitetty 14.8.2018
Täydellisen Someäidin voimaannuttavat päivitykset ovat luettavissa tässä jutussa. Sen vastapainoksi ajattelin julkaista Epätäydellisen Someäidin kootut päivitykset.
Hänet tunnistaa esimerkiksi näistä päivityksistä (perustuu tositapahtumiin):
Odotusaikana…
”Meitä on kohta kuusi. Kävi niin sanottu vahinko, ja nyt alkaa olla paniikkinappula pohjassa. Miten selvitä ilman lataamoa, kun lapsia on pian neljä, ja kahdelle pienimmälle tulee puolentoista vuoden ikäero?!”
”Olen kuullut puhuttavan energisestä keskiraskaudesta, mutta epäilen vahvasti sen olevan utopiaa. Haluaisin pesiytyä sohvalle talviunille, mutta taaperoikäinen ottaa sen kutsuna pomppia päälläni. Nobelin palkinto sille, joka keksii lapsiin asennettavan pause-nappulan.”
”Viimeinen kolmannes lähes lopuillaan. Olemukseni muistuttaa sotanorsun ja suohirviön risteytystä. Turvotus on luokkaa pullataikina. Raskauden hehku näkyy tuskanhikenä otsallani, kun yritän taipua mahdottomaan tehtävään, eli sukkien pukemiseen.”
Synnytyksen jälkeen…
”Oman lapsen syntymä on maailman tuskallisin tapahtuma! Vanhan ukkelin näköinen olento syntyi kahdenkymmenen tunnin puserruksen jälkeen. Siinä kärvistellessäni päällimmäinen ajatukseni oli että voisiko tämän vielä perua.”
”Kaikki kuusi pakkautuneena sairaalahuoneeseen. Voi apua, mitä onkaan tullut tehtyä. Mies toi lakritsia ja kuivattuja luumuja synnytyksen jälkeiseen ummetukseen. Housuissa on Pampers-luokan side jälkivuotoa blokkaamassa. Kyllä voi nainen tuntea itsensä hehkeäksi.”
Vauvan kanssa…
”Kotona. Taapero loi vauvaan pitkän ja paheksuvan katseen, kun kurvasimme pihaan ja hän huomasi, että se ryppyinen otus sairaalasta tuli mukanani. Tämä ei tiedä hyvää. Onneksi on suklaata.”
”Tiedättekö mikä on yksi lisääntymisen paradokseista? Se, että vaikka synnytät, vatsasi näyttää edelleen siltä kuin olisit raskaana. Onneksi sitä voi kääriytyä seksikkääseen tukivyöhön, jota imetyshiki kuorruttaa. <3″
”Viime yönä oli vain 12 herätystä. Muun ajan vauva halusi nukkua päälläni, rinnalleni aina välillä sulokkaasti puklaten. Virkistävää tämä happaman maidon tuoksu!”
”Huomenna on vauvan yksivuotissynttärit. Kakku nro 1 lensi juuri kaaressa roskiin, koska yksisarvisen sarvesta tulikin fallossymboli. Mies pakeni lasten kanssa kaupungille pakoon leivontaraivoa. Istun sohvalla vetämässä henkeä viinilasin kera.”
Taaperoikään tultaessa…
”Meillä asuu tätä nykyä minikokoinen demoni. Tänään on jo kaadettu maidot tahallaan lattialle, yritetty pieraista sisaruksen naamaan, kylvetty vessan lavuaarissa, pesty vessapaperirulla vessanpöntössä ja purtu äitiä nenään. Ja kellohan on 7.15. Voiko omaa lastaan paeta turvakotiin?
”No niin, viikonlopun ruokaostokset tehty. Neljän lapsen kanssa. Uskomatonta, miten paljon isoimmatkin lapset voivat perseillä kaupassa. Puhumattakaan taaperosta, joka rynni pikkukärryjen kanssa mielipuolisena kaiken irti lähtevän mukaansa repien.
”Näin meidän vanhempien johdonmukaisuus palkitaan: kaksi karkitonta vuotta, ja satavarmat itkupotkuraivarit kaupan lattialla joka helkkarin kerta. Koska haluta voi niin paljon muutakin kuin karkkia, kuten pesusieniä, olutta ja raakoja muikkuja.”
”Mistä on kamalin arki tehty? Meillä se on tehty yökukkumisista, heitellyistä kirjoista, lattialle kaadetusta jauhopaketista, kohti autotietä karkailusta ja ikkunan pesemisestä jugurtilla. Taaperon lempilause on Ei, kakkapää!”
Lisää Uusperhesatulta:
Muita tämän lukeneita kiinnostivat myös:
Lue myös:
